Suomen Siiliyhdistys

Kuinka nopeasti tottuvat täysikasvuisina uuteen perheeseen, jos joutuvat vaihtamaan kotia? Ymmärtävätkö kenties koskaan, että perhe on vaihtunut ja pysyy? Kärsivätkö siilit kovin perheen vaihdosta? Ajattelin että minulle sopisi ensimmäiseksi siilikseni aivan hyvin tälläinen siili josta joku joutuu luopumaan, mutta kun kokemusta ei tosiaan ole, niin en tiedä miten siilit suhtautuvat vaihtoon. <br> <br>Haulla en oikein löytänyt oikeaa hakusanaa, niin ajattelin sitten kysyä

Aluksi uudet hajut vaativat tietysti totuttelua siilille. Siili kun tunnistaa orjansa hajun perusteella. <br>Riippuu tietysti siitä, että kuinka paljon sitä käsittelee, mutta meillä ainakin siilit muuttavat 2 kertaa vuodessa (tosin orjat on samat, mutta asunnon tuoksut eri), eivätkä ne siihen mitenkään reagoi. <br>Uudelleen sijoitettavasta siilistä saa varmasti hyvän kaverin!

Järkyttyykö liika jos vaikka sen pesä-fleecet vaihtaa sellaisiksi joissa uuden kodin tuoksua? Todella siis harkittava vaihtoehto, pohditaan

Otat vanhasta kodista tutun hajuiset esineet ja fleecet mukaan ja pidät niitä aluksi.. sitten vähitellen vaihtaa niitä uusiin kun likastuvat. <br>Noin poiksetkin yleensä totutetaan uuteen kotiin, että annetaan emon pesästä mukaan tuttuja hajuja, niin ei ole iso hajushokki siilille

Kiitos avusta Eihän sitä sitten tiedä jos tuleva siili olisikin sitten jo täysikasvuinen.

Itselleni tulee ensi kuussa uudelleenluovutus-siili. ikää on jotain ½-1 vuosi. Me ainakin omistajan kanssa sovittiin,että saan siilin fleecet ja pipot mukaan,että on jotain tuttua ja turvallista uudessa kodissa. <br> <br>Päädyin melkeimpä sattumalta luovutussiiliin. Oli luonteeltaan vaan niin herttainen ja kiltti,että vei mun sydämmen. Itselläni ei siis ole mikään pakko saada poikanen suoraan kasvattajalta. Onhan tuo hyvä teko pelastaa siili sellaiselta,joka ei voi enää pitää siilua.

Siilin uudelleen sijoitusta helpottaa se, että siili ei sinänsä kiinni omistajaansa samalla tavoin voimakkaasti kuten esimerkiksi jotkut kissat tai koirat kiintyvät. Toki se oma ihminen on siilille tutuin ja sen kanssa se on luottavaisin, mutta uskon, että aikuinen siili oppii luottamaan uuteen "omaan ihmiseen" ihan yhtä hyvin kuin poikanenkin. <br> <br>Uuteen kotiin tottumista helpottaa niin poikasella kuin aikuisellakin juuri nuo entisen kodin tuoksuiset fleeset ja muut tavarat.

Meidän ensimmäinen siilimme oli täysikasvuinen uudelleensijoitussiili. Aluksi se oli vähän sellainen kärty, mutta kun oppi tuntemaan hajut ja ihmiset ja lahjottiin sitä ruoalla niin äkkiä mokoma tottui <br>Minä kannustan ainakin harkitsemaan uudelleensijoitus siiliäkin vaihtoehtona, on toki olemassa se "vaara", että siili myydään ajanpuutteen vuoksi ja se on vähän arka ja kärty. Mutta ajan kanssa ja kärsivällisyydellä siitäkin usein miten selviää

Tuksu tuli meille ollessaan 7kk ja oli siihen aikaan aivan villi..puri ja naksutteli.. <br>Nyt se on mamman mussukka, sylilällykkä <3 <br>Että kyllä se siili tottuu uuteen paikkaan nopeasti..ja heitin aika alussa paljon Tuksun vanhoja tavaroita pois, kun ostin uusia ja hienoja tilalle

Sopeutuuko 1,5v siili yhtä hyvin? Tai enää ollenkaan..?

Lyyli oli puoltoistavuotias kun tuli meille ja hyvin on kotiutunut.. Alussa oli tyttö vähän arka, mutta nyt luottaa muhun jo täysin. Miesten ääniä aristaa enemmän.. Eli vastaus kysymykseesi. Kyllä tottuu =0) Mullakin oli Lyylin vanhasta kodista fleecejä sun muita, mutta eipä niitä ole tarvittu juuri ollenkaan. Hyvin tuntuu tyttö vipeltävän meiän lattioilla..

Mä olen ajatellut asiaa niin, että se mihin siili tottuu on paikka eikä ihmiset. Eli uuteen paikkaan totutellaan ja sitten kun se on otettu reviiriksi, elämä on mukavaa. Jos siili on tottunut käsittelyyn yleensä, en usko että se kovinkaan paljon piittaa siitä kuka sitä käsittelee...olen ajatellut että Albert pitää meitä orjia lähinnä huonekaluina. Ei kovin romanttista ehkä

Näin se vaan on. Siili ei ole mikään koiran lailla kiintyvä, vaikka joskus haluaisimmekin niin uskoa. Siksi ymmärrämmekin roolimme siilin orjina, emme omistajina. Siili on jalo villieläin, joka suo meille ihmisille joskus syviä onnen hetkiä. Siksi aikuisen siilin voi ottaa paljon huolettomimmin mielin kuin esim. koiran.

Meillä on poikasiili, eikä pitäisi siis olla "vaihdevuosioireita". Suurinpiirtein joka toinen ilta siilimme haluaa seurustella, olla lättynä tai keränä sylissä ja joka toinen ilta sylittely jää lyhyeen, kun herra lähtee puikulana pakoon. Jos tätä tahtoa ei oteta vakavasti, pomppii piikkipallona. Paras siis totella hänen tahtoaan.

Olen niin innoissani. Ihan juuri tuli 1,5-vuotias siili taloon