Tulipas sitten tehtyä aloittelijan moka ja tarjottua pojalle pähkinää eilen illalla hyönteisten jälkkäriksi.
Otti halukkaasti pari, kunnes alko maiskutamaan suutaan eikä huolinut enempää. Arvelin jo tuolloin palstaa lueskeltuani, että palanenhan siellä varmaan jossain on suussa, mutta ajattelin, että katsotaan huomiseen jospa lähtis itsekseen.
Poikahan on ollut meillä vasta viime viikonlopusta lähtien ja kovasti puhisee sekä palloilee kosketettaessa. Tosin ollaan menty jo sen verti etiäpäin, että puhua saa ja ottaa herkkuja jo kädestä, tosin kovin varuillaan olevan oloisena...Ei oikein tiedä menikö palloksi vai ei
Siksikään en halunnu alkaa ronkkimaan, ettei tähänastiset edistysaskeleet valuis ihan hukkaan.
No yöllä ei ollut ruoka kelvannut ja poika on koisinut päivän. Nyt otin härkää sarvista ja herättelin pojan. Tarjosin jättijauhista, otti mutta pudotti pois. Eli nahkahanskat käteen ja poika selälleen pyyhkeen päälle. Parin yrittämiskerran jälkeen olin tarpeeksi nopea ja sain kuin sainkin toisen käden sormet leuan alle pojan yrittäessä rimpuilla ja pääsin kurkkaamaan suuhun. Palahan siellä oli kitalaessa ja spaattelilla (labrapuolen ohut metallinen annostelutyökalu) sain muljautettua pähkinän pois. Ja sitten vielä tarkistus ja jättijauhista makupalaksi. Poika iski kiinni ku sika limppuun ja mato katos alta aikayksikön eli loppu hyvin kaikki hyvin =)
Kyseessä oli siis normaali pähkinä ja pienensin sen 4 osaan...Kuitenkin jäi kitalakeen eli tästälähin pähkinää tarjoillaan vain todella kunnolla murskattuna ja hienonnettuna...
Ensimmäinen siili siis meillä ja tässä totutellaan ja opetellaan puolin ja toisin, vaikka perusasiat on tullut lueskeltua moneen kertaan. Vielä en uskalla nostaa aitauksesta ilman pojan omaa fleecepalasta kun puhisee ja pomppii siihen malliin nostettaessa. Ja makupalan antaminen kädestä jänskätti eilen varmasti yhtä paljon kuin poikaaki, koska matoihin ja sirkkoihin isketään kiinni niin, että siinä menis sormetki matkassa
Mutta pikkuhiljaa hyvä tulee