Suomen Siiliyhdistys

Kirjoittaja **vesitulppa** » 05 Syys 2006, 15:16

Kiitos kaikille neuvojille- Kikelle etenkin ! Tosiaan olen tässä häiriköinyt tekstiviesteillä Kiken kännykkää (mahtaa olla viestitilat täynnä...)- toivottavasti Muru nyt pian syö. Kyllähän mä sen tiedän että on uusi paikka ja paljon uutta nuuskuteltavaa, mutta minkä tälläinen siili-uusavuton panikoija mahtaa. Ehkä tämä jännitys lähtee pian sekä siililtä että uudelta omistajalta.. ;-)

Kirjoittaja **Tirlittan** » 05 Syys 2006, 21:59

Jee! Viime yönä oli ruokakuppi tyhjä=)!

Kirjoittaja **vesitulppa** » 06 Syys 2006, 14:34

Tirlittan: Jee! Viime yönä oli ruokakuppi tyhjä=)! Onnittelut teille! Jos luin oikein niin siilinne oli syömättä neljä päivää? (vai kuinka kauan?) Kuinka kauan siilinne ovat olleet syömättä? -- Meillä Muru ei ole vieläkään syönyt yhtään mitään sunnuntaista lähtien; paitsi yhden tai kaksi raksua ehkä syönyt? En ole enää varma siitäkään, sillä eilen kuului samanlaista ääntä kuin sinä yönä ja Muru oli rutannut frooteemattojaan uuteen uskoon (ääni kuului siis siitä). Erilaisia Kiken ehdottamia ruokasysteemejä ollaan kokeiltu, tänään aloitetaan raksukuuri, mutta en usko että siitäkään on apua. Kyllä tämä pieni sisupussi taitaa haluta omaan kotiinsa (ja minä en neidistä haluaisi luopua, mutta eipä taida olla enää paljon vaihtoehtoja)

Virkeä on edelleen, eilenkin pyörässään juoksi niin että korvissa humisi; öisin nuuskii ja touhuaa. En ottanut sitä eilen syliin ollenkaan, ajattelin kokeilla jos se olisi vaikka siitä häiriintynyt. Mutta ei. Ruokaa ei mene massuun, ei sitten millään. Tämä on ihan kamalaa- etenkin kun on aivan ensimmäinen siili ja kuulemma ennen kuitenkin syönyt kaiken ihan kunnolla. En tiedä enää yhtään mitä tehdä, tunnen hoitavani Murua huonosti. Toivo alkaa pian mennä

Kirjoittaja **vesitulppa** » 06 Syys 2006, 14:37

(Tirlittan: Luin viestisi tarkemmin ja huomasin että Pate oli syönyt edes jotain. Mutta vielä kerran, onnea tyhjästä ruokakupista :-)

)

Kirjoittaja **MariK** » 06 Syys 2006, 15:07

Kirjoitit että",tunnen hoitavani Murua huonosti.", niin voin sanoa, että et varmasti hoida huonosti! Olethan sentään parastasi yrittänyt! Éiköhän tuo vielä parhain päin muutu...toivotaan ainakin...!

Kirjoittaja **vesitulppa** » 06 Syys 2006, 15:23

MariK: Kiitos, mutta siltä se vain tuntuu

Mutta pienen pieni (huom. pieni) toivonkipinä alkoi syttyä, kun tänään Murun housea siivotessani huomasin muutamia kakkakasoja ! Ekana päivänä kyllä teki tarpeensa ihan normaalisti, mutta sen jälkeen on tullut melkein vain ja ainoastaan pissaa. Tai siis jos mahaan ei kerran mene mitään, niin ei kai uloskaan sitten paljoa tule? Lisäksi luulen, että Muru on saattanut syödä hieman jauhelihaa, sekä ihan pikkiriikkisen sosetta. Siis ehkä. Mutta ehkäpä? :-D

Kirjoittaja **Katinka** » 06 Syys 2006, 15:31

Tirlittan: Tämä oli uutinen joka piristi huimasti aikas kenkkumaista työpäivääni

Jospa herra on vaan reagoinut rajummin näihin lämpötiloihin. Ja mistä sen tietää vaikka Murunkin syömättömyys johtuisi muuttuneista olosuhteista. Siilit kun ovat siilejä

Kirjoittaja **elina** » 06 Syys 2006, 18:53

Otto kävi tänään lääkärissä, kun siitä on lähtenyt muutaman päivän ajan välillä ihmeellistä köhivää ääntä. Röntgenit otettiin ja sieltä löytyi sitten laajentunut sydän, joka jollakin tapaa painaa kehukoputkea ja aina kun siili tohisee enemmän, niin se ei ääni lähtee siitä "ahtaumasta" Antibioottien kanssa pelataan varalta viikko jos se olisi kuitenkin jotain muuta mutta jos ei ne auta niin sitten odotellaan että kuolema korjaa. Mitään varsinaista hätää ei niin kauan ole kun äijä jaksaa kaahata entiseen malliin, mutta jos laajeneminen jatkuu niin ei tiedä kuinka kauan tässä on päiviä jäljellä. Tieto lisää tuskaa, tällaisen peikon kanssa meillä nyt elellään. Lääkäri sanoi että jos tuntuu siltä jatkossa, voidaan aloittaa sydänlääkkeet mutta että onko lopettaminen kuitenkin parempi vaihtoehto, se jää meidän mietittäväksi. Nyt siis toivotaan ettei köhinä ainakaan lisääntyisi. Muuten Otto on hyvässä kunnossa, selkäranka on kuulemma priima-luokkaa

Vähän kirpaisi, kun lekuri antoi ensimmäisen lääkeannoksen piikillä nahan alle, sellaista rääkäisyä en ole kuullut ennen. Nyt sitten joutuu Ottoa vähän lepyttelemään, että olisi vielä mamman kaveri kuitenkin.

Kirjoittaja **Memma** » 06 Syys 2006, 19:08

Voi miten ikävää kuulla! Toivottavasti kyseessä on vain ilkeä pöpö ja Otto paranee. Joka tapauksessa jaksamista teille sairauden kanssa!

Kirjoittaja **Kaisa** » 06 Syys 2006, 19:30

Voi vauhti Ottoa

Tämä uutinen teki tästä päivästä mustan.

Kirjoittaja **MariK** » 06 Syys 2006, 20:31

Kunpa Otto paranisi! :'/

Kirjoittaja **vesitulppa** » 06 Syys 2006, 20:58

Katinka: Siitähän se varmasti johtuukin, mutta Kikke arveli että jännitys saattaisi purkautua ummetuksena. elina: voi että ! kumpa Oton tila ei huononisi :s

Kirjoittaja **Roosa** » 08 Syys 2006, 10:07

Eipä sitten meidänkään siililä pääse ilman tutustumista kasvaimiin.. Röllillä huomattiin viime viikolla patti huulessa ja eilen lääkärissä tuli tuomio, huulikasvain. Se on kuulemma hyvin yleinen kissoilla ja koirilla ja patin poisto rutiinitoimenpide. Viikko pitää vielä seurata ennen leikkausta, koska joskus tällaisilla kasvaimilla on tapana hävitä itsestään. Huolestuttaa suunnattomasti että onko kasvaimet levinneet, mutta lääkäri rauhoitteli että mitä varmimmin kasvaimet ei ole levinneet, koska Rölli syö kuitenkin aivan normaalisti, ja jos kasvaimia olisi suussa se luonnollisesti haittaisi syömistä. Hieman hermostuttaa sekin, ettei lääkäri ole ennen leikannut noin pientä otusta..

Kirjoittaja **tini** » 08 Syys 2006, 13:12

Iven kertoi sunnuntain kasvattajatapaamisessa, että suukasvaimet siilillä on suht yleisiä. Niissä on se "hyvä puoli", että ne eivät levitä etäpesäkkeitä. Sitten taas ne ovat lonkeromaisia, mustekalan muotoisia, joiden lonkerot saattaa olla pidemmälle menneet. Mikäli oikein käsitin, on näiden poisto kuitenkin onnistunut hyvällä menestyksellä

Eli tsemppiä Roosalle ja Röllille!

Kirjoittaja **vesitulppa** » 08 Syys 2006, 14:38

Kuudes päivä ja Muru edelleen syömättä. Eilen sain annettua sille ruiskulla Nutroplussaa, nuoli ahnaasti kaiken. Ruokaan ei ole koskenutkaan- ja ei, en anna niin paljoa ruokaa että en huomaisi. Olen ottanut jopa kuvia ruokalautasista, jotta varmasti huomaisin jos tyttö on syönyt. Mutta ei. Tänään tehtiin historiaa: Muru oli ensimmäinen siili sekä Seinäjoen eläinklinikalla että Seinäjoen Valiolla. Jes :-D

Käytiin siis yhdeltätoista eläinlääkärillä ja ensimmäinen kommentti siilistä oli: "Sehän on kaunis ja terveen näköinen tyttö." Eikä löytänyt mitään vikaa, ihmetteli myös kuinka on mahdollista että se ei ole syönyt ja on noin pirteä. Kyseli edelleen, että olenko ihan varma että se ei ole syönyt jne. Ja voi kyllä- olen ihan varma ! Alkoi jo ärsyttämään kun Muru tepasteli hyvin virkeänä (vaikka sen olisi kuulunut nukkua) pitkin eläinlääkärin tutkintapöytää. Olisin toivonut, että Murun syömättömyyteen olisi löytynyt syy- oli se sitten millainen tahansa. Oli hyvin turhauttavaa palata eläinlääkärin luota tietojen kanssa jotka jo aiemmin tiesinkin- terveen näköinen, hyvin pirteä ja pakkoruoki jos ei ala syömään. - Kikke neuvoi liottamaan kissanraksuja laktoosittomaan maitoon. Kokeillaan sitä siis tänään ja normi ruoat tarjolle. Kiitos Kikke, enpä ole näin tiivistä kasvattaja-omistaja suhdetta ennen nähnyt :-D

Kyllä tämä ekan siilin hoito on ollut hankalaa, paljon hankalampaa kuin kuvittelin. Mutta Muru taitaakin olla hiukan erilainen kuin muut; mun pikku anorektikko! ;-)

Kumpa se tästä helpottuisi. Tänään tuli Englannista sirkkoja ja jauhomatojakin, mutta eipä niistä paljoa hyötyä ole jos kerran tyttö ei niitä syö

Suomen Siiliyhdistys

Siilien sairasosasto, osa 2