Suomen Siiliyhdistys

Jos siili on luonnossa hyönteissyöjä, mutta lemmikkinä hyönteiset ovat "herkkupaloja", niin kuinka usein noin keskimäärin luikero tai joku muu örveltäjä luikahtaa siilin suuhun? Pitääkö siili totuttaa varovasti uuteen ruokaan? Kaneilla kun massu voi heittää häränpyllyä heti uudesta ruoasta ja taas gerbiileille voi tarjota melkein mitä vaan ilman seurauksia.

Mä oon ainakin ymmärtäny niin että heinäsirkat ja jauhomadot kuuluvat ihan siilin päivittäiseen ravintoon ja olen myös jossain vaiheessa ihmetellyt kun ohjeissa lukee että vain herkku paloiksi.

Hyönteiset ovat päivittäistä ravintoa siileille, mielellään merkittävä osa. Nuo hoito-ohjeet on käsitykseni mukaan tehty hyvin aikaisessa vaiheessa, silloin oli vielä vallalla käsitys mm. jauhomatojen soveltuvan lähinnä herkkupaloiksi. Ilmeisesti ohjeita tullaan päivittämään uusimman tiedon mukaiseksi, kunhan vain sen tekevällä ihmisellä on siihen aikaa. <br> <br>Kyseessä on kuitenkin vielä "uusi" lemmikki Suomessa, joten tietoa kun karttuu hoidosta ja eläimestä yleensä, niin hoito-ohjeet saattavat muuttua matkan varrella. Niinhän se on ihmistenkin kanssa, aina löytyy uusia juttuja jotka kumoavat entiset. Nykyään kananmuna on kolesteroli pommi, vielä 10 - 15 vuotta sitten ei asiasta tiedetty mitään. Saas nähdä mitä tuosta munasta sanotaan 10 vuoden päästä. <br> <br>Mutta takaisin aiheeseen, itse annan päivittäin n. 20 tavallista jauhista, 2 - 4 jättistä/sirkkaa (riippuen koosta) ja 5-6 vahakoisan toukkaa, toisinaan osan hyönteisistä korvaan kissan purkkiruoalla tai keitetyllä lohella. Minulla on siis ronkeli ruoan kanssa konstaileva nirppis kääpiö kokoinen (painoa n. 240 g) n. vuoden vanha siili kotosalla. Ruokakipon täyttäminen niin, että Viltsu saa riittävästi ravintoa ja riittävän monipuolista on haaste jonka joskus soisin helpottuvan. Luonnollisesti herran hyväksymiä raksuja on tarjolla jatkuvasti reilu annos ja tietysti vettä. <br> <br>Tulihan taas pitkä vastaus, toivottavasti edes osittain vastasin kysymykseen enkä kokonaan aiheen vierestä. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/tongue.gif" border="0" align="" alt="">

Kyllä ne öttiäiset on ihan päivittäistä sapuskaa. Niiden lisäksi annetaan sitten muuta. Meillä Arttu syö suunnilleen 3 jättijauhista ja 2 sirkkaa päivässä + muuta ruokaa (kissanruokaa, jauhelihaa, kananmunaa, porkkanasosetta, kanaa tms.) ja tietysti raksuja on koko ajan saatavilla ja vettä. <br> <br>Tuo uuteen ruokaan totuttaminen on varmaan aika yksilöllistä, toiset siilit on kaikkiruokaisia alusta alkaen, toiset nirsoilee ikänsä. Samaten sen mahan kanssa, toisilla kestää syödä melkein mitä vain, toisilla ei. Meillä Artun kakka värjäytyi vähän vihertäväksi, kun annettiin toisia raksuja sille, mutta se meni päivässä ohi ja se tykkää niistä raksuista tosi paljon.

Nuo hyönteismäärät riippuvat varmaankin myös siilin koosta, montako matoa ja sirkkaa tai muuta öttiäistä luikahtaa siilin suuhun. Korjatkaa jos olen väärässä! Olen Piikin kanssa ihan kokeilemalla kokeillut, mikä olísi hyvä hyönteismäärä. Poitsu on todella energinen pakkaus, koko yö menee yleensä pyörässä juosten. No siitähän voi päätellä, että energian kulutus on kova. Vaaka onkin ollut hyvänä apuna, jos paino alkaa laskemaan lisään tuoreruuan määrää. Kuivamuonaahan on tarjolla kipossa koko ajan. <br> <br>Tällä hetkellä Piikin päivittäiseen annokseen kuuluu 3-5 sirkkaa (sirkan koosta riippuen) ja jättimatoja 2-6 (riippuen muusta ruuasta, sen määrästä). Etanoiden syöntiä on opeteltu nyt kohta viikon verran, pieniä paloja olen onnistunut huijaamaan muussaamalla matoja ja etananpaloja. (yöks!) Lisäksi kahta erilaista kuivamuonaa. Tarjolla on myös vaihtelevasti kalaa, hyla-raejuustoa, jauhelihaa, mantelia. Nirso poitsu niihin ei yleensä koske, ellei sekaan sotke matoja. Silloin saattaa suuhun joutua vahigossa muutakin kuin matoa. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

MUUSSAAMALLA(?) matoja ja etanoita, HYI KAUHEETA!

Jep jep. Epätoivoisena sitä on valmis kokeilemaan vaikka mitä! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

No hyvä nähdä paljonko te muut annatte matoja ja sirkkoja ym siileille!Tahvo tuntuu olevan pohjaton ja söisi niitä varmaan miten paljon tahansa.Se ahmii niitä jopa usean kerralla suuhun ja ihan tutisee,kun ovat niin maukkaita.Joka kerta saa nauraa sen ahmimista<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

Öö.. Meidän ostamat vahakoisan toukat tuntuvat ihan eri öttiäisiltä kuin ne, joista täällä palstalla on kerrottu kauhutarinoita. Nuo eivät liiku minnekään, vaikka näyttävätkin aika tuoreilta (valkoisilta). Uskaltaako niitä syöttää Onnille vai onkohan ne kuolleita?

Hym... normaalioloissa vahakoisan toukat ovat sanoisinko liukasliikkeisiä. Pidättekö toukkia huoneenlämmössä vai jääkaapissa. Itselläni komeilee tällähetkellä melkoinen torni, (4-6 rasiaa) en enää tarkkaa lukua muista ja en viitsi kipittää keittiöön tarkistamaan, keittiön työtasolla eriasteisia koisarasioita. Jääkaappi on ilmeisesti liian kylmä koisille. Olen itse saanut ohjeen säilyttää niitä rasiassaan huoneenlämmössä. Mikäli tuokka on vielä kiinteän oloinen vaikka semmoinen pehmeä "lötkö" se normaalistikin on, niin luulisin sen olevan turvallista syöttää siilille, varsinkin jos ne ovat olleet jääkaapissa säilytyksessä. Ihan pehmoista lutkua en kyllä itse siilille tarjoaisi, katsokaa niitä toukkia vähän sillä silmällä että ovatko kunnossa vaiko eivät. Parempaa ohjetta en oikein osaa antaa.

Meillä toukat saivat aikaslailla "liikettä niveliin", kun niiden ruokamössöä vähän kostutetttiin pinnalta. Lopputulos oli se, että osa toukista kiipeili pitkin kylpyhuoneen seiniä <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Täten minä Pirjo Anneli Yökangas vakuutan juhlallisesti, etteivät elävät vahakoisan toukat huushollissani vanhene yhtään kauempaa, kuin mitä kuluu ulko-ovelta pakastimelle. Ja vasta sitten otetaan kengät pois jalasta! Ovat muuten pleellisiä otuksia! Sain Johannalta niitä, kiitos vaan, enkä edes jaksa kuvailla mikä taistelu niiden penteleiden kanssa oli. Ruoka, joka ei pysy pitelemättä kupissa, siirtyy saman tien autuaimmille hyönteismaille.

Heh, sama vika rahikaisella... <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

No mutta rakkaat siilistit, nuo vahakoisan toukathan ovat suloisia kavereita, niillä ei ole edes tuntosarvia <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/tongue.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Mikäs sen hauskempaa kuin sormin kaivaa sieltä ruokamössön seasta isoimmat ja lihavimmat toukat siilinsä ruokakippoon. Toki syömistä vahdin minäkin haukankatsein, ei karkulaisia kiitos meille.

Vielä haluaisin palata tähän ötökkäaiheeseen: Vääntäkää nyt oikein rautalangasta. Haluaisin laajentaa Piikin ruokavaliota tämä siili kun on aika nirso ruokansa suhteen. Heinäsirkoilta ei syö kuin jalat, minisirkat ja jauhomadot niin pienet kuin nämä jättimadotkin ovat Piikin suurta herkkua. Haluaisin antaa Piikille mahdollisimman monipuolista ruokaa. Niinpä kyselenkin, että kuinka vikkeliä nämä jauhokoisat ovat liikkeissään? Itse kun en näe kovinkaan hyvin, esim. minulta karkaavat heinäsirkatkin, jos annan niitä elävinä ja niitä saisivat muut ottaa kiinni. Lähinnä sen takia annan Piikille säilykesirkkoja. Tokikaan en tahtoisi perustaa tänne mitään suurta jauhokoisatarhaa, siis irrallaan karanneina purkista pitkin huoneistoa. Toki saishan lapset ja isäntä siinä liikuntaa niitä jahdatessaan. Joten tästä tämä epäröinti. Kertokaa kokemuksianne ja onko näitä jauhokoisia helppo kasvattaa? <br> <br>Niin... joku kertoi näillä sivuilla antaneensa siililleen katkarapuja ja etanoita. Ovatko nämä katkaravut ihan tavallisia kaupasta ostettuja. Ja mistä näitä etanoita kannattaa hankkia?