Suomen Siiliyhdistys

Tilasin toissapäivänä lemmikki express -sivustolta yhteensä 4 eri hyönteis purkkia. <br>Tiesin että poden hyönteis fobiaa (varsinkin hämähäkki fobiaa) mutta ajattelin että kyllä minä pärjään. Yritin sitten saada purkkeja auki äsken jotta saisin Aragornille ruokaa. No... kun ei mun sormivoimat riittäneet, pyysin äitiä apuun. Ensimmäisenä avattavana oli heinäsirkka purkki. Äiti sai purkin ensin hieman auki ja "mukava" lemu lehahti purkista. *yrk* <br>Se purkin metallikansi oli todella kovaa kiinni ja kun se sitten aukesi lensi purkista 2 heinäsirkan jalkaa. <br>Me molemmat pompahdettiin ylös kiljaisten ja alettiin hysteerisesti yrittää ravistella pois kuolleiden sirkkojen raajoja päältämme. Tässä vaiheessa koirat tulivat ihmettelemään että mitä hittoa me teemme ja haltioissaan haistelivat sirkkojen jalkoja. <br>Tässä vaiheessa äidin ja minun pelko hävisi ja aloimme nauramaan tilanteen huvittavuudelle. <br> <br>Kun purkit olivat auki yritin sitten inhoittunut ilme kasvoilla saada niitä Aragornin ruokakippoon muutaman kappaleen jokaisesta purkista. Matojen laittaminen purkkiin meni suht hyvin ja varsinkin jauhomadot eivät olleet yhtään iljettäviä, mutta kun vuoroon tulivat sirkat... :-/ <br> <br>"-ISÄÄÄÄÄÄÄ!" <br> <br>Totesinpa samalla että mitä sitä ei rakkaalle otukselleen tekisi ja vein iljettävän ruokakupin Aragornille. <br> <br>Poika haltioissan alkoi syömään hyönteisiä ja siirteli ruokakippoa sinne tänne mamman hymyillessä turvallisen välimatkan päässä. <br> <br>Kyllä kai minä tästä fobiastani pääsen joskus. Ehkä peräti huomenna uskallan antaa sirkkoja huutamatta isää apuun. :-/

Hihih.. Olin kanssa aluksi aivan shokissa kun matoja piti antaa. Äiti on antoi ehdon kun olimme siiliä hankkimassa, että saan siilin jos hän ei nää ikinä niitä matoja ym hyönteisiä. Matoihin olen tottunut jo aikalailla, mutta jättiksiin en uskalla koskea sitten millään. Kai tämäkin fobia joskus laantuu... Toivottavasti.

Kuulostaa tutulta, voin luvata, että fobia menee aikanaan ohi, nykyisin kaivelen ihan sormilla niitä ötököitä niistä purkeista, samoin elävät jauhomadot. Jättiksiin en minäkään paljain käsin koske enkä aio koskeakaan, sitä varten on lusikka <br>Tästä suunta eteenpäin kun taloon pitää seuraavaksi hommata sirkat elävänä.. Apua.

No ainakin on tullut todistettua että olen virallisesti orja kun fobiatkaan eivät pitele kun on kyse pikkuisen hyvinvoinnista. <br> <br> <br> <br>PS. Silkkitoukat ovat H-I-R-V-E-I-T-Ä! :-/

Joo-o, kammot kyllä häviää, kämppis kauhulla katsoo vierestä miten pystyn käsittelemään eläviä tai kuolleita matoja ja kuoriaisia ja muista ötöjä ei paljon fobiat tosiaan paina kun on kyse vauvojen hoidosta. <br> <br>Mutta jättiksiin en miekään kyllä koske paljain käsi, nehän puree sormet verille

Aamulla heräsin ja katsoin; tarina hyönteispunkeista. Ihmettelin sitten, että ompa menty aiheen vierestä <br> <br>Meillä on käsitelty ihan paljain sormin lokusteja ja jättiksiäkin. Heh, söin itse eilen Jättistä, tosin tällä kertaa se oli onneks vielä Ingmannin jäätelö <br> <br>Ja CCMinnalle: olin aina halunnut liskoa, mutta en sitten halunnut koska ne ovat hyönteissyöjiä (paitsi Igut). Mutta kun tutustuin siileihin, ötökkäkammo hävisi sillä sekunnilla Ja Jarkko on hankkimassa tänne taloon joskus keväällä tarantulan Ollaan sitten Tawnian kanssa vitsailtu, että siinä olisi Lilolle gurmee-ateria

Jauhomadot on piece of cake mutta hämähäkit, sirkat ym on kauheita.. Kerran kokeilin laittaa Aleutille kuolleen sirkan (halusin kokeilla kelpaako myös kuolleet), ja Aleuti haisteli sitä, ei kelvannut, sitten se astui sirkan päälle, siitä levisi kamala haju ja sirkan jäännökset levisivät ympäriinsä Aleutin jalan mukana

Tsemppiä ötökkäkammoisille. Minä nostelin aluksi jauhomatoja pinseteillä. Nykyään kauhon jättiksiä paljain käsin

Mulla ei ole koskaan ollut ötökkäkammoa - paitsi aivan järjetön hämähäkkikammo, mutta hämähäkit ovatkin ihan täysin eri juttu kuin muut öttiäiset. Siinä vaiheessa, kun oli 7 siiliä ruokittavana karisi turha hienostelukin öttiäisten käsittelyssä. En todellakaan jaksanut yksitellen pinseteillä purkista öttiäisiä nostella kuppeihin, vaan ronskisti purkista kouraan läjä öttiäisiä ja siitä kippoon.

Mulle on tullut ötököistä kokemusta kun siskolla on ollut liskoja ja käärmeitä ja hämähäkkejä ja niille tietty sirkkoja, jauhomatoja ja pinkkejä ja lisäksi torakoita ja rukoilijasirkkoja ja vaikka mitä. Elävistä sirkoista en ole koskaan tykännyt (tyypit hyppii silmille!) ja torakat ovat ehdoton _ei_, mutta muut ovat ihan ookoo. Sulo tykkää sirkoistaan elävänä, purkkihopperit menevät tosi nihkeästi. Ne myös taitavat haista pahalle kun poju syö ne yleensä vasta toisena yönä sulatuksen ja tarjoilun jälkeen. Innolla odotan Saksan pakettia, tulee etanoita ja ihania namipillarseja Vähän off-topic, haluaisin kokeilla antaa Sulolle pinkkejä mutta kun poikaparka ei vielä ymmärrä hyvän ruoan päälle niin taitaisi jäädä syömättä <br> <br>Vaikka oon ötököihin tottunut niin en silti niihin koske vielä paljain käsin. Tänään käsittelin jauhomatoa kumihanska kädessä ja aika iljetys se oli niinkin.

Hyvä Kaisa!!Hehheeeh!!=D

Tämän illan ruokinta meni jo PAAAALJON paremmin. En edes kiljunut.

Purkkisirkkojen haju on minustakin aika sietämätön. Jättiksiä käsittelen paljain käsin, nehän tuntuvat ihan hauskoiltakin kun takertuvat tassuillaan sormeen. <br>Äijä-pösilö ei saa eläviä sirkkoja kiinni, siksi ne on aina pakastettava. Tein vaan taktisen virheen ja pistin sirkat ämpäriin, nyt ne olisi saatava pienempään kippoon eutanasiaa varten.

Purkkisirkat on ihan helppo juttu. Tuoksukin alkaa olla jopa miellyttävä. Jauhomatoja poimin muovilusikalla kun en sormin viitsi pöllyttää seosta. <br> <br>Soili: saatko sirkkaämpärin yöksi ulos. Jäätyisivät ja saisit ne helposti pienempään astiaan.

Anitta2: Hyvä idea. Sirkoille tuo varmaan onnistuu helpommin kuin jauhiksille, ne eivät nimittäin ihan helposti kuolekaan. Oli pakko hankkiutua matofarmista eroon astmaoireiden takia, ja siellä oli ryömiväisiä vielä kahden autoyön jälkeen. <br>Farmia ei voinut lahjoittaakaan, koska siihen oli päässyt tulemaan hometta.