Suomen Siiliyhdistys

olen ajatellut ottaa toisen siili(naaraan) mulla on ennestään urossiili ja ajattelin sitte että teettäisin niillä jossain välissä poikasia...eli:minkä maalainen naarassiili voisi olla jotta sen voisi astuttaa uroksella jolla on ruotsalainen isä ja tanskalainen äiti? ja miten poikasten rekisteröiminen tapahtuu? maksaako se?mistä voisin hankkia noin 1v naarassiilin japaljonko se maksas?

luueppa tuolta tiedosto kohasta. siellä on luovutus yms kasvatus ohjeet+ säännöt. rekisteröinti on ilmasita kaikille. naaraaksi käisi esimerkikse suomalaista sukua oleva siili tai jonka isoiso vanhemmat ovat jostakin maasta tuotu. mielellään tietysti muusta kun uroksesi. noin 1v. naarasta ei taida oikein saada mistään. ja kannattaa ottaa poikanen koska silloin opit tuntemaan siilisi ja siili sinut jolloin molemmin puolinen luottamus toimii paremmin kun alat poikasiin koskemaan jne. eikä emo häirinny niin kovasti kun ns. tuttu koskee hänen lapsiinsa. myös sillon opit siilisi luonteen. kaikkien siilien luonnettaei suositellakasvatus käyttöön.

Ja kuten jokaisen joka kasvatusta miettii (se ei oikeesti tapahdu vaan niin, että uros ja naaras hoitelee hommat ja hups nyt on poikasia) pitäisi tietää, että ensipoikuetta ei saa vanhalla siilillä enää teettää. Jos hankit vuoden ikäisen naaraan joka ei tule ensiyrityksellä kantavaksi, on saumat mennyttä. eli hanki nuori naaras ja malta odottaa ja suunnitella se 4kk, jotta siilistä tulee lisääntymisikäinen. Eli 6kk-18kk on se ikähaarukka, jossa naaraan tulisi ensimmäinen poikueensa saada.

Ja mitään ilmasta touhua ei todellakaan ole, että voit varautua maksamaan siilistäsi vähintään 350e ja poikasten ruokakustannukset (maidonkorvikkeet yms) ja mahdolliset eläinlääkärimenot (ja jos eläinlääkärikuluja tulee, ei ne yleensä ole mitenkään halpoja)

Kannattaa tutustua (eli lukea kunnolla ja ajatuksella)

<a href="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/kasvattaja_saannot.html" target="_blank">http://www.suomensiiliyhdistys.fi/kasvattaja_saannot.html</a>

<a href="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/index.php?&action=vthread&forum=2&topic=516" target="_blank">http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/index.php?&action=vthread&foru m=2&topic=516</a>

sitten: Rekisteröinti on ilmaista, ja olisi kiva, että kaikki siilit rekisteröitäisiin. Tiina Kuuterille postia (osoite <- yhteystiedot ja hallitus) Rekisteröidä voi vaikka sähköpostilla. Kerrot siilistäsi kaiken, mitä tiedät, nimi, syntymäaika, kasvattaja / alkuperä, omistaja, väri, sukupuoli, isä, emä...

Ruotsalais/tanskalaisen uroksen kanssa kannattaa miettiä jotain Suomessa kasvatettua naarasta, jonka sukujuuret tunnetaan. Kyselet kasvattajilta niiden siilien taustoja, ja valitset sellaisen, millä ei ole aivan lähisuvussa tanska/ruosi yksilöitä. Ostat siilin kasvattajalta, jotta tausta tiedetään. Eläinkauppasiilien taustat ovat usein epävarmat.

Kuten Tini ja Miia jo sanoivat, kannattaa ostaa siilinaaras poikasena, jotta sen luonteen oppii tuntemaan. Puolivuotiaana saa astuttaa ensimmäisen kerran, ja mikäli heti ei tärppää, on aikaa yrittää vielä 1.5-vuotiaaksi asti. Tämän jälkeen ensisynnyttäminen on naaraalle jo vaarallisempaa. Jos ostat jo 1-vuotiaan naaraan, sinulla ei ole kuin yksi mahdollisuus astuttaa, ja aina ei heti tärppää. Itse kokeilin 3 kertaa yhdellä naaraalla, ja sitten loppui aika kesken. Aina se ei siis onnistu. Muutkin riskit on hyvä huomioida, mutta niistä onkin täällä palstalla paljon asiaa. Kannattaa siis lukea ja opiskella!!

....sitten se siili hylkää poikasen kun tumpelo häirisee, sitten kaksi poikasta oonistuneesti maailmalle, sitten hutit, sitten yhdeltä luiskahtaa kohtu pihalle ja tuskin mitään elävää se saakaan aikaiseksi. Kahdessa viikossa satanen el kuluihin ja siihen antibiootti päälle tulossa hampaiden hoito ja tikkien poisto...että kasvattakaa kaikki siilejä se kannattaa. Varautukaa siihen että kesken työpäivän hengaillaan siilin kanssa el ja rahaa palaa ja hermot menee....

Laitan tämän nyt tähän jatkoksi vaikka ehkä olisi sopivampikin topic olemassa.

Guinevere-tyttöni oli treffeillä uuden vuoden jälkeen, ja laskettu aika oli menneenä viikonloppuna. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, kunnes eilen aamulla, maanantaiaamuna, juoksupyörän edestä löytyi limainen veriläiskä. Päivän aikanakaan ei mitään tapahtunut, joten illalla paniikkisoittoa eläinlääkärille (kahdelle itseasiassa...). Sieltä rauhoiteltiin että eiköhän kyse ole vaan normaalisti etenevästä synnytyksestä, eli nou hätä. Seuraa tilannetta ilta ja yö, ja soita aamun tullen mikäli on jotain epänormaalia.

Tänään tiistaiaamuna löysinkin sitten juuri ennen töihin lähtöä Guineveren kodista täysin näkyvältä paikalta yhden kuolleen poikasen, eikä muualta kuulunut piipitystä joten uskalsin ottaa poikasen käteeni. Aluksi luulinkin sitä kakkapökäleeksi kunnes tajusin että herranjumala, sillähän on kynnet! Guinevere ei ollut purrut tai muutenkaan syönyt sitä, eli se oli vaan syntynyt kuolleena. Soittoa eläinlääkärille paniikissa, ja sieltä käskettiin paikalle kiireenvilkkaa: mikäli kohdussa vielä on poikasia ja eläviä sellaisia, pitää tehdä hätäsektio niin pian kuin mahdollista. Eläinlääkärillä otettiin röntgen joka paljasti kuitenkin surullisen totuuden: kohtu oli tyhjä.

Guineverella oli siis vain tämä yksi pentu, joka syntyi kuolleena. Lääkäri sanoi että näin vaan joskus käy. Guinevere voi hyvin, mikä on tietenkin pääasia. Omistaja onkin Guineverea huomattavan paljon järkyttyneempi... Vaikka luulin varautuneeni henkisesti kaikkeen mahdolliseen, tuli tämä tilanne aivan puskan takaa. Pentue olisi siis ollut sekä mun että Guineveren ensimmäinen. Lääkäri antoi halutessani luvan yrittää uudestaan, sanoi että tämä ei suinkaan tarkoita sitä että näin kävisi seuraavallakaan kerralla, mutta enpä tiedä...

Joo, ei se mitään herkkua oo tuo kasvatustouhu. Meilläkin kävi niin että Ulpu ilmeisesti popsi poikasen/poikaset poskeensa ja tämän kerran jälkeen oli iän puolesta myöhäistä enää yrittää. Ekalla kerralla merkit viittasivat raskauteen mutta olikin hutilaukaus silti. Eli ei pidä luottaa täysin siihen että naaras varmasti tulee kantavaksi, tai että synnytys ja poikasten myöhempi kehitys sujuisi normaalisti.

Varsinkaan siihen ei kannata luottaa, että naaras tulee kantavaksi. Nimimerkillä, ties kuinka monta hutia on tullut astutusyrityksistä. "Hommat" on todistettavasti hoidettu, eli syystä tai toisesta ei naaras ole kuitenkaan tullut kantavaksi.

Ja kuten Roosa kirjoittaa, niin se, että naaras tulee kantavaksi, ei vielä takaa yhtään mitään. Ongelmia voi tulla milloin vain lähtien itse astutuksesta ja päättyen periaatteessa poikasten luovutukseen.

Juuh...Meilläki on tainnu Lyyli syödä poikasensa viime yönä... Merkkiäkään ei näy pienestä missään....Aada sen sijaan lihoaa...toivottavasti sieltä tulisi pieniä tuhisijoita Tufínálaan...

Voi hyvät hyssykät. Poikanenhan oli kai kuitenkin jo viikon ikäinen. Osanottoja murheen keskelle. Toivottavasti Aadalla on parempi onni.

Joo viikon ikänen se oli..sen takia ihmettelenki..noh, jos se vaikka sitte oli jollain tavalla sairas se poikanen...