Siilien sairasosasto

[Kikke]

Huomenna Tuhina pääsee tohtorille, kun vain nyt selviäisi tuo vaiva.. Vaan selviäisi tämä omakin pääni, kuume on noussut jo turhan korkealle, saisi siis eläintohtori syöttää minullekin muutaman napin, että edes ymnmärtäisin mitä hän puhuu..

[pupunen]

Kikke: kerro sitten raportti huomenissa. Tsemppiä! <br>Pirjo: Kerro kaikki yksityiskohdat Giovannin lääkärikeikasta!!

[Pirjo Y]

Tässä tulee tarkat yksityiskohdat: Aurinkoisena helmikuun iltapäivänä, tarkalleen 9.2. ajelimme valkoisella Mercerdes Benz 180 C henkilöautolla Vantaanrinne 14:ään. Ei meinannut Johanna Raulion vastaanotto millään löytyä ja sähläsimme sinne tänne. Giovannin aika oli klo 15.00 ja jo 15.10 olimme oikealla ovella. Alkajaisiksi lahjoitimme Siilikalenterin Rauliolle vastaanottotilan seinälle pantavaksi. Täytyyhän siilien näkyä, kaiken maailman kissaa koiraa liskoa ja mönkiäistä siellä seinillä olikin kuvattuna. <br>Giovannia ei sitten tarvinnutkaan rauhoittaa. Hän olikin siilieläinlääkärillä, joka tuntee epeleiden metkut. Poika pantiin keskelle hoitopöytää ja eläinlääkäri asettui vahtaamaan siiliä polvillaan pöydän vieressä. Kuten Johanna arveli, siili ei voinut hillitä uteliaisuuttaan ja avautui pallolta. Oli paljon nuuskittavaa. Pidin käsivarsiani aitauksena, ettei siili putoa, ja Giovanni oli niin kiva, että vain vähän pureksi...Todella vaatimattomia haukkauksia stressitilanteessa vielä. Keskustelimme muiden intiaisten tilanteesta. Tohtorimme sanoi, että Simo Annikin tapausta kannattaa seurailla. Nämähän ovat samassa lähetyksessä tulleita, S A:lla, Klaaralla, Ripalla ja Giovannilla voi olla sama tauti. <br>Kaksi vaihtoehtoa: joko kyseessä on sieni-infektio tai syyläkasvusto. Jälkimmäisen toteamiseen tarvittaisiin siilin täydellinen rauhoittaminen ja biopsia, joka on kuulemma aika kallis lysti. Ja sitten harmittaisi, kun tuloksena olisikin, että sehän olisi ollut sieni-infektio, jonka tutkiminen ja hoito on helpompaa ja halvempaa. Johanna sanoi, että jos Giovanni olis hänen siilinsä, hän kyllä ensin kokeilisi sieni-infektion hoitoa Canofitellä. Jos ei auta, niin sitten jatketaan tutkimuksia ja muutetaan hoitoa. <br> <br>Sitten ihmeteltiin vähän yhdessä Giovannia ja Johanna tuumi, että kyllä on intiainen ihan erilainen kuin afrikkalainen siili. Hänen mielestään G on oikein hyvässä lihassa oleva siili. Ei ole laiha eikä lihava. <br> <br>Ja niin sitten tohtorimme kirjoitti reseptin: LÄÄKEMÄÄRÄYS ELÄIMELLE GIOVANNI siili Canofite 15 ml Pieni määrä tulehdusalueelle 2 x pvä 14 päivän ajan. <br> <br>Aion kehystää sen reseptin, itku taas melkein pääsi kun se oli jotenkin niin liikuttava. Giovanni-siilin oma resepti, nimellä ja kaikkea! <br> <br>Lääke on kuulemma kammottavan makuista, se saattaa selvittää sen, että samalla kuurilla oleva Simo Annikki on vähentänyt syömistään radikaalisti. <br>Maksoimme eläinlääkärin palkkion ja <br>sitten pakkasimme taas Giovannin fleecevuorattuun villapipoonsa ja omaan boxiinsa. Hän matkusti kotiin samoin kuin tullessaan, etupenkillä, sylissä boxeineen päivineen. Isäntäväki lähti käymään pienellä risteilyllä ikävöimässä siilejään. Tultiin juuri kotiin ja huomenna sitten aloitamme Giovannin kuurin. Tuntuu kurjalta aloittaa taistelu tipoista sen kuonoon juuri kun se alkoi kesyyntyä. Mutta onhan tuo hoidettava komeaa siiliä rumentamasta. Päätän yksityiskohtaisen raporttini täältä tähän.

[Kaisa]

lol - ei jäänyt mitään epäselvää Giovannin lääkärireisusta, hetkinen... jäipäs sittenkin. Koska lähditte pois Johanna-lääkärin luota? <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> Mainio reportaasi kaiken kaikkiaan. Taas yksi sulka Pirjolle hattuun, olet sinä vaan melkoinen persoona <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

[pupunen]

Ihana resepti! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Minäkin haluan kuulla kuinka kauan vastaanotolla meni (oikeasti <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> ), mitä käynti kustansi (lääkäri/lääkkeet) ja kuinka Giovanni on lääkkeen suostunut hyväksymään...

[pupunen]

Onko muiden siileillä korvien takana olevissa karvoissa 'takkuja'? Iiriksellä on ne karvat ikäänkuin nipuissa, ja karvanipun juuressa on jotain soosia. Vien Iiriksen joka tapauksessa huomenna eläinlääkärille, ja lapset kans, katsotaan mistä se Iiriksen hilseily johtuu. Ei tarvitse arpoa onko kyse raskauden aiheuttamasta ravinteiden puutteesta vai jostain sairaudesta. Iirikseltä lähtee jonkin verran piikkejäkin, mikä huolestuttaa minua eniten. Tyttöparka ei halua kaljuksi.

[Marja]

Tämä saattaa olla hieman tyhmä kysymys, mutta kysyn kuitenkin koska se hieman minua vaivaa. Kuinka paljon siilit nukkuvat? <br> <br>Meidän piikkipallomme tuli taloon perjantaina lähes kahdeksan viikkoisena, ja Yrjänä näyttää viettävän paljon aikaa vain oleskelemalla mökissään (oletan että nukkumassa). Vapaana ja sylissä kyllä vipeltää ja tutkii minkä kerkeää, mutta on häkissä ollessaan vain kököttää asumuksessaan. Tosin yöllä kun on ihan hiljaista ja pimeää kuuluu rapinaa ja liikkumisesta kertovia ääniä. <br> <br>Olenko vain ylihuolestunut vai nukkuvatko siilit todellakin paljon? Todennäköisesti kyse on ensinmainitusta, mutta olisi hyvä kuulla se kokeneemman suusta.

[pupunen]

Vauvasiilit (kuten sinun siilisi) nukkuvat paljon, mutta niin ne aikuisetkin nukkuvat päivisin. Sitten joskus pimeän tultua keskimäärin klo 22-01 siili nousee ylös ja lähtee seikkailemaan ja painuu takaisin punkkaan aamusella.

[Markku]

Meillä alkoi vaikutus Simo Annikin ruokahaluun n. 2 vuorokauden kuluttua lääkitsemisen aloittamisesta. Pudotimme lääkkeen annostuksen puoleen (1 x päivässä, illalla), kun S A meni kokonaan syömä- ja juomalakkoon. <br> <br>Nykyään se sitten suostuu syömään päivällä. Paitsi silloinkin raksut pitää heittää sen koppiin. Matoja ei suostu enää syömään (ei ole syönyt viikkoon). <br> <br>Tällä tavalla sitten mennään ainakin pari viikkoa vielä. Eilen illalla se heräsi juoksemaan juoksupyörään klo 23. Kello 01.00 se olikin sitten taas vetelemässä hirsiä.

[Anu]

Iiriksen hilseily mahtaa olla juuri sitä samaa hilseilyä, josta mainitsin hilseily-tekstissä. Pipun äidille oli sellaista synnytyksen jälkeen tullut ja omistaja sanoi, että se on tyypillistä just synnytyksen jälkeisenä ilmiönä. Synnytys on iso stressitila siileille. Mut voihan se olla tietty ihan jotain muutakin.

[Anne V]

Hei! <br>Kerronpa oman kokemukseni eläinlääkärillä käynnistä. Epäilimme Ellillämme virtsatietulehdusta sillä pissan mukana tuli hieman verta. Tilasimme ajan Johanna Rauliolle ja kävimme vastaanotolla n. 2 viikkoa sitten. Ajanvarauksemme oli illalla klo 20.00. Kaikki näytti sujuvan hyvin kunnes nostimme Ellin tutkimuspöydälle ja lääkäri yritti aloittaa tutkimusta. Elli ei suostunut yhteistoimintaan vaan suhisi ja suorastaan hyppi kiukusta. Eihän sitä nyt ihan vieraan ihmisen voi antaa koskea! Sitten kokeiltiin ensimmäistä rauhoituspiikkiä... sitten toista... ja vielä kolmatta... mutta minkäs teet kun siiliä ei huvita moinen homma. Kaikki rauhoituspiikit tuntuivat toimivan niin kauan kuin Elli oli minun sylissäni, mutta heti kun J. Raulio yritti koskea Elliin niin mentiin tiiviiksi palloksi. Pissanäytettä Elli ei myöskään suostunut antamaan, ei millään, vaikka joskus rauhoitettu eläin päästää pissan vähän niinkuin vahingossa. Loppujen lopuksi lääkäri pääsi pienestä kolosta työntämään pari sormea piikkipallon sisään ja tunnustelemaan sisäelimiä ja vakuuttui ettei siellä ole ongelmia. Ellimme on onneksi niin kiltti, ettei koskaan pure vaikka kuinka kiukuttaisi, näin J. Rauliokin säästyi puremilta. Aikaa vastaanotolla kului puolitoista tuntia eli pääsimme lähtemään vasta kello 21.30 kohti kotia. J. Rauliolle nostan hattua, että jaksoi yrittää vaikka aikaa kului. Loppujen lopuksi diagnoosina oli suurella todennäköisyydellä virtsatietulehdus ja saimme mukaamme reseptin, jossa luki LÄÄKEMÄÄRÄYS ELÄIMELLE, SIILI, ELLI. <br>Seuraavana päivänä apteekkiin, jossa ihmeteltiin kovasti lääkemääräystä SIILILLE! Sanoivat sitten, että tämä lääkehän nestemäisenä menee hyvin kun sekoittaa sen maidon joukkoon. Jouduin valistamaan heitä ettei siili ja maito sovi yhteen. <br>Oma tarinansa onkin sitten lääkkeen anto! Yritimme ensin pyöritellä jauhomatoja lääkkeessä, mutta Elli lähti suorastaan karkuun ja madotkin kuolivat siihen tökköön. Sitten yritimme sekoittaa lääkkeen porkkanasoseen joukkoon, mutta ei onnistunut sekään. Oli vain yksi vaihtoehto jäljellä. Elli kiedottiin pyyhkeeseen niin, että vain pää jäi näkyviin. Sen jälkeen toinen käsi siilin leuan alle ja toisella kädellä ruisku siilin suupieleen ja anti mennä. Meillä tähän toimenpiteeseen tarvittiin kaksi ihmistä! ja silti osa lääkkeestä oli kaikkialla muualla paitsi Ellin suussa. Tätä tehtiin aamuin illoin 10 päivän ajan. Onneksi näyttäisi siltä, että lääke tehosi ja Ellimme on jälleen kunnossa.

[Anu]

Meillä Nipsun kanssa lääkärireissusta tuli vähän niinkuin turha reissu. Kärräsimme siilin lääkäriin hirmuisessa pakkasessa koppa untuvatakkiin käärittynä. Nipsu saatiin puntarille pallona ja sitten lääkäri toteaa, ettei hänellä olekaan pyytämääni lääkettä. Olin puhelimessa sanonut, mitä lääkettä Nipsulle tarvitaan. Hänellä oli vain pistettävää lääkettä. En antanut pistää Nipsua, mutta onneksi lääkäri soitti reseptin oikeaa lääkettä varten suoraan apteekkiin ja hain sen sitten sieltä. Eli ei olisi tarvinnut raijata eläintä lääkäriin lainkaan, jos informaatio olisi kulkenut. <br> <br>Apteekissa tarkistettiin toistamiseen, että onko lääke todella siilille ja kyseltiin uteliaina, että millaiselle siilille se tulee. Sainpas järkytettyä lähiapteekin rauhaa.

[pupunen]

Kävin näyttämässä mammaa ja lapsia lääkärillä ja ihosta otettiin näytteet tarvittavaa jatkoa ja myös mikroskopointia varten. Mikroskoopissa ei näkynyt mitään, mutta oltuaan yhteydessä Klaukkalan siiliekspertteihin siileille annettiin kuitenkin loishäätö varmuudeksi. Jos tilanne ei parissa viikossa selkeästi kohene lähetetään ne otetut ihonäytteet analyysiin sieni-infektiota ym. varten. Neljän viikon päästä on sitten uusintalääkitys loisista joka tapauksessa, loislääkitys ei ole kuulema yhtään haitallista vaikkei sitten hilseily siitä johtuisikaan. Lysti maksoi 19e, käsittäen kaikille kolmelle ulkoloishäädöt sekä nyt että sitten kuukauden päästä. Ei ollut kallista huvia, toivotaan että tämä auttaisi mamman hilseilyyn.

[Kikke]

Tuhinakin kävi siis tänään tohtorilla ja neiti antoi ihan mukavasti lääkäri tätienkin pyöritellä ja kaivella piikkien välejä (hilseilee ja extra vitamiinikuuri ei ole toistaiseksi auttanut). Palluran arvoitus ei vielä ratkennut, mutta he olivat yhteydessä johonkin tohtorisetään ja soittavat, kunhan ovat saaneet asiaa vähän eteenpäin. <br>Ottivat ylös myös siiliyhdistyksen www-osoitteen lisätiedon (kirjat, muut sivut yms, kun en siellä muistanut mitään..) hankkimista varten. Antibiootti-kuuria ei vielä uskaltanut antaa, kun eivät tienneet niin paljoa näistä mönkiöistä, mutta soittoa siis odotellaan. <br>Hilseilyyn arveli toinen lääkäreistä (juu, heitä siis kävi ihmettelemässä kaksin kappalein, vastaanottoapulainen ja jopa yksi ohi kulkenut asiakaskin <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> ) syyksi ihan vain kuivaa ilmaa, punkkeja yms kun ei näkynyt vaikka suurennuslasilla (semmoinen hassu hökötys) tonkivat. Sitäpä se minäkin epäilin. <br>Vaan nyt on suurin ongelma miten saisi ajan kulumaan tässä soittoa odotellesa..

[Maria]

Nyt kaikki "sienestävien" pitkäkorvien omistajat huomio, huomio! Kun nyt jo S-A:lla ja Giovannilla mitä ilmeisemmin on tatti nenussaan, niin muistakaatten tämä varoituksen sana: Käsitelkää infektoitunutta siiliänne mieluiten hanskat kädessä. (snif ja nyyhkis, hanskat kädessä...)Tähän on hyvä selitys: sienet tarttuvat iljettävän helposti myös meihin Homo sapiens lajin edustajiin! Minä paljon kokenut ja kaikenlaista nähnyt eläinten ystävä pesin sieni-infektioista marsua ja laittelin Canofite:tippoja huolella holhokkiin, ja marsu parani. Vaan kuinkas sitten kävikään??? No tatti-perskule otti ja iski meikäläiseen. Eikä siinä vielä kaikki; poikaani myös!!! Ainoa joka ei sitä saanut oli muutenkin moukan tuurinen ukkoni! Eipä ollut kivaa se, kun punaisia, rengasmaisia, kutiavia länttejä oli käsivarsissani ja kaulallani ja pojallani persauksissa. Apteekista haettiin tuubi-kaupalla sienivoiteita joita läträttiin aamuin illoin nahkaamme, ja pyykkikone runksutti aamusta iltaan kun sieni-itiöisiä lakanoita ja vaatteita pyykättiin. Tulin hyvin nopeasti tulokseen: Sieni on kiva ainoastaan sopassa tai metsässä!!! ( ei ainaskaan meikäläisen nahassa...)