Sy Suolahden Pate 1.4.2007-3.5.2010
Lähetetty: 03 Touko 2010, 21:39Tänään 3.5.2010 Jouduimme luopumaan meille rakkaasta Pate siilistämme.Tämä kaikki kävi aivan yllättäen ja epäusko on edelleen kovin suuri.Olin Nella tyttöni kanssa Mll:n vauvakahvilassa ja tullessamme sieltä löysin Paten asumuksensa nurkasta kyljellään ja sen suusta tuli vaahtoa.Otin Paten heti syliini eikä se vastustellut tai mennyt palloksi tai mitään.Shokissa soitin numeropalveluun että yhdistäkää ensimmäiselle Hämeenlinnan eläinlääkärille mikä teille osuu silmiin.No yhdistivät kunnalliselle ja meillä kävi tuuri kun päästiin ihan heti.Valitettavasti käynti oli hyvin surullinen ja tuomio lohduton.Toinen puoli halvaantunut eikä siili pistänyt tutkimista yhtään vastaan.Jouduin tekemään päätöksen sillä samalla käynnillä.Ei tästä enää tervettä tule eikä mikään hoito auta,turha pitkittää raukan kärsimyksiä olivat päällimmäisiä ajatuksiani ja niin Pate sai rauhottavaa ja nukutuspiikin.Raukka näytti niin rauhalliselta ja kivuttomalta,ikään kuin se olisi hymyillyt nukkuessaan ikiuneen.Silittelin sen mahaa ja piikkejä,jopa otsapiikkejä joita se ei antanut koskaan silittää ja siinä samassa tuli itku.Nyt on oma Patemme poissa.Pate jonka piti elää Suomen vanhimmaksi siiliksi 
(Ajattelin siis näin koska en halunnut ajatella sen kuolevan) Pate joka joka ilta tuli uskollisesti ruokakipolleen ja juoksi pyörässä joka yö ja jota paljon sylittelimme ja silittelimme varsinkin ennen tytön syntymää ja jonka kanssa kävimme kaikissa tapahtumissa.Pate tuli myös tunnetuksi vahvasta vietistään tyttösiilejä(ja poikasiilejä:) kohtaan.Valitettavasti Patella kävi vain hieman huono tuuri naisasioissa kun kaikki tyttösiilit keiden kanssa Patea yritettiin treffeille olivat sille sukua.
Joka tapauksessa lähdin vastaanotolta Pate pienessä pahvilaatikossa.Itkin koko matkan kotiin.Tietysti kaikki tämä vielä tuli kiireisen päivän keskelle.Mies oli menossa töihin ja jouduimme tekemään vähän erikoisjärjestelyjä että saimme tytölle hoitajat ja mies pääsi töihin ja sain hoitaa rauhassa Paten asioita.Tultuani kotiin aloin ottaa selvää Eviraan lähettämisestä.Minulla kävi tuuri että siitä oli juuri puhuttu täällä palstalla ja sain täältä tiedot ja puhelinnumeron.Valitettavasti kukaan numerossa ei vastannut vaikka sihteeri kuinka eviralla yhdisti patologiselle.No soitin sitten matkahuollolle ja sieltä sain hyvät ohjeet!Siilin laatikkoon selvä merkintä jääkaappiin ja pikalähetyksenä pääsee suoraan ensimmäisellä autolla Helsinkiin.Näin tein ja kävin vielä samana päivänä eli tänään viemässä Paten viimeiselle matkalleen.Halusin että Pate menee tutkittavaksi kun kaikki kävi niin yllättäen ja äkkiä.Epäilen että munuaisissa on ollut jotain vikaa koska juurihan kyselin sairaspalstalla siitä juomisesta,Pate joi viimeisinä elinkuukausinaan usein ja paljon.Kokoajan sai olla lisäämässä vettä kippoon.Muuten kävelyssä tai syömisessä,ulostamisessa tai virtsaamisessa en huomannut mitään poikkeavaa.Tosin nyt kun tarkemmin miettii viime päivinä kävelyssä taisi olla hieman huoppumista,en osannut sitä vain jotenkin rekisteröidä aiemmin.Tämä kaikki on käynyt niin nopeasti etten oikein vieläkään ole sisäistänyt koko asiaa.Uskon että itku tulee uudestaan kun siivoan Paten aitausta ja tavaroita pois.Nyt on sellainen olo etten halua vielä koskea sinne.Haluan että täällä haisee siililtä.Tuntuu niin tyhjältä kun kaikki otetaan pois.
Kaikkein kamalimmalta minusta tuntui kun Pate pistettiin pieneen pahviseen laatikkoon ja minun piti voimattomana luopua siitä ja laittaa se matkaan muovipussiin käärittynä.Kun mietin mitä olen uhrannut Paten vuoksi,kuinka paljon Paten ruokiin on mennyt rahaa ja kaikkiin Paten tarvikkeisiin ja kuinka Paten juoksupyörää ja Paten ruokakippoja on pesty ja Patea itseään pesty ja ruokittu ja kuinka paljon vaivaa ollaan nähty ja kuinka tärkeä Pate on ollut meille ja sitten en voikaan yhtäkkiä tehdä mitään muuta kun antaa vain toisen mennä ja niin koruttomissa puitteissa kun pahvilaatikossa ja muovipussissa.Olisin halunnut antaa sille jotain enemmän.
Toivottavasti saamme diagnoosin ja se tuo tähän tilanteeseen jotain selvyyttä:Nyt ei voi kun odottaa.
(Ajattelin siis näin koska en halunnut ajatella sen kuolevan) Pate joka joka ilta tuli uskollisesti ruokakipolleen ja juoksi pyörässä joka yö ja jota paljon sylittelimme ja silittelimme varsinkin ennen tytön syntymää ja jonka kanssa kävimme kaikissa tapahtumissa.Pate tuli myös tunnetuksi vahvasta vietistään tyttösiilejä(ja poikasiilejä:) kohtaan.Valitettavasti Patella kävi vain hieman huono tuuri naisasioissa kun kaikki tyttösiilit keiden kanssa Patea yritettiin treffeille olivat sille sukua.
Joka tapauksessa lähdin vastaanotolta Pate pienessä pahvilaatikossa.Itkin koko matkan kotiin.Tietysti kaikki tämä vielä tuli kiireisen päivän keskelle.Mies oli menossa töihin ja jouduimme tekemään vähän erikoisjärjestelyjä että saimme tytölle hoitajat ja mies pääsi töihin ja sain hoitaa rauhassa Paten asioita.Tultuani kotiin aloin ottaa selvää Eviraan lähettämisestä.Minulla kävi tuuri että siitä oli juuri puhuttu täällä palstalla ja sain täältä tiedot ja puhelinnumeron.Valitettavasti kukaan numerossa ei vastannut vaikka sihteeri kuinka eviralla yhdisti patologiselle.No soitin sitten matkahuollolle ja sieltä sain hyvät ohjeet!Siilin laatikkoon selvä merkintä jääkaappiin ja pikalähetyksenä pääsee suoraan ensimmäisellä autolla Helsinkiin.Näin tein ja kävin vielä samana päivänä eli tänään viemässä Paten viimeiselle matkalleen.Halusin että Pate menee tutkittavaksi kun kaikki kävi niin yllättäen ja äkkiä.Epäilen että munuaisissa on ollut jotain vikaa koska juurihan kyselin sairaspalstalla siitä juomisesta,Pate joi viimeisinä elinkuukausinaan usein ja paljon.Kokoajan sai olla lisäämässä vettä kippoon.Muuten kävelyssä tai syömisessä,ulostamisessa tai virtsaamisessa en huomannut mitään poikkeavaa.Tosin nyt kun tarkemmin miettii viime päivinä kävelyssä taisi olla hieman huoppumista,en osannut sitä vain jotenkin rekisteröidä aiemmin.Tämä kaikki on käynyt niin nopeasti etten oikein vieläkään ole sisäistänyt koko asiaa.Uskon että itku tulee uudestaan kun siivoan Paten aitausta ja tavaroita pois.Nyt on sellainen olo etten halua vielä koskea sinne.Haluan että täällä haisee siililtä.Tuntuu niin tyhjältä kun kaikki otetaan pois.
Kaikkein kamalimmalta minusta tuntui kun Pate pistettiin pieneen pahviseen laatikkoon ja minun piti voimattomana luopua siitä ja laittaa se matkaan muovipussiin käärittynä.Kun mietin mitä olen uhrannut Paten vuoksi,kuinka paljon Paten ruokiin on mennyt rahaa ja kaikkiin Paten tarvikkeisiin ja kuinka Paten juoksupyörää ja Paten ruokakippoja on pesty ja Patea itseään pesty ja ruokittu ja kuinka paljon vaivaa ollaan nähty ja kuinka tärkeä Pate on ollut meille ja sitten en voikaan yhtäkkiä tehdä mitään muuta kun antaa vain toisen mennä ja niin koruttomissa puitteissa kun pahvilaatikossa ja muovipussissa.Olisin halunnut antaa sille jotain enemmän.
Toivottavasti saamme diagnoosin ja se tuo tähän tilanteeseen jotain selvyyttä:Nyt ei voi kun odottaa.
tosi paljon voimia ja jaksamista teille!
)