Kirjoittaja pupunen » 07 Kesä 2004, 15:58
Meillä taas Iiris osasi kyhätä pesän ihan siihen oikeaan paikkaan (ja hienon pesän väänsikin, kas kun ei hilannut verhojakin sisustuksekseen...) vaikken osannut silloin tilaa rajoittaakaan (kyseessähän oli ylläripoikue). Ensikertalaiselle moinen toimenpide ei liene kuitenkaan pahitteeksi, ellei emo ole lyhytpinnaista sorttia. 4 päivää synnytyksen jälkeen avasin Iirikselle taas kaikki oikeudet vanhoihin juoksentelutiloihin (Iiris piti yöllä semmoista mielenosoitusta ja yritti vääntäytyä kaltereiden läpi...) ja sitten ei ollutkaan mitään hätäpäivää. Poikaset pysyivät pesässä ja mamma kävi tuulettamassa korviensa väliä juoksulenkeillä. 3 viikon ikäisenä Onni löysi tiensä mamman ruokakipolle häkin yläkertaan (olin kanittanut sinne jotain ruokaa Iirikselle, ettei ahmattikaksoset syö kaikkea), ja voi sitä ilmettä Iiriksen naamalla kun Onni meni kipolle ja huitas äipän murkinat surutta huiviin. Siitä lähtien Iiris-rassu joutuikin paastoamaan, kun tansanialaisella ruokahalulla varustetut ahmattikaksoset söivät kaiken mitä irti saivat. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Tosiaan, minulla tuossa pesäratkaisussa on se hyvä puoli, että häkki on kaksikerroksinen eivätkä poikaset itsenäisesti pääse pesäkerroksesta pois. Iiris ei koskaan kokenut pienenpientä kiinnostusta raahata poikasia mukanaan, ennemminkin juoksi niitä karkuun <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt="">