Suomen Siiliyhdistys

Tämä ensimmäinen poikue on ollut kyllä ihan ainutlaatuinen kokemus. Poikasten kasvua on aivan ihana seurata, joka päivä on jotain uutta. Kolmen viikon iässä yhtäkkiä oli silmät auki, ja nyt neliviikkoisina ne ovat saaneet jalat alleen ja karkailevat jo häkin ulkopuolelle. Mamma tuntuu olevan hyvin perillä jälkikasvustaan, se menee hakemaan karkulaiset takaisin pesään. Hampaatkin niillä jo on puhjennut. Elämä on ihmeitä täynnä..

Voi, voi. Kohta pikkuiset jo lähtevät uusien orjiensa luo ja ikävä iskee.

Niin, pitää ainakin yrittää asennoitua että ne eivät kuulukaan minulle..

Meillä on Roopen ja Mörkönaaman luovutus lähestyy. Kolmisen viikkoa jäljellä. Pojat painaa 150g ja 152g. Luonteilla on eroa kun yöllä ja päivällä. Roope on sellainen tuumailija ja Mörkönaama toiminnan mies. Olen kyllä niin kiintynyt pikkuisiin että poru varmaan pääsee kun ne lähtee uusiin koteihinsa.

Tippa tuota tulee linssiin itse kukasellakin kun vauvat lähtee <br>Mutta toisaalta jos ajatellaan positiivisesti niin sonnan määrä on kuitenkin vähentynyt huomattavasti kun pienokaiset pääsivät uusien orjien lattioita sotkemaan Ja ainahan täytyy sitten vaatia tuhansia kuvia uusilta orjilta, vauva istuu, vauva makaa, vauva edestä, vauva takaa..

Ja kotiinhan voi ainakin 1 vauva jäädä.

Totta puhuu lumihiutale... meidän ei pitäny jättää yhtään vauvoista itselle, ku osottautui että ovat kaikki poikia...mitä me nyt kahdella poikasiilillä(ilman yhtään tyttöä), kun ajatuksena on ollut kasvattaakin noita mokomia:) no kaksi noita tuolla nyt on, eivätkä edes suostu yhteiseloon... joten täytynee rakennella sitä uutta tyttöä vasten vielä yksi siilitalo. <br> <br>Mutta on ne molemmat pojat vaan niin ihania ja Sting täyttää tänään 2 v.

Onnittelut Stingulle!