Suomen Siiliyhdistys

Luepas läpi tämä sivuston anti, myös tämä keskustelupalsta. Saat varmasti vastaukset kysymyksiisi.

Jauhomadot eivät ainakaan meillä ole mitään herkkuja, vaan ihan jokapäiväistä ruokaa. Apollo saa n. 15 pientä ja 2 jättijauhomatoa joka päivä ja syö ne innolla. Lisäksi sitten muu ravinto kuten sirkat ja kuivamuona.

Johanna puhuu asiaa. Ja itse saamme kiitellä siiliyhdistyksessä osaltamme väärästä informaatiosta. Tilanteen olisi kuitenkin pitänyt korjautua ja päivityksen tapahtua ravinnon osaltakin tilanteen tasalle. Siis kaikki ruokkimaan reilusti siilejä hyönteisillä. Matelija-asiantuntijat korostavat sirkkojen merkitystä. Mutta mato se on näköjään aina varma valinta siilin mielestä... Eli Chez Hedgehogib menu: Eri kokoisia jauhiksia, etanoita (kasvatettuja ehkä kuitenkin mieluummin), sirkkoja ja vahakoisan toukkia. Johan on siili mielissään!

Niin että kyllä meidän hubert syö kanssa aivan kuin häkä sirkat ja madot joka päivä...

Pirjo hei, jauhikset, etanat ja sirkat ovat jo tuttua tavaraa, mutta vahakoisan toukka??? Se on minulle ainakin täysin vieras otus. Eläinkaupoista ilmeisesti saa ostettua jos valikoimissa on. Mites niiden "säilytys" kotioloissa ettei joka ruokailulle täydy käydä ostamassa uusia toukkia? En mielestäni ole nähnyt täällä Jyväskylässä moisia ötököitä kyllä myynnissä, mutta täytyy kysellä niistä kaikista kahdesta lemmikkieläin kaupasta jotka täällä ovat.

Niin, mikä vahakoisa? (nostin kun kysymys oli jäämässä huomiotta<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> )

Tämä vahakoisan toukka on todella täyttä tavaraa oleva perhosen toukka. Sen ravintoarvo on huikea. Niitä saa hyvin varustetuista eläinkaupoista. Ne myydään valmiissa rasioissa, ovat jossakin möhnässä, ja sielläpä usein joku perhonenkin räpyttelee siipiään. Ja olen täysin varma, ettei Paula Koivuniemen levyttämä kappale Perhonen kerro tästä nimenomaista lajista... <br>Nouki kotelo pihdeillä sieltä rasian pohjalla olevasta mujusta. Leikkaa pääty kotelosta veks, ja poimi toukka siilin gourmet-lautaselle! Tämä vaatii talvisodan henkeä, mutta kunnioitettu puheenjohtajamme T. suosittelee vankasti näitä syöttämään. Näitä on seuraavaksi kokeiltava Iso-G:lle, joka edelleen syö vain muutaman raksun vuorokaudessa...

Kiitos Pirjo tyhjentävästä vastauksesta, luulenpa vain ettei täällä taideta näitä siilin herkkuja myydä <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> Täytyy laittaa Espoossa asuva sisko asiamieheksi <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> niin saa Viltsukin näitä herkkuja. <br> <br>Toivottavasti Iso-G:n vointi paranee ja paino nousee takaisin sinne nimen oikeuttamiin lukemiin, pidämme peukkuja ja tassuja Iso-G:lle ja Viltsu lähettä virtuaalisirkkoja.

Minulla ja Nelli-siililä on pikkuinen ongelma..Siili ei nimittäin suostu maistamaankaan jauhomatoja tai muita hyönteisiä,ei vaikka kuinka yrittäisi! Niitä löytyy pitkin häkkiä,mutta yhtäkään ei ole edes maisteltu.Nelli on muutenkin hirveän nirso,sillä se syö vain James Wellbelovedin fretin kuivaraksuja ja vähän Animondan Vom Feinstedin kissansäilykkeitä. Kaikkea on jo kokeiltu, ja pikku hiljaa alkaa ärsyttämään!Ei mene porkkana sen paremmin kuin hyönteiset tai keitetty kananrinta..Miten saada Nelli syömään...? Sairas se ei kuitenkaan ole, sillä se tankkaa mahansa pinkeäksi kaikesta, mitä se nyt vain suostuu syömään! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Toinen ongelmamme onkin sitten lääkkeiden antaminen..Nellillä on ollut hieman stressistä aiheuttunutta ihottumaa vatsassa,johon Johanna Raulio onneksemme antoi lääkkeet.Ongelmana on kuitenkin se,että nokkela siilimme inhoaa linimentin levittämistä ja kiukuttelee niin,että ei meinaa mukana pysyä!Lopuksi se voittaa taistelun,yrityksistäni huolimatta.Tällä menolla ihottuma ei lähde koskaan! Auttakaa,arvoisat tietäväiset! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

En nyt voi hehkuttaa valtavaa kokemuspohjaa, mutta ainakin Nuuhkun kanssa saadun kokemuksen perusteella ja sen perusteella mitä kerroit niin siilistä kaikki ravainen on herkkua <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Nuuhku esim. syö keitettyä naudan jauhelihaa huomattavasti mieluummin kuin keitettyä kanaa. Kannattaa varmaan kokeilla sitäkin tarjoilla. <br> <br>Jauhomadoista meillä oli ihan samanlaisia kokemuksia, Nuuhku ei suostunut aluksi niitä vilkaisemaankaan. Lopulta ensimmäinen mato saatiin syötettyä laittamalla se Nuuhkun herkkuruoan sekaan. Sitten vain siili hereille ja nälkäisenä se söi ensin kaikki tutut herkkuraksut. Sitten se aikansa ihmetteli matoa (jota oli kieritelty herkkuraksuissa) ja nuolaisi sitä kokeeksi. Ja niin... siitä asti Nuuhku onkin sitten syönyt jokaisen näkemänsä madon ennen kuin meikäläiset ehtii kissaa sanoa. <br> <br>Tuohon rasvan levittämiseen en kyllä paljoa osaa sanoa. Voisiko sitä levittää esim. pienelle alalle pyyhkseeseen ja ottaa siili pyyhkeen päälle syliin ja sitten vaan rapsutella siiliä rasvatulla pyyhkeellä massupuolelta ja samalla hoitaa rasvaaminen...

<b>Johanna</b> <br>Johanna, mitä tarkoitat jättijauhomadoilla?? <br>Meidän lähieläinkaupasta saa pieniä, alle sentin mittaisia jauhomatoja ja sitten tuollaisia ehkäpä 1,5cm pitkiä jauhomatoja, mitä sanoivat isoiksi. <br>Jättijauhomadot oli siellä pikkurillin kokoisia, PELOTTAVAN näköisiä otuksia, jotka kuulema vieläpä purevat. <br>Meidän siili on saanut noita "keskikokoisia", jättimatoja en kyllä uskaltanut ostaa, purevat vielä pikkusiiliämme!

Kyllä ne jättijauhomadot ovat isompia kuin puolitoistasenttisiä ja aika hurjia otuksia, en koske niihin paljain sormin. Jäteiltä voi napsauttaa pään irti saksilla ennen kuin tarjoilee madon siilille, mutta kyllä meidän siili ainakin osaa aloittaa madon rouskuttamisen pääpuolesta ja koko mato katoaa siilin suuhun hetkessä! Ja herkkua näyttää olevan! Ostin jättejä vasta kun siili oli hieman kasvanut, ihan pikkusiilille en niitä antaisi, kuten en isoja sirkkojakaan.

Aluksi minäkin luulin että madot olivat vain herkkuja, mutta nyt olen lisännyt niiden määrää. Vilperi ei nirsoile muun(kokeilemani)ruoan kanssa kuin kananmunan ja sonnenschein siilinruoan, vaikka eihän sonnenschein ole mitään herkkua <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> ensimmäisen jauhomadon kohtaaminen siilillemme näytti huvittavalta. Siili juoksee innoissaan kupille syömään, mutta huomattuaan jonkun limaisen pitkän otuksen liikkumassa siinä, se pinkaisee takaisin sinne mistä tulikin, eli omaan lämpimään fleece pesään <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> nykyään se syö niitä ihan innolla, kun tietää etä niistä ei ole mitään vaaraa. Annoin sille kerran yhden kuolleen madon, jonka syötyään se uskalsi syödä jopa eläviäkin. Sirkkojen kanssa se ei pelännyt, kai oli saanut niitä aikaisemminkin, tai luuli niiden ajavan saman asian kuin jauhomadot.

Suokaa anteeksi tyhmä kysymys, mutta viimeisimmän ostamani jauhomatoerän mukana oli tullut musta koppakuoriainen. Siis tuleeko jauhomadoista aikuisena koppiksia vai oliko kyseessä joku muu öttiäinen. Siiri ei ollut lainkaan innostunut pahalle haisevasta kuoriaisesta ja koiratkin saivat aivastuskohtauksen sitä haistaessaan.