Pippuri Väinö Äijänpoika 17.02.2006 - 11.06.2010
Lähetetty: 11 Kesä 2010, 21:23Rakas pikku piiperoiseni nukutettiin tänään eläinlääkärissä ikuiseen uneen.
Pippuria oli jo jonkin aikaa vaivannut kaihi toisessa silmässä.
Muutama viikko sitten se oli raapinut tämän kaihisilmän ympäriltä niin kovasti, että silmä alkoi jo näyttää aika pahalta.
Kiitos Tinin neuvojen tajusin laittaa haavaan desinfiointiainetta, ja haava parantuikin hyvin.
Vähän aikaa sitten huomasin kuitenkin, ettei kaihi ollutkaan ainoa Pippistä vaivaava sairaus. Toinen puoli sen päästä oli turvonnut hiukan.
Siinä vaiheessa, kun haava oli jo parantunut, mutta turvotus ei silti ottanut laskeakseen, arvasin, että jotain on vialla.
Samoihin aikoihin huomasin myös, kuinka raskaasti Pippuri hengitti. Jokainen hengenveto vaikutti työläältä ja äänekkäältä. Pippuri myös vinkui lähes koko ajan, eikä meinannut saada unta melkein ollenkaan.
Se ei enää ärhennellyt eikä palloillut.
Myös syöminen vähentyi paljon ja tämän myötä paino laski romahtaen (tänään eläinlääkärin tekemän punnituksen mukaan se painoi enää 230 grammaa, terveenä painoa oli noin 360 grammaa)
Kotona vaaka oli mennyt rikki, mutta painon tipahtamisen tunsi ihan selvästi, tottakai, 130 grammaahan on kauhean paljon.
Lopulta silloin, kun Pippis alkoi vuotamaan verta lähes päivittäin, päätin mennä eläinlääkäriin.
Verta tuli suusta ja Pippurista näki ja kuuli, että sitä sattui paljon.
En ollut kuitenkaan osannut varautua siihen, että tänään olisi loppu.
Eläinlääkäri teki kuitenkin heti käynnin alussa hyvin selväksi, että vaikka päätös lopettamisesta on varmasti raskas, se on oikea.
Hän avasi Pippurin suun puikon avulla ja näytti siellä olevan peukalonpään kokoisen, verta vuotavan ja märkivän kasvaimen.
Kasvain oli ilmeisesti levinnyt myös keuhkoihin, kenties muuallekin.
Syy syömisen vähenemiseen oli ilmiselvä.
Huomenna Pippuri haudataan etupihalle, ehkä tuohon suuren alppiruusun katveeseen, en tiedä vielä, en ehtinyt miettiä sitä yhtään.
Itkusta ei meinaa tulla loppua.
Tahdon silti säilyttää Pippurin häkkiä vielä hetken huoneessani ja haistella sen fleecejä ja katsella sen tavaroita.
Kiitos Tinille avusta ja tuesta sairauden aikana.
- Kukka
Pippuria oli jo jonkin aikaa vaivannut kaihi toisessa silmässä.
Muutama viikko sitten se oli raapinut tämän kaihisilmän ympäriltä niin kovasti, että silmä alkoi jo näyttää aika pahalta.
Kiitos Tinin neuvojen tajusin laittaa haavaan desinfiointiainetta, ja haava parantuikin hyvin.
Vähän aikaa sitten huomasin kuitenkin, ettei kaihi ollutkaan ainoa Pippistä vaivaava sairaus. Toinen puoli sen päästä oli turvonnut hiukan.
Siinä vaiheessa, kun haava oli jo parantunut, mutta turvotus ei silti ottanut laskeakseen, arvasin, että jotain on vialla.
Samoihin aikoihin huomasin myös, kuinka raskaasti Pippuri hengitti. Jokainen hengenveto vaikutti työläältä ja äänekkäältä. Pippuri myös vinkui lähes koko ajan, eikä meinannut saada unta melkein ollenkaan.
Se ei enää ärhennellyt eikä palloillut.
Myös syöminen vähentyi paljon ja tämän myötä paino laski romahtaen (tänään eläinlääkärin tekemän punnituksen mukaan se painoi enää 230 grammaa, terveenä painoa oli noin 360 grammaa)
Kotona vaaka oli mennyt rikki, mutta painon tipahtamisen tunsi ihan selvästi, tottakai, 130 grammaahan on kauhean paljon.
Lopulta silloin, kun Pippis alkoi vuotamaan verta lähes päivittäin, päätin mennä eläinlääkäriin.
Verta tuli suusta ja Pippurista näki ja kuuli, että sitä sattui paljon.
En ollut kuitenkaan osannut varautua siihen, että tänään olisi loppu.
Eläinlääkäri teki kuitenkin heti käynnin alussa hyvin selväksi, että vaikka päätös lopettamisesta on varmasti raskas, se on oikea.
Hän avasi Pippurin suun puikon avulla ja näytti siellä olevan peukalonpään kokoisen, verta vuotavan ja märkivän kasvaimen.
Kasvain oli ilmeisesti levinnyt myös keuhkoihin, kenties muuallekin.
Syy syömisen vähenemiseen oli ilmiselvä.
Huomenna Pippuri haudataan etupihalle, ehkä tuohon suuren alppiruusun katveeseen, en tiedä vielä, en ehtinyt miettiä sitä yhtään.
Itkusta ei meinaa tulla loppua.
Tahdon silti säilyttää Pippurin häkkiä vielä hetken huoneessani ja haistella sen fleecejä ja katsella sen tavaroita.
Kiitos Tinille avusta ja tuesta sairauden aikana.
- Kukka
Jaksamista, voimia ja osanottoja meiltä