Suomen Siiliyhdistys

Yäk. Hyi. Ällötys. *puistattelee* <br>Heikkohermoiset, älkää lukeko. <br> <br>Tänään pilkkoessani jättijauhomatoja Niiskulle, pahaa-aavistamaton isoveljeni tuli huoneeseeni ja alkoi yhtäkkiä huutaa ja hyppiä. Minä siinä mietin että mikä tuolla on, kunnes hän osoitti lattialla makaavaa ötökkää silmät pyöreinä. <br> Katselin hetken ja kauhistelin, <br>KOTELOSTA KUORIUTUNUT JÄTTIJAUHOMATO. <br>Hirviömäisen ruma ja tajuttoman suuri. Lisätään vielä tuntosarvet ja repaleiset siivet, niin sain melkein kohtauksen. Eikun vaan kuoriainen vessanpöntöstä alas ja kaikki, KAIKKI jättijauhomadot pakasteeseen. Tietenkin tutkin koko huoneen, josko niitä olisi löytynyt lisää, mutta tähän mennessä niitä ei ole vielä näkynyt. <br>Yksi asia on varma; tähän taloon ei astu enää yksikään elävä jättijauhomato, ellei sitten pakastustarpeisiin. <br>Olen vieläkin täysin shokissa. *puistatus* <br>Asiasta toiseen, olen muuten saanut jo nuo muut minijauhomadot kuoriutumaan! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Parin kuukauden päästä täällä pitäisi olla jo silmin havaittavia matoja...

Hui,taidan pitäytyä minimadoissa. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt="">

Pikkujauhikset tuntuvat melkeimpä syötäviltä verrattuna jättijauhiksiin, varsinkin koppikset... *iiks!* Alan jo pikkuhiljaa toipua järkytyksestä, täytyy tästä alkaa tekemään tilaa koppiksillekin etteivät nuo joudu elämään pidempää koteloiden seassa. <br> <br>Heh, mietinkin tässä kuinka kovasti halusin nähdä jättijauhomadon kuoriaisen, en kyllä ihan tällä tyylillä. No, nyt on nähty eikä tee enää mieli toista kertaa... *glup*

Huh.. Toivottavasti tulevasta harrastuksestani -etanoiden kasvattamisesta siiille- ei tule mitään tuollaisia ongelmia.. Karmeaa..

Hyääks, samantien lähti osa jättiksistä pakkaseen tämän luettuani.

Anna kun aloitti sopivan topikin, niin kerronpa noin kuukausi sitten tapahtuneen jutun, joka meidän perheessämme sai aikaan puistatuksia lähinnä isännän ja muksujen taholla: Vaasan Akvaarioliikkeeseen oli vihdoin ja viimein pitkän odottelun jälkeen saatu vahakoisia ja ostin heti yhden purkillisen. Kerroinpa siinä samalla muksuille, että luvassa on kivaa hommaa; koisien siirtäminen pakastusrasiaan ja niiden pakastaminen. Heti kotiin päästyämme aukaisimme malttamattomina koisarasian ja annoimme siitä maistiaisia Piikille, joka tosin ei koisista tykännyt. Mahtoivatkohan olla sille liian vilkkaita, koska käänsi vain päänsä pois eikä osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa niihin. No ryhdyimme siirtämään koisan toukkia pakasterasiaan, mutta muksut jättivätkin koko homman minulle. Kokivat koisan toukat liian pelottaviksi. Siinä olikin hommaa, kun huomasin, että koisat kiipeilivät rasiasta pois vaikka kuinka laitoin kantta paikoilleen, niin aina ne löysivät jostakin sopivan aukon tulla. Olin jota kuinkin saanut kaikki koisat pakastusrasiaan ja pakkaseen ja jätin varalta alkuperäisen rasian jauhispurkkien viereen olohuoneeseen terrariopöydälle. <br>Myöhemmin olimme aloittamassa ruokailua kun isäntä parkaisi. Ruokapöydällä luikerteli mikäs muukaan kuin vahakoisan toukka. Taisinpa siinä samalla saada vähän saatapeetä. <br>Myöhemmin illalla Nora tuli ilmoittamaan, että yksi niistä koisan toukista oli päässyt jättijauhisrasian kylkeen ja kiipeili siinä. Sitä sitten ihmettelimme, että mistä se oli päässyt siihen vaikka olin mielestäni laittanut rasian kannen huolellisesti kiinni ja varmistanut, ettei mitään aukkoa olisi pitänyt jäädä. <br>Seuraava aamu kruunasi kaiken. Olin siivonnut Piikin terrarion ja vienyt sen likaisia fleecekankaita pyykkiin ja kaiken piti olla ihan ok kunnes kuulin veskistä isännän karjaisun "Kirsi tänne ja äkkiä!!!!" Siinä se seisoi ja osoitti vessanpöntön kantta. Ihmettelin, että taasko niitä koisan toukkia kunnes huomasinkin, että jättijauhishan vaan siinä luikerteli. <br> <br>Nyt kun muutamana iltana huushollistamme on löytynyt perhonen, niin tulee mieleeni ne vahakoisan toukat. Itse en näe tarpeeksi hyvin kyetäkseni erottamaan mikä perhonen milloinkin on kyseessä, mutta oletan, että nämä perhoset ovat kuitenkin aina tulleet parvekkeen kautta sisälle eivätkä siis ole niistä vahakoisan toukista. <br> <br>Tsemppiä teille noiden vahakoisien ja muiden öttiäisten kanssa. Luulen, että itse kuitenkaan en enään osta noita vahakoisia. Ovat minulle liian nopeita. Taisi tulla aika pitkä juttu. Toivottavasti ei kuitenkaan liian pitkä.

Juuri tuon takia meilläkään ei vahakoisia enää pidetä! Nehän pääsevät ulos suljetustakin rasiasta ja menevät ihan minne vaan ja mistä vaan-yäk! Mutta jättiksiä on aina saatavilla ja ne pysyvät korkeassa rasiassaan,kuten hyvin koulutettuna pitääkin<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> No eihän se ollut kivaa viime talvena ,löytää metrin mittaista jättistä ,omasta lahkeestaan ,mutta aika kultaa muistot.

Vahakoisat kannattaa laittaa "vallihautaan", eli rasia astiaan, jossa on vettä, johon on laitettu tilkka astianpesuainetta. Näin ne eivät pääse karkuun. Vahakoisa ei onneksi ole mikään hirvittävän paha tuholainen. Vaikka meillä ne innostuivat rouskimaan puista suola-astiaa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Uskokaa tai älkää, mutta minäkin olen ollut joskus ötökkäkauhuinen, vaan en ole enää. Ulkomaan matkallakin ihailin lähes kymmensenttistä koppakuoriaista! Onhan nuo ötökät meidän rinnalla kuitenkin aika pieniä otuksia. <br> <br>On muuten aikamoinen saavutus saada kotioloissa aikaiseksi aikuinen mustakuoriainen (jättijauhis). Minä olisin moisessa tilanteessa jo suunnitellut niiden kasvattamista. Hyvän kuoriaisen väärinkäyttöä tuommoinen tuhoaminen <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt="">

niin, tässä tosiaan kuva sellaisesta koppiksesta... ja kokoa oli ainakin 3-4 cm... <br> <br><a href="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/gallery/displayimage.php?pos=-1079" target="_new">http://www.suomensiiliyhdistys.fi/gallery/displayimage.php?pos=-1079</a>

Monet tietävätkin minun suhtautumisestani isomustakuoriaisiin, eli niihin jättiksen kuoriaisiin. <br>No, tänään menin putsaamaan poikien taloa, ja tyhjensin toimeliaasti ylimmästä kerroksesta alkaen roinat ulos ja alustat pesuun. Alimmassa kerroksessa sitten se tapahtui: <br> otin pahaa-aavistamattomana pahviputken pois ja sen takana minua väijyi SE!!! IIIIIKK! Hermoni käsittämättömästi halliten tuijotin otusta ja koin jopa sen ällistyttävän tunteen, että entäs jos tuon pitäisikin ja kasvattais itse jättiksiä... mutta kun se alkoi lampsia niillä karmeilla koivillaan, iski primitiivireaktio ja pamautin putkella liiskaksi tämän arvokkaan madontuottajan. <br> <br>Painin itseni kanssa... voinko suhtautua enää eläviin jättiksiin... mutta Sirius ja Amon olivat päteviä kuoriaisen kasvattajia.

SE!!! Ei kyllä muakaan naurattais, varsinkaan, jos SE lampsisi yöllä sänkyyni, ja heräisin SE naamaltani! <br>Ei kiitos. Meille ei niitä tule, ei, vaikka Nenu luultavasti tuhoisikin NE...

Mistä tuo immeinen kaivaa aina asialliset hymiöt... heh heh. Ei kai tuo enää mikään hymiö ole vaan toimio.

Minä näin noista järkyttävistä otuksista unta. Tosin siinä Niisku söi pari ja minä olin ihan paniikissa. Hyihyihyihyiyöksyöksyöks. En enää ikinä hanki eläviä jättiksiä. En IKINÄ.

Huippu <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Hehheh, ei tietenkään saisi olla tahallaan ilkeä mutta... <br> <br>Räpsy menee tänään äitille hoitoon matkamme ajaksi, viimeksi puistatuksia aiheutti pienet jauhomadot, nyt pakkaan mukaan myös eläviä jättiksiä... Saas nähdä uskaltaako äiskä niihin koskea vai jäävätkö antamatta... <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt="">