Suomen Siiliyhdistys

Olen pähkäillyt kovasti mielessäni teettäiskö Sissillä poikaset vai ei ja siksi tässä vähän kyselen. <br> <br>Onko tietoa terveydillisistä seikoista, että olisiko siitä hyötyä siilille? <br>(kun esim. koirille jonkin tiedon mukaan kannattaa teettää ainakin yksi poikue, muuten ne ovat herkempiä mm. kohtukasvaimille, valeraskauksille ym.) <br> <br>Luonteeltaan tyttömme on nykyään ihan mukava kesysiili, mutta ongelmatapaus syömisen suhteen, öttiäiset sun muut kun eivät kelpaa. <br>Mahtaako poikasistakin kasvaa "ongelmasyöjiä"? <br> <br>Ja vielä se, että miksi tuo vuoden yläikäraja on ja kuinka tarkka sen kanssa pitää olla? <br>Sissi kun täyttää tammikuussa 1v.

Poikasista ei välttämättä kasva ongelmasyöjiä, vaikka mallioppimista harrastavatkin. Enemmän kiinnittäisin huomiota emon ruokavalioon raskausaikana ja heti synnytyksen jälkeen. Monipuolinen ruokavalio on omien havaintojeni mukaan tosi tärkeä juttu raskauden hyvin sujumisen ja terveiden poikasten suhteen, kranttu emosiili olisi siinä tapauksessa hienoinen ongelma. Teetin Hertalla poikaset vasta sitten kun sen ruokavalio oli laajentunut monipuoliseksi. Täytyy syödä hyvin että jaksaa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Mutta kuten sanottu tämä on vain mun mielipiteeni.

Jeps, olen Tarjan kanssa samoilla linjoilla, mamman monipuolinen ruokavalio on äärimmäisen tärkeä asia. Samoin kuin poikastenkin, poikasillekin kannattaa alusta asti koittaa tuputtaa jos sun vaikka mitä (kunhan ne nyt alkavat opetella isojen siilien tapoja ) sellaistakin mitä emo ei esimerkiksi suostuisikaan syömään. Jos ne "tarttuvat syöttiin", on se aina plussaa.

Se, että koirilla (tai millään muullakaan eläimellä) täytyisi teettää pentue terveydellisistä syistä on täysin perätön tieto, myös sellaiseksi tutkittu ja todistettu. Nisäkasvainten ja kohtutulehdusten riski tai valeraskauksien voimakkuus ei pennutuksella vähene. Sen sijaan raskaus on aina ISO terveydellinen riski. Vain ja ainoastaan tältä pohjalta kannattaa lähteä asiaa pohtimaan ja kyllä pentujen/poikueen teettäminen täytyy ihan muilla asioilla itselleen perustella.

Jup tiedän, että tutkimustuloksia koirista on erillaisia. Ja ihan varmasti on pennuttomia, täysin terveitä narttukoiria! <br>Mutta omakohtaiset kokemukseni ovat olleet erisuuntaisia. Tiedän 4 narttua, joilla ei ole teetetty pentuja. 1:llä alvariinsa valeraskauksia, 2:lla ollut märkäkohtu ja 1:llä jotain kasvaimia joiden vuoksi jouduttiin lopettamaan. Itselläni on ollut narttu jolle teetin pennut. (jouduin siitä luopumaan olosuhteiden pakosta vuosia sitten) Se on nyt 9v, eikä mitään vaivaa ole koskaan ollut. Kaverini koira samanlainen. Että ihan noitten perusteella tätä kysyin.. <br>Mutta nyt puhutaanki ihan eri eläimistä! Ajattelin vaan jos siileilläkin on jotain tollasta niin se olisi hyvin painava peruste päätökselle.. Mut se siitä! <br> <br>Tuo yksipuolinen ravinto mua kyllä huolestuttaa. Tosin Sissi syö raksuja ja jauhomadonpalasia sekä välillä heitän sekaan vitamiinijauhetta. Mahdollisille pennuille tarjoisin tottakai kaikkea mahdollista! (niinku Sissillekki jatkuvasti, mut ei vaan kelpaa) <br> <br>Kauhiasti mun tekis mieli pieniä siilivauvoja, eikä Sissin taustakaan ole lainkaan huono! Vanhemmat ovat afrikkalaista alkuperää. <br>Noo, mut mä mietiskelen tässä vielä ja mielipiteitä lisää kiitos, ihan päätökseni tueksi! <br> <br>Nii ja sit tää vuoden ikäraja on vielä epäselvä?

Minulla on käsitys, että ensimmäinen poikue tulisi teettää viimeistään ennenkuin naaras on vuoden vanha, mutta aikaisintaan puolen vuoden ikäisenä. En tiedä tarkemmin mihin ikärajat perustuvat, mutta voisin olettaa yläikärajan olenvan tekemisissä raskauden mukanaan tuomien riskien kanssa.

Minulla on jonkin verran kokemusta marsujen puolelta tämän asian suhteen, ja suurin syy poikasten teettämiseen tietyn ikäisenä on se, että lantion luut eivät vanhemmiten enää anna periksi yhtä paljon kuin nuorempana. Tästä voi seurata ongelmia synnytyksessä vanhemmalla naaraalla, joka ei nuorena ja vetreänä ole poikasia saanut.

Minun tyttösiilini Usva on aina ollut nirso ruoan suhteen. Ei mene jauhomadot kuolleena eikä elävänä, saati muut öttiäiset. Ensimmäisistä poikasista ainakin yksi syö matoja kuin imuri, ja kaikkea muutakin (isä on syöppö) ja taas yksi ei syö matoja. <br> <br>Monipuolinen ruoka on tärkeää raskausaikana. Minulla kävi viimeksi aika outo juttu: emosiili laitui raskausajan ensimmäisinä 2 viikkona 100 grammaa. Olin melko huolissani, koska se ei syönyt raksuja eikä oikeen mitään muutakaan. Eläinlääkärissäkin käytiin, mutta mitään vikaa ei löytynyt. <br> <br>Noh, otin Usvan sylkkyyn ja laitoin sen nenän eteen kissan annospussi kana-junior- ruokaa. Se söi ja söi. <br>Uusi maku, missä vielä vitamiinitkin mukana. Myöhemmin baby-cat raksut mukaan sekä jauheliha. Vaikka teetin poikaset Usvalla vain puoli vuotta sitten viimeksi, voin sanoa, että tietoa olisin tarvinnut roimasti lisää. Ikinä ei voi varautua, mitä siili keksii (odotusaika oli ennätyksellinen 52 päivää, 34 sijaan). <br> <br>Kokeilepa Sissille (jos vielä et ole kokeillut) jauhelihaa paistettuna (kana/kalkkuna). Jos se ei sitä syö, muutaman päivän tarjoamisen jälkeen, niin ihme on. Lisään raskausaikana jauhelihaan monivitamiinivalmiste Nutri Plus -geeliä (apteekista), se on tarkoitettu pienille eläinten poikasille, sekä odottaville emoille. Myös kalsiumin saaminen on varmistettava mahdollisten kalkkikramppien varalta (ei poista välttämättä kramppivaaraa). Kissan maitovastike on tähän hyvää, jos ei raejuusto kelpaa. <br> <br>Ja itse kysymykseen... Poikasten teettäminen on suurin riski, mitä voi oikeastaan tietoisesti siililleen aiheuttaa. Onneksi ikävät tapaukset ovat harvinaisempia kuin mukavat tapaukset, mutta pitää olla valmistautunut poikasten ja emonkin menetykseen. <br>En usko, että vaikka siilillä poikasia ei teettäisikään, se saisi valeraskauksia tai sairastuisi sen enempää kuin synnyttänytkään siili. Mielestäni siiliemo vanhenee silmissä synnytyksen jälkeen... <br>Ties vaikka olisi toisin päin??

Heh, en oo kokeillu kanan jauhelihaa.. <br>Kanan lihaa ja naudan jauhelihaa kylläkin. Mutta voisihan tuotakin kokeilla, maistuuhan se nautakin ihan erillaiselta jauhelihana kuin pihvinä! <br> <br>No joo, kaikista eniten mua pelottaa juuri se, et Sissille tapahtuisi jotain! Ja kaippa mä näillä pohdinnoillani yritän löytää jonkun syyn, miksi teettäisin poikasia!?! <br>Jos siitä olisi Sissille jotain iloa/hyötyä.. Esim. saisi kokea äitiyden onnen, terveyden edistystä, alkaisi syömään monipuolisemmin poikasten myötä, tai jotain muuta.. <br> <br>Mutta taitaa olla koko asiassa ainoat hyvät syyt, et mä saisin kasvattaa siili-vauvat ja onhan nyt sekin, et tois se uutta verta siilipoppooseen, kun ymmärtääkseni Suomessa ei ole vielä kovin paljon suoraan Afrikasta tuotuja siilejä tai niiden perillisiä? <br> <br>Huh huh, ompas tää vaikeaa..

Suomessa taitaa olla suoraan Afrikasta tulleita (tansania) siilejä n. 6 kpl?? Meidän Herra Nenä, Suvin Iiris, Sauli ja muutama muu... <br>ja Näillä on jälkeläisiä ainakin 7 (Onni, Ilona, Ukko, Nukka, Pihla, Aarre ja Ulpu) kappaletta. Onko muilla africaano-siilejä? <br> <br>Uusi veri on aina tervetullutta!!!

Mitenkäs ne italiaano urokset, onko niille löytynyt kodit?

Olisi kiinnostavaa tietää että mistä syystä kasvattajat ylipäätään teettävät siileillään poikasia? Mitkä ovat ne hyvät syyt?

Minulla ainakin kasvatuksen tärkein syy on ehdottomasti saada terve siilikanta Suomeen. Muut syyt ovat toissijaisia.

Helmut ja Poppana (Wilman, Isiksen, Pablon ja Ässän vanhemmat) on Tansaniasta pyydystettyjä siilejä.

Minusta naarassiilin kuuluu saada tehdä poikasia ja kokea äitiyden onni. Se on luontevaa ja "luonnonmukaista". <br> <br>Itsekkäistä syistä voisin mainita sen, että tuo poikasaika on niin mahdottoman ihanaa ja suloista. Tällä hetkellä meillä on neljä taaperoikäistä pientä piikikästä, eikä niiden lellittelystä meinaa millään saada tarpeekseen