Kasvattajan masennus

[Pirjo Y]

Olen pitänyt itseäni onnekkaana kasvattajana vaikkakin olen joutunut kokemaan kauheuksiakin. Emon syömät poikaset tai poikueet ovat omiaan vähentämän kasvatusintoa. Amonin eläessä suurin ongelmamme oli kuitenkin tiuhaan syntyneet poikuet. Oli se vaan sellainen pika- sekä p**osiili... <br> <br>Nyt ei ole Yökankaan siililässä ollut poikasia herran aikoihin. Kovasti olen puhunut asiasta ja kerran jopa Sirius laitettiin naisiin. Mutta Sirius on niin laiskanpulskea ja sillä on leppoisat oltavat Giovannin kansa, ettei se taida enää tytöistä intoutua tarpeeksi... <br> <br>Mutta siinäpä se. Puhun ja suunnittelen poikasten teettämisestä, mutta mitään en saa oikeasti aikaiseksi. Olen tehnyt diagnoosin: en ole toipunut siitä päivää ennen luovutusta kuolleen Adhara-tytön löytämisestä. Se oli ihan hirvittävä juttu. On sellainen EI SITTEN jos jopa noinkin voi käydä-olo takaraivossa <br> <br>Onkohan minusta enää kasvattajaksi....terapoikaa minua...pliis....

[Taina]

Voi hyvänen hyssäys Pirjo, kyllähän sä olet kasvattajien kermaa. <br>Pidäs nyt pieni breikki noissa vauveliasioissa ja keskity nauttimaan aikuisista puikuloista ja Justiinasta. Keväällä sitten mietit kuka tekee poikaset ja kenen kanssa. <br>Kevät on kasvun ja heräämisen kaunista aikaa ja silloin olisi kai jotenkin luomuakin teettää poikasia, vaikka juuri itse teetin poikaset Vamppyyrin ja Röhnön kanssa, mutta kuitenkin... <br>Poikasista tuntuu olevan myös jonkinlaista ylituotantoakin ,joten hillitysti hyvä tulee. <br> <br>Nyt nautimme kauniista lumisesta talvimaisemasta ja hyppäämme toppahaalareihin ja painumme ulos vääntämään muutamia lumiukkoja/lumisiilejä pihallemme! <br> <br>Ja lasku tulee sitten perässä ja kuten tiedät, näin ammattilaiseltahan se ei ole halpaa ! eeeee Hih!

[zoozoo]

Ei saa jäädä tuleen makaamaan..... <br>Tämä oli ilmainen

[pupunen]

Jeh, Pirjo, samassa liemessä uidaan.

[Sinikka]

Sama tilanne minulla kuin Pirjolla, kasvatuksen kokonaan lopettaminen on ollut jo jonkin aikaa mielessä. Niin paljon on ikäviä asioita sillä rintamalla tapahtunut tänä vuonna. EP-kasvatuskaan ei ole onnistunut tänä vuonna ja valkovatsojen lyhytikäisyys on alkanut vaivata.

[Kikke]

Itsekukanenkin on tuota samaa miettinyt, empä voi kieltää ettenkö olisi itsekin ajatellut siilistinä oloa ilman kasvatuspuuhia, mitään kasvatukseen liittyvää menetystä en sinänsä ole kokenut, mutta muita sitten.. Elviksenkin menetys oli turhan iso kolaus

[oliver]

Tuota miettimistä on näköjään liikkeellä. Enemmän on tuota epäonnea ollut liilleellä. Takana 3 poikuetta, 3 emoa: <br>- ensimmäisestä 1 poikanen, joka jäi itselle,terve <br>-toisessa syntyi 3 poikasta, 1 kuoli pienenä, 1 terve, 1 lääkärissä käytetty - nyttemmin hyväkuntoinen <br>- kolmas poikue, 2 emo söi alkupäivinä, kolmas lopetettiin lääkärissä muutamaa päivää ennen luovutusta uuteen kotiin (kerron tarkemmin kun saan Eelasta tiedot) <br>- neljäs poikue syntynyt, 2 poikasta, toistaiseksi kaikki hyvin <br>Seuraavaa poikuetta mietitäänkin sitten pitkään ja hartaasti. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että kasvatus saa jäädä. Tuloksena liikaa kyyneleitä ja pahaa mieltä <br>Perustettaisiinko kovia kokeneiden kasvattajien alaosasto...

[Roosa]

Mullekin otti kyllä aika koville tämä, kun kaksi kertaa sai raskaasti pettyä. Kun vielä tietäisi mikä meni vikaan. En tiedä, olen miettinyt josko myöhemmin hankkisin toisen tytön Röllille, mutta sitä päätöstä kyllä harkitsen aikas tarkkaan.

[iina]

Minäkin liityn masentuneiden kasvattajien kerhoon. Takana Siirin raskaus, joka päättyi keskenmenoon ja kohtutulehdukseen. Sekä kaksi astutusyritystä Nekulla. Ensimmäinen ei tuottanut tulosta ja toisen tuloksena Nekulla suolistotulehdus, jonka syytä ei vielä tiedetä. Kasvatuksen varjopuoliin on tullut tutustuttua ihan liiankin hyvin, vaikka poikasista en ole nähnyt vielä vilaustakaan. Enkä tiedä tulenko näkemäänkään. Hullun hommaa tämä!

[Tarja T ja Siiri]

Murhemieli tulee näitä lukiessa, vaikkei tällä saralla itseäni ole vielä kovasti koeteltukaan. <br>Hyvä ketju sinänsä, eipähän pääse totuus unohtumaan <br> <br>edit. laitanpa vielä nuo meidän kohtaamamme miinukset tähän: <br>1.) Kahdet treffit eivät ole tuottaneet tulosta => siilit pääsivät uusintayritykseen saman partnerin luokse ja toisella kerralla tulostakin alkoi syntyä. Itse en tätä tapausta varsinaisena miinuksena osaa pitää, sillä emo ei lähennellyt riskiraskausikää eivätkä uusintatreffit aiheuttaneet erityisiä hankaluuksia. <br> <br>2.) Siirin ensimmäisen raskauden aikana esiintyi emolla vähän verenvuotoa ja yhden poikasen keskenmeno raskauden puolivälissä. Lopputuloksena 2 tervettä poikasta. <br> <br>3.) Pepin tätä edellisessä poikueessa syntyi elävänä 2 hyvänkokoista poikasta ja kuolleena yksi pikkurillinpään kokoinen keskonen. Toinen "täysiaikaisista" poikasista kuitenkin menehtyi heti syntymänsä jälkeen. Siltä oli revennyt vatsanahka napanuoran juuresta. Ajattelimme, että kyseessä oli varmaankin vahinko: emon nuollessa ja "irroittaessa" napanuoraa silkkipaperinohut vatsanahka oli revennyt. Poikanen oli muutoin täysin vahingoittumaton.

[Niko]

Hei! Naomin ensimmäiset viisi synnyttämää poikasta, syyskuussa: kaksi jäi eloon ja muut kuolivat. Tosi iso suru ja itkun määrä. Ymmäsrrän täysin- tosi raskasta on: kuunnella yöllä ja aamulla -kurkata häkkiin ja pelätä, mitä nyt... Voimia kaikille kasvattajille!