Suomen Siiliyhdistys

Viime yönä on ollut Elviksen vuoro juosta vapaana. Heräsin jossain vaiheessa yöllä pari kertaa siihen, kun Tuhina raapi kaapin ovea kuin noiduttuna. Nukahdin kuitenkin uudestaan. <br>Aamulla vilkaisin ja totesin, että neiti on sontinut kaapin oven ja portaitakin. <br>Äsken rupesin puunaamaan kaappeja ja kun avasin Tuhinan kaapin oven sain sätkyn. Sonnaksi katsomani onkin verta. Sitä oli pitkin ovea ja portaiden kannattimissakin. Tyttö on ilmeisesti koko yön raapinut vapauden kaipuussaan ovea ja portaiden "kannatinta", jossa se on rikkonut etutassunsa. Se on tassujen rikkoutumisesta huolimatta jatkanut sinnikkäästi vapautumisyritystään, koska verta oli vähän joka puolella. <br>Tarkistin sen jalat ja pesun tuloksena totesin, että pahasti ei kuitenkaan ole käynyt. Jalat eivät vuoda, mutta ne ovat reunoista vereslihalla. Samoin kuonossa on pieni vereslihalla oleva läikkä. Soitto eläinlääkärille ja ei kun apteekkiin hakemaan Septidiniä. <br> <br>Tässä sitä nyt sitten ollaan. Tuhina on koko meillä olo aikansa saanut juosta vapaana ja nyt kun on toinenkin siili talossa, ei elämä olekaan mutkatonta ja sopeutuminen niin yksinkertaista (ts. joka toisen yön viettäminen omassa talossaan). Ei tässä auta kuin tehdä jonkinmoinen ratkaisu, että tassut pysyvät ehjinä ja molemmat saavat vapautensa. Säikähdyksellä selvittiin tällä kertaa. <br> <br>Tuhinaa ei enää lukita kaappiin, se on varma.

Voi Tuhina-ressukkaa.. Aita vaan pystyyn ja huoneen jako kahteen, ei varmaan muu auta?

hyvä että kaikki selvisi<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Kikke, toivottavasti jätit itsellesi myös muutaman nitron... <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> Voi jösses näitä tyyppejä, tässähän menee ikä ja terveys kun näistä piikikkäistä ystävistä yrittää huolen pitää!

Tuosta Tuhinan edesottamuksesta taas huomaa, että siiliä ei todellakaan ole tarkoitettu viettämään aikaansa häkissä. Liikunnan tarve on niin valtava. Tulee taas mieleen eräältä tuntemaltani biologilta viime syksynä kuulemani tieto Helsingin villeistä siileistä. Kaivopuistossa olevalle urokselle oli laitettu paikannin ja seuraavana päivänä se oli löydetty Finlandiatalon puistosta. Se oli juossut sinne rautatiekiskoja pitkin Hietalahden kautta. Että sellainen maratoonari siili on! Enkä usko, että valkovatsamme olisivat lainkaan pienemmällä liikunnantarpeella varustettuja kuin villit serkkunsakaan. <br>Lemmikkisiilien tulevia ja miksei nykyisiäkin perheitä on tärkeä informoida, että siilille ei kerta kaikkiaan riitä pelkkä häkissä kyhjöttely. Juoksupyörä on ihan ehdoton, mutta uskon myös, että eläimen mielenterveyden kannalta on ensiarvoisen tärkeää antaa sen juosta asunnossa mahdollisimman paljon vapaana.

On tosiaan aika vapauden haluinen... Kai se tosiaan aita pitää pistää että ei rupee raapimaan. Ellei siitten rupea aitaa raapimaan<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Olisipa siilit kuin akaattikotiloita joilla ei minun tietääkseni ole mitään hajua että kuinka isossa tilassa ne on...<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt="">

Mulla on niin, että luulin hoitosiilini lähtevä jo kuukausi sitten kotiin ja ostin oman. No eipä ole vieläkään kotiin lähtenyt. Olen jakanut asuntoni kahtia toinen puoli on Sulevin ja toinen Sipsin. <br>välissä on niin korkea aita, että siilit kuulevat toisensa mutta eivät näe yöllä. <br>Kumpikin on varsin tyytyväisiä pikku otuksia.