Suomen Siiliyhdistys

olemme pitäneet Aipalla koko sen ajan kun se on ollut meillä eläviä jauhomatoja, mutta nyt ne alkavat herättää inhotusta. Ajattelimme päästää madot ulos vapauteen säiden lämmettyä, mikäli Aippa ei ole ehtinyt niitä siihen mennessä syödä. Sitten siirtyisimme pelkästään purkitettuihin matoihin, sirkkoihin, yms. <br>Onko ok?

Mitään elukoita, jotka eivät suomessa elä luonnonvaraisina, ei tule luontoon myöskään päästää. Esim. akaattikotilot kykenevät talvehtimaan ja näin ollen vapaaksi päästetyt "lemmikit" uhkaavat suomen omaa kotilokantaa. Pakastat tai poltat tai miten vaan, kukin omalla tyylillään..

Anna ne vaikka tuffareissa jollekin toiselle siilistille, jos niitä on paljon. Pakkanenhan ne myös tappaa, tai voi ne varmaan vessanpöntöstäkin alas vetää..=0)

Pistä madot pakkaseen, voit syöttää niitä siilillesi kyllä kuolleenakin, mitä sitä hyviä eväitä pois heittämään. Sulavat pakkasesta otettuna lautasella huoneen lämmössä alle puolessa tunnissa. <br> <br><i>Esim. akaattikotilot kykenevät talvehtimaan ja näin ollen vapaaksi päästetyt "lemmikit" uhkaavat suomen omaa kotilokantaa. Äly hoi, älä jätä.</i> Hih pakko kommentoida vähän OT että olisin HYVIN onnellinen jos joku tai jokin uhkaisi meidän pihan kotilokantaa Tosin taitaisi mennä tuossa tapauksessa ojasta allikkoon Kohta niitä kotiloita taas sikiää miljoonia, *huoh*. Onneks edes pihasiilit syö niitä...

Jos jauhomadoista haluaa eroon heittämällä ne pois on se minusta rahan hukkaan heittämistä ja kuten tini sanoi myös mahdollinen uhka Suomen ekosysteemille. Kotisirkat ovat mainio esimerkki siitä miten purkin ajattelematon heivaaminen voi aiheuttaa runsain mitoin harmaita hiuksia - ne kun voivat pesiytyä myös asuntoihin. <br> <br>Poimi matoset purkkiin ja pakasta ne. Näin voit syöttää loput madot Aipalle kuolleena. Sen jälkeen pakasta loput purkin sisällöstä jauhoineen päivineen ja sitten muutaman päivän kuluttua roskiin. Koko systeemiä ei kannata heti lykätä pakastimeen, koska näin voi tulla poimittua siilille syötäväksi kuolleita ja jo pilaantuneita matosia. Varmasti myös moni siilisti on valmis vastaanottamaan matolaarin, tai vaikka maksamaan siitä vähän jos se on hyvässä kunnossa. Täällä ainakin on monta nälkäistä suuta jotka odottelevat moista tilaisuutta.

Ehkäpä sitten laitan ne pakastimeen. Meillä oli myös hamsteriamme varten pieniä jauhomatoja, mutta ne kaikki ovat muuttuneet punaisiksi kovakuoriaisiksi ja munineet lisää matoja. <br>Onko kenenkään siili syönyt näitä kuoriaisiksi muuttuneita? Aippa ainakin vetäytyi syrjään kun yritin tarjota niitä sille. Kuolevatko nämä kuoriaisiksi muuttuneet piankin vai jäävätköhän ne tänne pitkäksikin aikaa riesaksi...

Meillä on parhaassa tapauksessa kuoriaiset eläneet puoli vuotta. Siinä ajassa ehtii muutamaan otteeseen lisääntyä. <br> <br>Nirppu syö kyllä noita kuoriaisia, mutta ei ihan ensimmisenä. Ei ne siis mitään superherkkua kai ole, mutta kelpaa jos se luulee, että nyt ei ole muuta tarjolla. Jättiksen kuoriaisetkin meni että hopsista kitaan. :p

Myös nuo koppikset voipi pakastaa jos sitten raatona maistuvat paremmin? <br>Meillä menee nuo koppikset elävänäkin.

<i>myös mahdollinen uhka Suomen ekosysteemille</i> <br> <br>Pakko kommentoida tähän. Eilen ötökkäkirjaa selaillessani silmiini osui nimittäin hämmästyksekseni jauhopukki ja sen tuttuakin tutumman näköinen toukkavaihe. Kirjassa sanottiin jauhopukin olevan "Läpi vuoden yleinen sisätiloissa ja ulkona". <br> <br>Netistä sitten etsin vielä lisätietoa: <br> <br>Tuholaisistamme vain pieni osa on peräisin Suomen alkuperäisestä luonnosta. Puutuholaiset tosin pärjäisivät luonnossa talven yli, mutta elintarvikkeita popsivat hyönteiset ovat lähes kaikki tuontitavaraa. Eteläisiin lajeihin kuuluu myös pitkään Suomessa viihtynyt sokeritoukka. Kotoisia lajeja ovat muun muassa ihrakuoriainen, <b> jauhopukki </b>, sokerimuurahainen ja hevosmuurahainen. <br> <br><a href="http://www.demari.fi/Article.jsp?article=5137" target="_blank" rel="nofollow">http://www.demari.fi/Article.jsp?article=5137</a> <br> <br>Näin ollen suurta uhkaa ekosysteemille ei varmaankaan olisi odotettavissa, mutta enpä silti toivoisi kenenkään kylvävän jauhomatoja pihalle (mistä ne niin mielellään varmasti helpon ravinnon perässä hakeutuisivat ihmisten läheisyyteen ja sisätiloihin). <br> <br>Ja kuten moni on sanonut niin onhan se aika haaskaustakin. Pakastaminen (joko matojen tai koppisten) voisi olla ihan kokeilemisen arvoinen vaihtoehto Meillä nuo kyllä katoavat parempiin suihin ihan tuoreenakin

Jauhomato, eli siis tosiaan jauhopukin toukkavaihe, on tosiaan ihan kotoperäinen öttiäinen, mutta esimerkiksi kenttäsirkat eivät todellakaan ole kotoperäinen laji. <br> <br>Kotisirkkoja jos päästää vapaaksi, niin siitä saattaa seurata todellinen ongelma. Kotisirkka pärjää mainiosti Suomen oloissa ihan ympäri vuoden ja on sikiäväistä sorttia. En uskalla edes lähteä arvailemaan mitä saattaisi tulla maksamaan esimerkiksi kokonaisen kerrostalon tuholaismyrkytys, jos sinne on päässyt karkuun/päästetty vapaaksi kotisirkkoja, jotka sitten ovat lisääntyneet haittaavaksi yhdyskunnaksi saakka. <br> <br>Vahakoisat ovat myös uhka, vaikka ovatkin myös muistaakseni ihan kotoperäinen laji. Vahakoisa on erittäin suuri tuholainen mehiläisfarmeille, joten niitä ei todellakaan saa päästää luontoon vapaaksi. <br> <br>Eli jos joku haluaa päästä eroon elävistä hyönteisistä, niin tarjotkoon niitä ensin jollekin toiselle siilistille siilin evääksi, tai jos ottajaa ei jostain kumman syystä löydy, niin sitten ensin tappaa vaikka pakastamalla öttiäiset ja hävittää ne sitten vasta kuolleena.

Juu, kuten joku tuossa jo sanoi, jauhomatoja on suomessa ihan omasta takaa.. Nimimerkillä, "kokemusta on".. Meille ilmestyi niitä keittiöön joskus kun olin mukula ja melko varma olen, ettei kukaan naapureista silloin niitä tarkoituksella viljellyt, ihan luonnosta tulivat..

Yksi eläinkauppias kertoi äidille että useimmat siilit eivät suostu syömään jauhomatojen kovakuoriaisia. Ne maistuvat kuulemma etikalle. Veli kävi liiskaamassa ne ulos.

Kyllä meillä menee koppikset molemmille. Arekselle ne näyttävät olevan oikein herkkua, Bella alkoi niitä syömään kun odotti pentuja - alituinen nälkä taisi vaivata.

<i>Ne maistuvat kuulemma etikalle.</i> <br> <br>... Eläinkauppias varmaan vielä itse maistanut vai mistäköhän tieto peräisin

Meillä ne koppikset on tosi suurta herkkua, menee jauhomatojen ja kotelovaiheiden (alien) edelle. Pablo on siinä mielessä 'äijä', että kasviksia on ihan turha tuputtaa. En ole koskaan saanut sitä syömään porkkanaa (kaikki mahdolliset soseet on koetettu, myös tuoreesta itse keitetty ja muussattu). Joskus pikkusiilinä maissi on mennyt, samoin herne, mutta nykyään nekään eivät kelpaa. En oikein enää jaksa niitä lautaselle laitella kun jäävät syömättä. <br>Näyttää siltä, että koppisten syöminen on Pablosta tosi hauskaa, koska niissä on kova kuori. Se syö ne suurieleisesti rouskutellen, ja aina parempi jos ötökkä yrittää karkuun. Saalistajan vaistot, kyllähän te tiedätte