Suomen Siiliyhdistys

mä tarvitsisin nyt vähän neuvoja... tai ei ihan justiinsa neuvoja vaan teidän ajatuksianne tilanteesta...

Täällä aikaisemmin oon turissut Fritsu-mussukkani kasvaimesta joka sijaitsee alaleuassa (levinnyt ikenen lisäksi kielen alle, ja myös yläleukaan). Sain tulehduslääkityksen,mutta jouduttuaan olemaan pari päivää ilman lääkitystä (n. pari viikkoa aloittamisen jälkeen) fritsu piristyi ihan silmiinpistävästi, juoksi ja hyrräs. eläinlääkärin kanssa juteltuani lopetin lääkityksen,koska sillä ei ollu hidastavaa vaikutusta kasvaimeen ja noin selkeästi väsytti siilin.

Tällä hetkellä siili voi olosuhteisiin nähden hyvin, syö (tosin sirkat ja muut ovat liian hankalaa purtavaa, eli lähinnä jauhelihaa ja kasviksia, soseita ja märkäruokaa) ja juoksee, vaikkakin paino on pudonnu 200g:aan (eläinlääkärille mennessä se oli 230g ja nyt sitten vähitellen pudonnut tuohon). Siilini on hyvin pieni ollu aina, normaalipaino sillä on ollut n.250g.
Patti on iso, siis melkeinpä voisi verrata siihen,että ihmisellä olisi nyrkin kokoinen patti alaleuassa. Verta suupielessä on välillä, sitäkin useammin (eli oikeastaan joka ilta) sylkeä ja kuolaa. Siili ei näytä saavan suuta enää kunnolla kiinni, vaan alahuuli pullottaa toisesta sivusta.
<a href="http://irc-galleria.net/view.php?nick=Eris-&image_id=52405961" target="_blank" rel="nofollow">http://irc-galleria.net/view.php?nick=Eris-&image_id=52405961</a>
Tuossa on kuukausi sitten otettu kuva... tässä neljässä viikossa se tosiaan on tuostakin ihan silminnähden kasvanut.

Tahtoisin lähinnä kuulla teidän ajatuksia siitä, että (niinkin kamalalta kuin tää kuulostaa) miten pitkälle kasvaimen antaa mennä? Mistä selviten näkee,että siilillä on esimerkiksi vaikeuksia niellä tai hengittää? miten siili näyttää kipua (jos näyttää)?
Pyörittelen vaan asioita mielessäni...ei vaan ole helppo ajatella näitä... Tietenkin haluaa mussukalle parhaimmista parhaimman elämän, mutta milloin sitä oikeasti tietää että olisi aika päästää autuammille matomaille.
siispä...missä menee se "raja"?

Minulla on ollut siili, jolla oli suusyöpä. Hoidin sitä pitkään ja samalla varmasti siili kärsi ja minä kärsin. Parannusta ei ollut odotettavissa, mutta oloa yritettiin parhaan taidon mukaan helpottaa. Tästä ehkä viisastuneena, olen tehnyt itselleni tietyt periaatteet eri sairauksien hoidossa.

Siili näyttää kipunsa olemalla syömättä. Ja tähän pisteeseen olen nyt vastaisuudessa päättänyt vetää kasvaimien hoitorajan. Kun syöminen alkaa olla hankalaa ja paino laskee rajusti, on aika päästää siili kärsimyksistä. Se on siilille helpompaa, vaikka se onkin itselle vaikeaa.

Myös meidän Rölli kärsii huulessa olevasta kasvaimesta. Leikattu on monesti ja viime kerta oli jo niin raskas että herra meinasi luovuttaa. Jaksoi kuitenkin vielä pyristellä elämään kiinni ja nyt voi mainiosti. Olen kuitenkin tehnyt saman päätöksen kuin Tiina, eli jos olo nyt huononee ja patti taas kerran uusii ei Rölliä pidetä piinassa liian pitkään, niin paljon hän on jo kärsinyt hoitojen aikana.

vaikeiden asioiden äärelle olet joutunut. Minulla on kokemusta 3 siilin kohdalta ja 4. osalta asia ajankohtainen. Omalta kohdaltani olen päättänyt, että kun siili joko vähentää syömistä tai liikkumista ja laihtuu/liikkuminen vaikeutuu tai voinnista näkee, että siilin ei ole hyvä olla, esim hengitysvaikeus, on aika päästää siili kärsimyksistä. Tietysti, jos on toivoa paranemisesta hoitoa jatketaan. Poikasen kohdalla olen vielä varhemmin liikkeellä, jos on selvä tauti ja tiedossa että vointi tulee huononemaan, päästän siilin jo ennen oireita ikuiseen uneen.
Voimia päätösten tekoon

Voi pikkuista.. Toivotaan nyt parasta..

Päätöksen tekeminen on vaikeampaa kun itse lopetus ja sen jäkeen helpottaa. Kun siilillä ei ole kivaa on aika päästä pieni pois. Kuten Tiina sanoi, siinä orjakin kärsii "turhaan" kun asiaa pitkittää. Voimia päätöksen tekoon

Kiitoksia paljon ajatuksista..
Viime yöltä on puolet jauhelihastakin jäänyt syömättä...
Kyllähän se täällä eilen köpsötteli iltasella, mutta ihan taukoamatta maiskuttelee ja kuolaa, että kyllä se häiritsee jo siiliäkin pahasti.
Ei varmaan kannata enää turhaan pitkittää kun ei se ainakaan parempaan päin tule menemään..
Yksin asuessa siili on ollut mun iltojen ilo, ihana pikku seuralainen... siksi tuntuu vaan niin musertavalta.

voimia sinne!

Ninnukallani eilen huomasin patin alahuulessa. Ei siitä mitään verta vuoda, juoksu maittaa ja ruoka maittaa. Oikein virkeä. Menen kuitenki näyttämään lääkärille, että jos se onki jotain vakavaa tai edes pientä, että saataisiin hoitoon.

Rakas pikku Fridolfini nukahti eläinlääkärinpöydälle viime keskiviikkona.
Sanoinkuvaamattoman tyhjä olo on nyt.

Lämmin osanotto. Suru on varmasti suuri...

Osanotot eläintarhasta

Teit oikein, ja nyt sitten helpottaa huoli ja murhe kun vaikein osuus on takana. Tiedän miltä tuntuu.

Osanotot täältäkin. Päätös on aivan hirveä tehtävä, mutta pitää vaan koettaa muistaa surun keskelläkin että se oli pikkuiselle parempi näin, ja sullekin jäi kauniit muistot. Valitettavan moni tietää miltä tuo tuntuu, myös minä. Paljon sympatiaa ja myötätuntoa.

-Sini ja Guinevere

Voih! Juuri kun toivoin pienen paranemista.. Voimia täältä, minulta ja Wilmalta ja lämmin osanotto.

Fridolfinilla on varmasti mukavaa matotaivaassa.

voimia sinne kuitenkin!

Kiitos kaikille ihanista sanoista.
Toisaalta kyllä jälkikäteen tuli huokaistua. Olihan pari kuukautta jatkuvaa huolta ja pahaa mieltä ja stressiä toisen voinnista.
Nyt tiedän kyllä että sillä on hyvä olla, ja päätös oli oikea.
Ikävä silti jää.
Siilit ovat ihan täysin vieneet sydämen, surullista, että loppuajasta alkoi olla niin inhat allergiset oireet, etten varmaan toista nöpönenää uskalla ottaa