Suomen Siiliyhdistys

Tämä ketju on tarkoitettu Lähdeniityn kasvattien kuulumisille. Ensimmäinen Lähdeniityn poikue eli Martan ja Roopen kuutoset syntyivät 11.5.2008. Afri, Aku, Hessu, Hertta, Helinä sekä ennen 1-vuotispäivää matotaivaaseen siirtynyt Kaneli saivat hyvät kodit eri puolilta Suomea.

Lähdeniityn toinen poikue, Serafiinan ja Robertin seitsikko, syntyi 7.2.2010. Nelli, Sami-Wiljami, Simba, Sikuriina, Sipe ja viimeksi Ruusa ovat muuttaneet uusiin rakastaviin koteihinsa. Niilo-poika jäi meille itselle.

Ensimmäinen poikue täyttää huomenna kaksi vuotta. Paljon onnea!

Heippa kaikille!

Taidan nyt ensimmäisenä kirjoittaa tänne meidän hurmuri Nelli-neidin kuulumiset.

Nelli tuli meille 29.3 eli on nyt reilu kuukauden rikastuttanut meidän elämää. Kaikki on mennyt hyvin tytön kanssa ja tuhisemattakin jo välillä ollaan Ruoka maittaa ja painoa tulikin aluksi melko vauhdilla mutta nyt on jo tasaantunut.

Juoksupyörä saa erittäin kovaa kyytiä tytöltä ja lelut on kovassa käytössä. Nellin bravuri on nostaa juoksupyörän kyytiin aamu-yöllä kissan muovinen lelu jonka sisällä on tiuku ja juosta sen pyöriessä kyydissä ja melu on aivan mahtava!

Kuviakin täytyy tässä johonkin väliin laittaa että saa muutkin osansa tytön superhienosta pinto takamuksesta!

Sisrauksille terkkuja!

Täältä myös terveiset Ruusan sisaruksille! Olen mökillä Ruusan kanssa nyt viikon. Tytöstä näyttää tulevan samanlainen mökkisiili kuin edesmenneestä Muskasta. Ekana yönä se ei malttanut mennä edes juoksupyörään kun oli niin paljon kaikkea muuta.

Hanki: Kuvia galleriaan Nellistä!

Ruusunen on sopeutunut meille erittäin hyvin. Tyttö on touhukas, juoksee ympäri huushollia ja rullaa perintöpyörässään jumalattoman kovaa kyytiä.

Syliin sen saa, ei piikittele eikä palloile. Sen sijaan silittämisestä se ei vieläkään tykkää, poksuu ja hyppii Mutta yritämme totuttaa sen pikkuhiljaa, tosin jos se ei onnistu niin pakko sitten luovuttaa.

Niilo on myös erittäin kesy. On tosin yleensä niin kova meno päällä, ettei kauan viihdy sylissä. Valoisat kesäyöt ovat saaneet sen rytmin sekaisin. Se herää usein vasta aamuyöllä. Galleriassa on kuva rubiinisilmäisestä karamellipojastamme.

Rupesin opettamaan Ruusaa syömään matoja sormista. Ensimmäisenä iltana se meinasi syödä sormetkin, mutta seuraavana iltana se napsi jo rauhallisemmin. Mutta siitä tuskin tulee samanlaista kuin Muskasta, jolle pystyi antamaan raksut huulien välistä.

Ruusa reagoi hassusti valon määrään. Se on usein juoksentelemassa vielä 7-8 aikaan aamuisin. Viime viikolla se oli päiväsaikaan eteisessä vastassa kun tytär tuli koulusta.

Sipe ei enää tuhise juurikaan, mutta muuten on kovin vauhdikas siili. Juoksupyörää on jouduttu fiksailemaan useamman kerran, kun on niin kovassa käytössä. Mittarin mukaan matkaa on kertynyt yön aikana jopa 8,5 km! Kiipeily kuuluu edelleen lempiharrastuksiin; pesuvadistakin yrittää heti kiivetä pois.

Nyt kun koululaisilla on kesäloma, lapsetkin ovat jaksaneet valvoa useammin niin myöhään, että ehtivät seurata Sipen touhuja.

Mun täytyy kehuskella tänne meidän Nelli-neidin ihastuttavaa asennetta, tyttö on aivan mielettömän kiva hoidettava. Nyt ollaan jo pariin kertaan leikattu kynsiä todella hyvällä menestyksellä, Nelli vaan katsoo korvat höröllään kun kynnet lyhenee Pesulla käynti on kans aina ihan läpi huuto juttu ja jalat huuhdellaankin nykyään aina juoksevan veden alla niin ei tarvi vadissa välttämättä tepastella jos ei ole kamalan likainen.
Lasten kanssa jotka on käyneet Nelliä ihmettelemässä viipotetaan kilttinä ja annetaan silittää masusta ja korvista ja selästä tuhisematta.
Juoksupyörä saa ihan jumalatonta kyytiä ja sitä tosiaan on saanut siihen malliin paikkailla että uuden ja paremman hankinta on taas edessä :O

Ainut millon tuhistaan ja puhistaan on sillon jos neidin on herättänyt itse hoitotoimia varten kun unirytmi näyttää nyt olevan semmonen että klo12 jälkeen yöllä vasta alkaa rapina kuulumaan mökistä. Ja välillä toki tympii ihan muuten vaan niinku kaikilla

Kiva, että Nelli on niin helppo hoidettava. Serafiina-mamma on nykyään melkoinen palloilija ja puhisija. Niilo-poikaa sen sijaan on edelleen helppo käsitellä, vaikkei se vilkkaana poikana kauan sylissä viihdykään.

Hei kaikki!

Mie kirjoittelen täältä Sikuriinan kuulumisia - voisi sanoa vihdoinkin Sikuriina on kotiutunut meille vallan mainiosti, mutta parin viikon sisällä on edessä muutto uuteen taloon, joten katsotaan, miten neiti siihen suhtautuu. Uuteen taloon on käyty tutustumassa jo kuukauden päivät, mutta pari viikkoa oli taukoa välissä, kun Sikuriina oli hoidossa matkamme aikana. Uudessa talossa puiset rampit ovat saaneet tuta hampaita, mutta myös saranoita on käytä maistelemassa - metalli ei toki hyvää hampaille tee. Ramppeja osataan jo kulkea, mutta saman kerroksen huoneiden välinen pyöreä "ovi" ei oikein ole innostanut vielä. Emme pidä kiirettä, vaan etenemme kaikessa rauhassa - muutto omasta turvallisesta (mutta selvästi pienemmästä) kodista ei ole helppo.

Lämpimät illat ovat antaneet mahdollisuuden tutustua pihaan ja siellä Sikuriina viihtyykin tosi hyvin. Tarkkana saa vaan olla, ettei neiti vilistä aitojen tai pensaiden alle. Kesä on siilineidistä selvästikin ihanaa aikaa...

Sikuriina viihtyy sylissä, mutta on toisinaan juuri herätettynä varsin kiukkuinen. Naiselliseen tyyliin hän osaa myös suuttua ja mököttää (kun hänet esim. ottaa pois pureksimasta ties mitä maasta löydettyä). Silittämisestä hän ei erityisesti pidä, mutta rapsuttaa saa leuan alta ja sylissä viihtyy varsin hyvin. Työhuoneessa saa viipottaa ja tutkia, mutta nurmikko on kyllä vienyt voiton tylsästä parketista

Ruokavalioltaan neiti on edelleen mitä nirsoin - elävää ravintoa, kiitos! Sikuriina oli jo Merjalla varsin tarkka, mitä suuhunsa laittoi ja sama meininki jatkuu meilläkin. Ei tosin meille hirveän uusi juttu, sillä edellinen siilimme oli aika samanlainen. Mutta tarjotaan, tarjotaan ja vielä kerran tarjotaan uusia herkkuja - ehkä niistä jokin vielä alkaa maistua.

Juuri tätä kirjottaessani Sikuriina on nauttimassa iltajauhiksiaan, joten taidan lähteä minäkin iltaruokintaa seuraamaan. Terveisiä kaikille Sikuriinan sisaruksille ja tietysti Serafiina-mammalle!

Niilo oli mukana Särkänniemen eläintarhan siilitapahtumassa. Sillä oli känkkäränkkäpäivä. Liekö syynä ollut pitkä automatka vai murkkuikä. Se on ollut tähän asti leppoisa ja helposti käsiteltävä siili. Olihan se tietysti hyvä, että siilin kiukkuinen puolikin tuli esiteltyä yleisölle. Kaikki muut esittelyssä paikalla olleet olivat kesyjä ja pitivät piikit alhaalla ja antoivat silittää itseään.

Serafiina-mamma osallistui Kuopion Tuffareille 6.11. Niilo jätettiin kotiin, kun se tykkää enemmän olla omissa oloissaan. Luulin, että Serafiina pärjää matokisassa hyvin, mutta sitäpä kiinnostikin ympäristö enemmän kuin pulleat matoset. Sen sijaan Ruusa-tytär sijoittui madonsyöntikisassa toiseksi. Kilpailun päätteeksi se kävi imuroimassa myös mamman matokupin tyhjäksi.

Hyvää 1-vuotis synttäriä kaikille Nellin sisaruksille!!!

Meillä on oikein tupla synttärit täällä kun Nelli tänään ja minä huomenna.
Lahjaksi kyllä meidän tyttö sai vain multicat-vitamiineja ja hieman rasvaisempi mato-annos on synttärisankarille tiedossa

Serafiinan seitsikko täytti eilen vuoden. Myöhästyneet synttärionnittelut kaikille toivottaa kasvattajamamma ja Serafiina-emo. Kirjoitelkaahan kuulumisia!

Täältä myös Ruusa toivottaa sisaruksille myöhästyneet onnittelut ja mammalle tuhnutukset!

Ruusa on kaunis ja rauhallinen tytteli. Eikä ole erityisen arkakaan. Tulee myös iltaisin nopeasti paikalle kun menen matolaatikon kanssa kutsumaan. Painoa saa vahtia, se on varustettu pohjattomalla ruokahalulla ja kaikki kelpaa.