Suomen Siiliyhdistys

Melko rajua toimintaa näytti ainakin meillä olevan tuo vieroitus. Olen perjantaina siirtänyt Muskan yläkertaan ja pojat jäivät alas. Sittenpä lauantai-iltana ajattelin, että tuon mamman alakertaan syömään. Mammapa ei enää tykännytkään hyvää kun pojat tulivat liki. Se otti ja puri pikkuista koivesta! Lapsonen piipitti melkoisella äänellä, ja minä juoksin hätiin. Mitään jälkiä ei onneksi jäänyt, ja siirsin Muskan äkkiä takaisin ylös. Toisaalta luonnon lakina ajatellen toiminta tuntuu varsin järkevältä! Poikalapset pesästä pois ennenkuin pääsee unohtumaan, että ne ovat omia poikia

Kyllä se on sydäntä särkevää puuhaa katsella tuota vieroitusta. Pikkuinen tahtoo nisää ja emo puhisee , että painu muualle tämä meijeri on suljettu... <br>Meillähän alkoi hormonisiili Max laulelemaan emolleen ja siskoilleen hyvin varhain ja joutui siksi evakkoon muiden luota . Se oli todella surullista katseltavaa, kun pikkuinen ei saanut olla oman perheensä kanssa yhdessä, mutta poika itse ei tainnut siitä välittää, vaan tutki innokkaana uutta valtavaa uima-allastaan ja varmaankin nautti ylhäisestä yksinäisyydestään jopa. <br>Siksi kai pidimmekin Maxia kaikkein eniten sylissä, ettei olisi vieroitus oireita mammasta erottamisen takia. Ja kyllä hän siitä nauttikin täysin siilinsydämin! <br>Meillähän Megan vinkui Röhnö mammaltaan maitoa vielä jokunen viikko sitten , vaikka ovat jo 4kk ikäisiä! Röhnö on puhissut poikasilleen jo pitkään , mutta sitkeä tyttö vaan ei antanut periksi ja tunki nennäänsä mamman masun alle, kunnes mamma nappasi kiinni niin , että toinen vingahti lujaa. Se on raa`an näköistä puuhaa, mutta toki aivan tarpeellista, jotta poikaset oppivat itsenäiseksi. <br>Poikasillehan voi antaa hetken ajan pienen lisämaitotilkankin,jos tuntuvat hirmu nälkäisiltä, silloin saa mamma levätä (meillä maitolautaselle kyllä ovat aina mammatkin tulleet osingoille)