Suomen Siiliyhdistys

Kirjoittaja **Kikke** » 28 Heinä 2005, 12:12

Voi että, toivottavsti piikikäs paranee. On tainnut olla melkoiset lemmenleikit!

Kirjoittaja **Fauron** » 28 Heinä 2005, 12:45

Mekin kävimme Ivenillä eilen Lulun kanssa, jäi hautajaisetkin kesken kun ei myöhemmälle aikaa saatu. Ei kun musta puku päällä eläinlääkäriin...

Jotain neurologista vikaa Iven arveli horjumisen syyksi, joten b-vitamiinia annan edelleen (jos Lulu sitä vain suostuisi syömään). WHS on siis poissuljettu syy. Ollaan siis taas epätietoisuuden syvässä suossa. Röntgen otettiin myös, ja linnunluiselta siililtä löytyi vanhoja murtumia etujaloista, joita ei tammikuun röntgeneissä vielä näkynyt. Lihaksissa oli myös rötgentiiviyttä, eli ne näkyi kuvassa vaikka normaalisti eivät näy. Muutenkin lihaksisto on aika surkastunutta. Keuhkot ja vatsaontelo sen sijaan olivat puhtaat eli kasvaimista ei ole kysymys. Luut olivat todella ohuet, vertailun vuoksi sain nähdä toisen siilin kuvat, ja ero oli valtava (lienee Vihtorin kuvista kysymys, Iven mainitsi jotain nivelongelmista joita kuvan siilillä näkyi). Takajalassa oli vielä lisäksi jokin omituinen luumuodostelma, jonka syytä Iven ei osannut sanoa. Noiden murtumien vuoksi Lulu menetti yläkerran kodistaan, ettei pääse kiipeilemään, muttei varmaan nyt edes osaa kaivata moista. Lulu sai kortisonipiikin vähentämään turvotusta (mahdollsesti myös aivoissa) ja anabolisia steroideja kasvattamaan lihasmassaa. Stronghold-tipan Iven antoi myös kaiken varalle ja Räpsylle sain tipat mukaan. Viime perjantaina saatu antibioottikuuri jatkuu sunnuntahin saakka. Viikon kuluttua lääkityksen pitäisi alkaa toimimaan täydellä teholla, jolloin ruokahalun pitäisi palautua. Silloin Citro oskaa annetaan joka päivä ja paljon sirkkoja, muun ruuan lisäksi. Lisäksi meidän lienee hommattava Lululle oma uimala, sillä sitä Iven ehdotti uimista hyväksi toipumisliikunnaksi. Ammetta omistamattomana varmaan häätyy ostaa tosi iso palju. Ennuste on nyt kuitenkin se, että parhaassa tapauksessakaan Lulu ei enää tule terveeksi, vaan osa neurologisista muutoksista jää pysyviksi. Jos lääkitys ei ala tehota alkaa Lulun taistelu olla hävitty. Eilinen päivä oli todella rankka Lululle, joten kotona se jäi makaamaan siihen mihin sen asettelin. Yöllä se oli siirtynyt lempipaikkaansa serpentiinilaatikkoon nukkumaan. Vielä aamullakin siili makoili reporankana lääkkeiden oton ajan. Lääkkeet saatuaan se kuitenkin meni juomakupille huuhtomaan pahat maut suusta. Nyt eletään päivä kerrallaan, toivoen parasta.

Kirjoittaja **Kikke** » 28 Heinä 2005, 12:48

Voi elämä.. Rankaa luettavaa kerta kerran jälkeen. Täällä pidetään kovasi peukkuja.

Kirjoittaja **zoozoo** » 28 Heinä 2005, 14:36

Voi pientä, tämä minut sai pohtimaan tuota kalkin yhteyttä siilujen vaivoihin. Kumpa Lulu tulisi pian kuntoon.

Kirjoittaja **miia** » 28 Heinä 2005, 16:06

voimia lululle orjineen. klaara käi lekurissa tänään ja sai ns. hevoskuurin antibiottia. jos se ei poista tulehdusta sit mietitään miten jatketaan eteen päin.

Kirjoittaja **Marianne** » 28 Heinä 2005, 16:43

Paljon tsemppiä Lululle!! Tuohon aikasempaan hius jalassa-keskusteluun viitaten kerron Usvan tilanteesta. Usvan jalassa oli ihan tavallinen lanka, ilmeisesti jostain kankaasta tai pyyhkeestä irronnut. Lanka oli ollut jalassa jo päivän, ennenkuin huomasin sen. Se oli painautunut syvälle oikean etutassun ympärille. Usvalla oli vielä poikaset pieninä, joten oli hankala tilanne senkin takia. Sain onneksi sen langan pian pois saksilla (ihme kun mun yli metrin pituisia hiuksia ei oo vielä löytynyt siilien jaloista...). Jalka meni kuitenkin huonoon kuntoon, ja kun anomalla sain lääkärinkin vasta viikon päähän syötin Usvalle Rimadyliä sirkan sisälle piilotettuna viikon ajan. Lisäksi pesimme sitä päivittäin. Varpaat menivät kuolioon, ja lääkäri määräsi päälle vielä 3 viikoksi Amovet vet-antibioottikuurin (2 kert. päivässä 0,2 ml). Tulehdus meni onneksi rimadylillä pois, ja antibiootti on myös auttanut, toivottavasti amputaatiota ei tarvitse tehdä, mutta sekin on mahdollista. Usvalla ei ole enää toisessa etutassussa varpaita, mutta se liikkuu siltikin ihan ketterästi.

Kirjoittaja **Taina** » 29 Heinä 2005, 03:39

Voi näitä uutisia lukiessa tulee mieleen meidän Tahvomme,jolla oli myös oireita liikkumisessa,toispuoleista kävelyä ja 1 tassu pois käytöstä,silti se nautti elämästään viimeiseen asti. Hermostomuutokset ja kasvaimet sitten kuitenkin voittivat.Tsemppiä teille ja nauttikaa siileistänne nyt niin paljon , kuin ihminen voi.

Kirjoittaja **Tarja** » 29 Heinä 2005, 11:12

Hautajaiset jäi luojan kiitos kesken. Minusta on ikävää että whs:ää tarjotaan kovin helposti diagnoosiksi. (Itse tiesin heti ettei se ole mahdollista kun vanhemmilla kerran pyyhkii niin hyvin.) Tässäkin tapauksessa Lulu-pikkuinen olisi jäänyt ilman asianmukaista hoitoa jos olisi toimittu ekan diagnoosin mukaan... Eläinlääkärilläkin on vastuunsa, ja whs saisi olla vasta se viimeinen diagnoosi kun ensin kaikki muut vaihtoehdot olisi suljettu pois. Positiivista tässä on nyt se että Lululla ei ole whs:ää eikä kasvaimia. Onneksi on nyt vielä paljon mitä voidaan Lulun eteen tehdä, toivottavasti pienet luut saadaan siitä nyt vahvistumaan ja lihakset luiden ympärille niitä tukemaan. Toki Lulun elämä vaatii tästä eteenpäin jatkuvaa hoitoa ja asioiden huomioimista, mutta rakasta lemmikkiä on mukava hoitaa kun tietää että voi olla avuksi. Olen hengessä mukana alati ja jatkuvasti

Kyllä Iven osaa nämä siilihommat, sanon minä

Meidän Esi-Isästä vielä sen verran että jalka on ennallaan. Emme jaksa muuta kuin ihmetellä suureen ääneen näiden epeleiden sitkeyttä toipua nopeasti. Toisella on niin liian monasti ollut vakavia jalkavammoja ja aina toipuminen on ollut supernopeaa. Jalasta irtoaa tietty vielä kaikkea ylimääräistä, mutta jalka ja pikkuiset varpaat ovat ok. Nyt rakennamme pojalle juoksupyörän, se on tottunut yhden huoneen suuruiseen reviiriinsä ja vaikuttaa varsin tyytyväiseltä. Juoksupyörä varmasti vielä lisää sen tyytyväisyyttä nyt kun juoksutilaa on varmaan 50-60 neliötä vähemmän.. Meille tulee syksyllä mitä luultavimmin koiravauva, joten tämä järjestely on siinä mielessäkin hyvä. Aika näyttää sitten mitä tapahtuu kun alaskanmalamuuttipentu kohtaa meidän koirankouluttajekspertti Esi-Isän

!!! Yksi malamuutti oli kylässä, ja Iso E oli sitä mieltä että nämä ovat minun maitani ja kenenkään typerän malamuutin on ihan turha tulla tänne tallustelemaan

. Luotamme siihen että pikkupennusta asti siilin kanssa oleileva koira tottuu siiliin, ja samaa mieltä on kasvattaja. Ja tarvittaessa Esi-Isän huoneen ovet saa kiinni, siten ainakin hän saa arvoisensa rauhallisen paikan koisata ja kipittää, jos ei muuten. Usvalle voimahali! Voi kurjaa kun toinen on joutunut jalkaepisodin kohteeksi. Minä tiedän tunteen, Marianne. Liian monta kertaa on meidän perheessä tuota jalkakremppaa ollut, tosin ei afrikkalaisilla, vain iipeevahvistuksella.

Kirjoittaja **Fauron** » 30 Heinä 2005, 11:58

Suorastaan sydän hypähti aamulla onnesta, kun näin rävityn ruokakipon. Puolet ruuasta on toivottavasti löytänyt oikean osoitteen. Lisäksi vatsakin näytti toimivan, joten jotain positiivista kehitystä sentään, vaikka liikkuminen näyttääkin todella vaikealta edelleen.

Kirjoittaja **tini** » 30 Heinä 2005, 13:05

Tarja: Meillä on ollut koirat talossa jo ennen siilejä ja mitään ongelmia ei ole ikinä ollut

ja pentuhan on helppo opettaa siilin tavoille

vaan eikös tuolla ruotsin maritalla (patrickin edellisellä omistajalla) ollut ongelmana taloon tullut koiranpentu, joka itsepintaisesti piti siilejä puruleluina eikä yhteiselosta tullut mitään? paljon on kiinni omistajasta ja koirastakin

Onneksi olkoon koiravauvan johdosta joka tapauksessa, koirat on hienoja eläimiä! t. Kelju K. Kojootin ja Peto Kettusen omistaja

Kirjoittaja **Pirjo Y** » 31 Heinä 2005, 10:40

Sen voin kertoa omasta kokemuksesta, ettei ainakaan perunkarvattomankoiran ja kuuden siilin yhteiselossa ole mitään ongelmaa. Koiraa pitää vaan opettaa huolella. Malamuutti on kyllä aika roima ja alkukantainen rotu ja kookaskin vielä. Mutta pitää olla aika idiootti koira, joka ottaa siilin purulelukseen...heh

Kirjoittaja **Tarja** » 31 Heinä 2005, 15:47

Heh, onneksi minä, Riku ja Esi-Isäkin ollaan aika alkukantaisen ja roiman rodun edustajia

Yläkerran nynneröafrikkalaiset (kaikella kunnioituksella ja rakkaudella Kaapoa ja Herttaa kohtaan

) saavat edelleen jatkaa elämäänsä ilman koiraa...!

Kirjoittaja **lindayk** » 04 Elo 2005, 18:41

En tiedä kannattaako vielä olla kovin huolestunut, mutta kyllä se aina pistää sydäntä tykyttämään vähän lujempaa kun omalla rakkaalla on varmasti huono olo. Simpulla oli nimittäin viime yönä jostain, vielä tuntemattomasta syystä, maha todella sekaisin. hiekkalaatikolla ja pyyhkeissä (varsinkin pesän pyyhkeissä) oli paljon löysää "kökköä" ja ilmeisesti oli vähän oksennustakin. Simppu ei yleensä tee tarpeitaan pesään. (Paitsi sisävessaan, kyllä, Simpulla on sisävessa ;> ) Kuitenkin kun siivosin pesän, niin samaa löysää tuli silloinkin ja olo näytti huteralta. Siivosin sitten Simpulle vähän mukavemmat oltavat ja pesin pikkuisen jalat mömmöstä ja ruoka on kyllä taas maistunut ja nukkuu aivan rauhassa. Päätin kuitenkin katsoa vielä miltä näyttää.. Hihkaiskaa jos on tuttua.

Kirjoittaja **Kikke** » 04 Elo 2005, 20:48

Oi voi... Täällä pidetään lempparipojalle peukkuja..

Kirjoittaja **Katinka** » 04 Elo 2005, 21:00

Samantapaista oli kerran meilläkin; Muska oli ripuloinut muutaman läjän sekä oksentanut. Seuraavana päivänä se oli kuitenkin täysin voimissaan, joten oletin sen olleen vain joku tilapäinen häiriö. Toivotaan hartaasti että Simpullakaan ei olisi mitään sen kummempaa! Voisi myös olla, että se on pureksinut jotain joka on vatsan sekoittanut. Meillä kerran Muskan kakassa oli jotain sinistä, jonka alkuperä ei koskaan selvinnyt. Toivotaan parasta!!

Suomen Siiliyhdistys

Siilien sairasosasto