Suomen Siiliyhdistys

Hei, <br> <br>Tilda on saanut tässä kokea vastoinkäymisiä, samalla myös sitten minäkin. Noin 1,5 kk sitten näin kakassa verta ja vein Tiitun Johannalle. Johanna ei kokeilemalla vatsaa löytänyt mitään ja antoi antibioottikuurin. Noin kuukausi takaperin olin aamulla lähdössä töihin ja koin todella järkyttävän näyn: koti oli kuin verilöylyn jäljiltä ja Tilda aika heikkona lattialla. Verta oli todella paljon, kun ajattelee, miten pieni tyttö on kyseessä. Avunsaanti silloin klo 6 aamulla oli todella vaikeaa, soittelin joka puolelle. Lopulta menin sitten Mevetin päivystykseen ja onneksi Einar oli paikalla. Välihuomio: siinäpä todella ammattitaitoinen ja miellyttävä eläinlääkäri! Tildasta otettiin kaksi röntgenkuvaa, tähystettiin jne. Peräsuolessa on jokin pahka, josta ei tiedä, mikä se on ja siitä ei uskalla ottaa koepalaakaan. Tämä nähtävästi vaikeuttaa kakkaamista. Einar laittoi ompeleen, antoi putkikaupalla vitamiineja ja muuta ja Tilda olikin hyvässä kunnossa sen kuurin ajan ja viikon sen jälkeen. Nyt meillä on taas menossa huono viikko, joka aamu löytyy verta lattioilta joka selvästi tulee kakkaamisen yhteydessä. Iltaisin kun vietämme yhteistä aikaa, vuotoa ei ole. Einarille on tällä hetkellä soittopyyntö päällä, hän ei antanut kovin paljoa toivoa, jos tämä jatkuu. Viikko sitten kävimme poistamassa ompeleen ja kaikki vaikutti hyvältä. Nyt onkin sitten rankan ratkaisun aika, Einar sanoi ekan kerran käydessämme, ettei tätä voi leikata tai muutakaan tehdä, eutanasia on ainoa vaihtoehto. Tilda juoksentelee, on hieman väsyneempi kuin normaalisti ja syö. Sydäntä raastaa, jos tänään on tehtävä päätös, jolla pieni tyttönen joutuu luotani pois. Vasta helmikuussa Dantusta jouduin luopumaan ja jos nyt tulee toistamiseen sama tilanne en oikein uskalla enää näitä ihania lemmikeitä harkitakaan, liian rankalta tuntuu. Mutta en saa olla itsekäskään, jos toinen kärsii. Siilistä sitä kipuakaan on vaikea tajuta. Mutta tälläisiä ikäviä tarinoita taas, paljon on hyviä hetkiä ollut tässä välissä, Tilda on oikein upea tapaus, yhäkin...

Voih, näitä on aina ikävä lukea.. <br>Tiedän varsin hyvin tämän hetkisen tunteesi, itse kaksi siiliä menettäneenä.. Muuta en voi sanoa kuin, että pidän peukkuja ettei sitä raskasta päätöstä tarvitsisi tehdä. Mutta jos tilanne näyttää siltä, että se sen vaatii niin on ystävän palvelus antaa rakkaan mennä. <br> <br>Minä en koskaan totu lukemaan näitä tekstejä ajattelematta sitä tunnetta, mikä sielläkin tällä hetkellä takuulla on.. Hätä on suuri ja epätoivo iskee.. Toivotaan, että Tildan olo saadaan paremmaksi ilman sitä vaikeaa päätöstä.

Tsemppiä teille! Itse voin vain kuvitella miten pahalta sinusta tuntuu.. Toivotaan, että Tilda saadaan kuntoon! Voimia!<3<3

Voimia sinulle ja Tildalle paranemisia!

*Snif* Toivottavasti Tilda paranee. Voimia!

Kihosi aivan kyyneleet silmiin. Jaksamista täältäkin!

En ole kokenut samaa, mutta ymmärrän tuskan vaikka en tiedäkään miltä se tuntuu. Lämpöisiä ajatuksia ja jaksamista sekä sinulle että Tildalle.

Voimia ja paranemisia. Ja jos vaikea päätös on tehtävä, se on tehtävä. Juuri viime viikolla pikkusiilini sai lääkäriltä viimeisen piikin, edellinen vuosi sitten marraskuussa. Joten aika hyvin voin arvata tunnelmasi. Arja

Eläintä ei saa kiusata joten kannattaa luottaa eläinlääkärin arvioon. Itse jouduin vajaa viikko sitten lopettamaan koirani. siiluja en ole onneksi vielä menettänyt. Voimia ja viisautta päätöksentekoon.

Voimia tosiaan sinne.. Uskon, että teet oikean ratkaisun, jos sen aika tulee. Kuitenkin.. itse kysyisin vielä toisen eläinlääkärin arvion. Mitä jos joku toinen voikin leikata sen? Siis en mitenkään epäile eläinlääkäreiden kykyjä, mutta lähipiirissä on tapahtunut ihmisillekin sitä, että toinen sanoo ettei jotain voi tehdä, kun toinen tekee sen hetkessä. =0) Haluan niin uskoa viimeiseen asti, että jotain on tehtävissä..

Kaksi eläinlääkäriä takana, ja lienevät juuri niitä lääkäreitä jotka jotain tietävät. Jossain vaiheessa kannattaa vaan ymmärtää milloin on aika lopettaa. Eläintä ei saa kiusata. Jos toivoa ei ole ratkaisun pitkittäminen palvelee vain meidän ihmisten etua, ei kukaan millään luopuisi rakkaasta lemmikistään. Sannalle pieni valonsäde on se että kun ratkaisu on tehty on helpompi hengittää. Ikävä kyllä kokemusta on. <br>Toivotaan pientä ihmettä kuitenkin

Oh..sorgen..en huomannu, että kahden eläinlääkärin arvio oli jo saatu..

voimia sannalle valtavasti. kokemuksesta tiedän että ratkaisun teko on vaikea vaikka kuinka ajattelee siilin parasta sitä vaan sisimmässään toivoo"jos kuitenkin" olisi ollut joku muu keino. muistot kuitenkin säilyvät.

Meillä todella kovasti toivotaan Anselmin tyttären Tildan paranevan.

Rakkaasta eläinystävästä on varmasti vaikea luopua, etenkin jos joutuu itse tekemään sen päätöksen, että teiden on aika erota. Zoozoon sanoissa mielestäni kuitenkin piilee se eläinrakkauden kultainen ohjenuora "eläintä ei saa kiusata", eläin ei osaa itse sanoa, koska se on liian kipeä tai koska se ei enää jaksa jatkaa. Meidän ihmisten tulisi osata ymmärtää koska on aika päästää irti. <br> <br>Toivon, että minulla itselläni on se rohkeus ja voima päästää irti, silloin kun sen aika tulee väistämättä eteen. <br> <br>Minäkin yhdyn kuitenkin toiveeseen, että toivoa kuitenkin Tildalla vielä olisi ja hoito löytyy vaikka sitten pienen ihmeen avulla. Ainakin teillä on siellä apuna parhaat mahdolliset eläinlääkärit.