Osku 5 vuotta
Lähetetty: 30 Huhti 2009, 12:22Ensimmäinen siilimme italialaissyntyinen Osku täyttää vappuna viisi vuotta. Kun tapasimme Oskun ensimmäistä kertaa eläinkaupassa 1.10.2004, se oli ainakin meidän puoleltamme rakkautta ensi silmäyksellä. Osku oli samana aamuna tulleista siileistä kaikkein vilkkaimman ja uteliaimman oloinen. Se tapitti meitä kiinnostuneena isoilla mustilla nappisilmillään. Niinpä poistuimme kaupasta uusina innokkaina siilinomistajina siili ja iso kasa tarvikkeita kainalossa.
Kotona huomasimme hyvin pian, että vilkkautensa lisäksi Osku oli myös aggressiivinen ja arvaamaton. Se hyökkäsi kaiken mahdollisen kimppuun kameran linssisuojuksesta pehmoleluihin. Liekö ollut murrosiän vai rasittavan lentomatkan syytä. Vähitellen se alkoi kesyyntyä. Nykyään se ei ole vuosikausiin purrut ketään. Jopa eläinlääkäri saa tutkittua sen melko helposti. Vilkas se on edelleen eikä sillä ole itsesuojeluvaistoa ollenkaan. Siilikaapin ovi täytyy aina avata hyvin varovasti. Pari kertaa se on hypännyt aika korkealta kovalle laattalattialle, mutta niistä on selvitty säikähdyksellä.
Oskulla on ollut nuoruusvuosina kaksi vakituista tyttöystävää, Suolahden Peppi ja Siiri. Yhteensä jälkeläisiä on kymmeniä monessa sukupolvessa. Vanhemmiten Osku ei ole enää tytöistä välittänyt, vaikka niitä olisi tarjolla ollutkin. On kyllä kohteliaasti ottanut viereensä nukkumaan.
Viime aikoihin asti Osku on saanut nauttia terveitä siilinpäiviä, mutta nyt sillä on todettu alaleuassa hankala tulehdus. Reilu viikko sitten saatiin lääkitystä ientulehdukseen, mutta eilen illalla syöminen oli taas hankakampaa. Ruokahalua riittäisi, kiipesipä ukkeli eilen matokuppiinkin ruokaa hakemaan. Käytettiin tänään uudelleen lääkärissä ja tarkemmin tutkittuaan lääkäri totesi alaleuan turvonneeksi ja tulehtuneeksi. Kipulääkkeen ja antibiootin avulla mennään eteenpäin päivä kerrallaan.
Kotona huomasimme hyvin pian, että vilkkautensa lisäksi Osku oli myös aggressiivinen ja arvaamaton. Se hyökkäsi kaiken mahdollisen kimppuun kameran linssisuojuksesta pehmoleluihin. Liekö ollut murrosiän vai rasittavan lentomatkan syytä. Vähitellen se alkoi kesyyntyä. Nykyään se ei ole vuosikausiin purrut ketään. Jopa eläinlääkäri saa tutkittua sen melko helposti. Vilkas se on edelleen eikä sillä ole itsesuojeluvaistoa ollenkaan. Siilikaapin ovi täytyy aina avata hyvin varovasti. Pari kertaa se on hypännyt aika korkealta kovalle laattalattialle, mutta niistä on selvitty säikähdyksellä.
Oskulla on ollut nuoruusvuosina kaksi vakituista tyttöystävää, Suolahden Peppi ja Siiri. Yhteensä jälkeläisiä on kymmeniä monessa sukupolvessa. Vanhemmiten Osku ei ole enää tytöistä välittänyt, vaikka niitä olisi tarjolla ollutkin. On kyllä kohteliaasti ottanut viereensä nukkumaan.
Viime aikoihin asti Osku on saanut nauttia terveitä siilinpäiviä, mutta nyt sillä on todettu alaleuassa hankala tulehdus. Reilu viikko sitten saatiin lääkitystä ientulehdukseen, mutta eilen illalla syöminen oli taas hankakampaa. Ruokahalua riittäisi, kiipesipä ukkeli eilen matokuppiinkin ruokaa hakemaan. Käytettiin tänään uudelleen lääkärissä ja tarkemmin tutkittuaan lääkäri totesi alaleuan turvonneeksi ja tulehtuneeksi. Kipulääkkeen ja antibiootin avulla mennään eteenpäin päivä kerrallaan.
