R.I.P Yökankaan Vela - Aku 6.3.2004-4.5.2009
Lähetetty: 05 Touko 2009, 16:00Hei kaikille!
Aktiivisuuteni täällä palstalla on lopahtanu viime vuosina, mutta välillä olen käynyt kuulumisia lukemassa. Harmi, että asiani nyt koskee suru-uutista.
Aku ei ollut syönyt muutamaan päivään joten varasimme eiliseksi ajan eläinlääkärille. Akullahan oli aijemminkin ollut hammasongelmia (hammaskiveä + yksi hammat vedetty irti). Aku oli muuten virkeä ja söi toissapäivänä ja eilen tekemiäni mössöjä. Eilen pojua sylitellessäni huomasin, että toinen poski oli turvonnut kovasti toissapäiväisestä, ajattelin, että se on varmastikin tulehdus ja, että onneksi illalla 19:30 on eläinlääkäriaika.
Tiesinhän, että siilit ovat mestareita piilottamaan vaivansa, mutta pahin mitä lekurikäynniltä odotin oli silti "vain" hampaiden/kaikkien hampaiden poisto.. Lääkärin tutkiessa kaunista, komeaa ja niin rakasta herraamme hän tuli siihen tulokseen, että tulehdukseksi luulemani turvotus johtui kasvaimesta, joka oli levinnyt jo suhteellisen laajalle alueelle suuhun. Itkullani ei ollut rajaa. Hampaat olivat aivan irtonaisia sillä puolella alarivistöä. Toinen puoli ja ylärivistö olivat moitteettomia, joten tulehdusta ei edes harkittu, sillä tällöin kaikki hampaat olisivat olleet huonoja. Lääkäri kehui Akun kuntoa, ja sanoi, että harvat yli 5 vuotiaat siilit ovat niin hyvässä kunnossa, ja harmitteli kovasti kasvainta, sillä poika oli muuten niin hyvinvoiva. Ja niinhän Aku olikin, turkki tuuhea, piikistö runsas, kirkkaat silmät ja mieli reipas. Minkä takia tämä kasvain tuli ja pilasi kaiken? Hyvästelimme rakkaan palleromme joka jo alkoi ensimmäisestä rauhoituksesta heräillä. Akun oli aika lähteä. Vielä viimeisellä henkäykselläänkin ja lääkärin asetellessa sitä pahvilaatikkoon Aku oli niin kaunis!
Akun hauta on nyt takapihallamme, luumupuun vieressä. Nyt se temmeltää terveenä ja reippaana siilien taivaassa, aivan niinkuin nuorena kesäisin mökillä metsässä!
Aku eli kunnioitettavaan 5v 2kk ikään, pojuli syntyi 6.3.2004 Muscan pesään. Aku on Amonin poika, isältään oli perintönä siellä täällä muutamia kokovalkoisia piikkejä. Istun huoneessani ihmetellen miksei Akun häkistä kuulu sitä tuttua rapinaa ja äännähtelyä tasaisin väliajoin. Hiekkalaatikossa on vieläkin Akun viimeisen hiekkakylvyn jäljet.. Ikävä on suunnaton.
Vein Akun iltaruoan pihasiilillemme jonka eilen nimesin Aku junioriksi, yön aikana kuppi oli syöty tyhjäksi, ihan niinkuin Akukin olisi tehnyt!
Miksei nyt voi olla se päivä, jonka niin hyvin muistan, kun sain Akun ensi kertaa pieniin kätösiini? Pieni siili sopi niin hyvin niihin. Ajan myötä käteni kasvoivat ja niin teki myös Aku. Aina se sopi niihin.
Aina rakasta piikkipalleroamme muistaen
Vera
Akun kuvia ja Akua voi käydä muistelemassa kotisivuillani:
<a href="http://www.tiheikonvaki.net" target="_blank" rel="nofollow">www.tiheikonvaki.net</a> jonne en ole vielä suru-ilmoitusta laittanut.
<em>Mode siirsi aiheen oikeaan osastoon.</em>
Aktiivisuuteni täällä palstalla on lopahtanu viime vuosina, mutta välillä olen käynyt kuulumisia lukemassa. Harmi, että asiani nyt koskee suru-uutista.
Aku ei ollut syönyt muutamaan päivään joten varasimme eiliseksi ajan eläinlääkärille. Akullahan oli aijemminkin ollut hammasongelmia (hammaskiveä + yksi hammat vedetty irti). Aku oli muuten virkeä ja söi toissapäivänä ja eilen tekemiäni mössöjä. Eilen pojua sylitellessäni huomasin, että toinen poski oli turvonnut kovasti toissapäiväisestä, ajattelin, että se on varmastikin tulehdus ja, että onneksi illalla 19:30 on eläinlääkäriaika.
Tiesinhän, että siilit ovat mestareita piilottamaan vaivansa, mutta pahin mitä lekurikäynniltä odotin oli silti "vain" hampaiden/kaikkien hampaiden poisto.. Lääkärin tutkiessa kaunista, komeaa ja niin rakasta herraamme hän tuli siihen tulokseen, että tulehdukseksi luulemani turvotus johtui kasvaimesta, joka oli levinnyt jo suhteellisen laajalle alueelle suuhun. Itkullani ei ollut rajaa. Hampaat olivat aivan irtonaisia sillä puolella alarivistöä. Toinen puoli ja ylärivistö olivat moitteettomia, joten tulehdusta ei edes harkittu, sillä tällöin kaikki hampaat olisivat olleet huonoja. Lääkäri kehui Akun kuntoa, ja sanoi, että harvat yli 5 vuotiaat siilit ovat niin hyvässä kunnossa, ja harmitteli kovasti kasvainta, sillä poika oli muuten niin hyvinvoiva. Ja niinhän Aku olikin, turkki tuuhea, piikistö runsas, kirkkaat silmät ja mieli reipas. Minkä takia tämä kasvain tuli ja pilasi kaiken? Hyvästelimme rakkaan palleromme joka jo alkoi ensimmäisestä rauhoituksesta heräillä. Akun oli aika lähteä. Vielä viimeisellä henkäykselläänkin ja lääkärin asetellessa sitä pahvilaatikkoon Aku oli niin kaunis!
Akun hauta on nyt takapihallamme, luumupuun vieressä. Nyt se temmeltää terveenä ja reippaana siilien taivaassa, aivan niinkuin nuorena kesäisin mökillä metsässä!
Aku eli kunnioitettavaan 5v 2kk ikään, pojuli syntyi 6.3.2004 Muscan pesään. Aku on Amonin poika, isältään oli perintönä siellä täällä muutamia kokovalkoisia piikkejä. Istun huoneessani ihmetellen miksei Akun häkistä kuulu sitä tuttua rapinaa ja äännähtelyä tasaisin väliajoin. Hiekkalaatikossa on vieläkin Akun viimeisen hiekkakylvyn jäljet.. Ikävä on suunnaton.
Vein Akun iltaruoan pihasiilillemme jonka eilen nimesin Aku junioriksi, yön aikana kuppi oli syöty tyhjäksi, ihan niinkuin Akukin olisi tehnyt!
Miksei nyt voi olla se päivä, jonka niin hyvin muistan, kun sain Akun ensi kertaa pieniin kätösiini? Pieni siili sopi niin hyvin niihin. Ajan myötä käteni kasvoivat ja niin teki myös Aku. Aina se sopi niihin.
Aina rakasta piikkipalleroamme muistaen
Vera
Akun kuvia ja Akua voi käydä muistelemassa kotisivuillani:
<a href="http://www.tiheikonvaki.net" target="_blank" rel="nofollow">www.tiheikonvaki.net</a> jonne en ole vielä suru-ilmoitusta laittanut.
<em>Mode siirsi aiheen oikeaan osastoon.</em>