Suomen Siiliyhdistys

Kirjoittaja **miia** » 27 Huhti 2004, 21:33

kkyllä klaarakin uhkaavasti kaljuuntuu. jos tuota vauhtia piikkejä kylvää.

Kirjoittaja **Pirjo Y** » 05 Touko 2004, 02:29

Joo että tällä lailla meillä. Siiliopit on pantu täysin uusiksi meidän poikien toimesta. Sirius on liitetty vapaiden poikien jengiin. Kaitsu katsoi aamulla Giovannin aavikkolaatikkoon ja totesi minulle tyynesti, että käyppä kattoon. Sirius ja G siellä nukkuivat oikein makoisasti selät vastakkain. kun kirjoitan tätä, G käy välillä kurkistamassa minua huoneen ovella korvat höröllä. Ei olisi uskonut 4 kk sitten. Alan epäillä, että iipee onkin laumaeläin, vaikka loneriksi sen on luokitellut myös Mark Bond. Silti iipeiden kuvia muiden siilien kanssa on netissä vaikka kuinka. PS. Oikein naurattaa, kun kuuntelen viiden juoksupyörän armotonta hurinaa... Tuon energian kun saisi hyötykäyttöön!

Kirjoittaja **Turun Torvet** » 05 Touko 2004, 02:32

Kylläpä ne näköjään kesyyntyy kaikki kun tarpeeksi yrittää <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Vielä kun tuo meidän Pöhkiäinen olisi hyökkäilemättä varpaisiini, tai oikeastaan se taitaa olla kaverin tapa sanoa hyvää yötä..

Kirjoittaja **Tarja** » 05 Touko 2004, 07:30

Olin hyvin liikuttunut kun Tiina taannoin kertoi minulle G:n ja Amonin ystävyydestä. Tässä se nähdään se ystävyyden suuri voima. G on ollut yksinäinen ja kaivannut toveria, ja nyt kun on sen löytänyt niin kaikki alkaa sujua. Ihan mustavalkoinen juttu!

Kirjoittaja **Katjuska** » 05 Touko 2004, 08:43

Vinkki Pirjolle: Kytke siilien pyörät lukulamppuun ja polkupyörän dynamoon ja voit lukea yömyöhään korkeajännitystä sängyssä! Säästät sähkössä!! Heh heh

Kirjoittaja **Aino** » 05 Touko 2004, 13:10

Kuulostaa niin epä-Geemäiseltä! Mutta mikäs siinä, jos siilit kesyttävät toisensa. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Kirjoittaja **Pirjo Y** » 07 Touko 2004, 11:54

Pojat vaan rulettaa vapaudessa. Tappeluja ei ole havaittu ollenkaan. Giovanni on tosi reipas nykyään. Mulle tuli pari päivä sitten yöllä pitkä vessareissu. Istuin pöntöllä tärkeässä toimituksessa. Eiköhän Giovanni pistäydy kanssani valoisaan vessaan eteiskäytävän hämärästä. Siihen jähmetyin tarkkailemaan siiliä. Se pyöri jaloissani ja tutki joka paikan kiinnostuneena. Kyllä oli komeat korvat pystyssä. Eihän siitä voinut liikkua... oli se niin ihmeellinen juttu. Ulkoilusta se poika pitää kovasti. Parvekkeellakin pitää kuikuilla. Mukava tyyppi. Ei vaan ole sylisiili, mutta sitä varten meillä onkin maailman paras sylilötkö, jööti-jaakkoo Sirius!

Kirjoittaja **Marianne** » 07 Touko 2004, 13:13

Voi niitä teidän poikia <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Jospa G saa jonkinlaista turvaa muiden siilien seurasta ja on siten sosiaalisempikin...?

Kirjoittaja **Pirjo Y** » 30 Touko 2004, 08:51

Huh! Tässä on saanut lyödä sydämen uudelleen käyntiin pesäpällomailalla ja hapuilla rauhoittavia. Huh! Kaitsun tyttärellä oli eilen lakkiaiset ja Kaitsu oli hakenut iäkkäät vanhempansa pohjanmaalta juhliin. Vanhemmat asuivat tietysti meillä vierailunsa ajan. Toinen makkari oli heidän käytössään. Kaitsun äiti nukkui sängyssä ja isä mukavassa lattiapedissä (eivät kyenneet nukkumaan siinä mainiossa ilmasängyssä). No tämä oli pitkä intro jutulle. Tänä aamuna varhain vieraat lähtivät paluumatkalle sukulaisten kyydillä. Kaitsun isä naurahteli, että hän sai vieruskaverin yöllä. Minä siinä hymyilin ja naurahtelin kohteliaasti, kunnes tajusin, ettei meillä ole muut siilit olleet vapaana kuin Giovanni... Siinä sitten myhäiltiin, että heh heh, ovat ne siilit veijareita. Vilho oli herännyt siihen, että peiton alla oli ollut siili... hän sanoi, että hän vain nosti (!) sen pois huoneesta ja laittoi oven kiinni. Heh heh, kiva! Ei ole ihan koko totuutta taidettu kertoa Giovannista Kaitsun vanhemmille. Ollaan vaan sanottu, että se on sellainen ärhäkkä veijari.. Tämän jutun karmeus avautuu todennäköisesti kokonaisuudessaan vain iipeiden omistajille <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Elävä nitoja Giovanni vieruskaverina ei ole ihan samaa kuin nalle. Ja nostaa se ilman fleeceä..huh hui. Onneksi se ei jostain ihmeen armosta ollut purrut Vilhoa. Olis ollut sotaveteraanille rämäkkä herätys. Voi kamala kun säikähdyttää vieläkin. Olipa Kaitsulla ja minulla hätä ja hyvä mieli yhtä aikaa. Ja siinä kun vieraat tekivät lähtöä, niin kaiken aikaa vain hymyiltiin ja hekoteltiin. Kun oli sulkeutui, niin johan katkesi nauru ja alkoi siunailu. Miten maailmassa ovi oli ollut auki... Itse yritin kerran nukkua päikkärin Gion kanssa. Meni hyvin aikansa ja rentouduin. Yhtäkkiä se iski nitojanniittiatakin lantiooni farkun läpi. Niin että unileluksi suosittelen enemmän nallea kuin kesysiiliä.

Kirjoittaja **Taina** » 30 Touko 2004, 10:10

Hahhaa!!!!Onko sun P. pakko tappaa meidät taas nauruun ,kun ei kahvejakaan olla vielä juotu!Voin kuvitella tilanteen ja ilmeet,kun tämä tapahtui. Gudu ja Tahvokin on ihmeissään ,kun me täällä hekotellaan näille viesteille.Ehkäpä Giolla on kuudes aisti ,joka kertoi hänelle ,että tässä on aito sotaveteraani ja häntäpä en haukkaakkaan,vaan kunnioitan olemalla kesysiili!

Kirjoittaja **Kaisa** » 30 Touko 2004, 14:02

Gio se jaksaa yllättää! Itse näin valvepainajaisia etukäteen yöpymisestä Yökankaan siilihoitolassa. Näin eläviä kuvia siitä, että herään keskellä yötä siihen kun Gio tuijottaa nenääni nälkäisenä luullen sitä isoksi jättikseksi. Painajaiseni ei onneksi toteutunut, vaan sain kuulla ip:n aavejuoksua - sitä sitten jäinkin kuuntelemaan hypnotisoituna aamuyön hiljaisina tunteina.

Kirjoittaja **Markku** » 31 Touko 2004, 14:16

Juu me ollaan iipeiden kavereita, mutta ne ei ole meidän! Puremisesta kertoo jotain sekin, että olen nähnyt Simo Annikin joskus päivällä väsyneenä ja sekopäisenä purevan ja hyökkäävän oman viltin kimppuun ilman mitään syytä. Viltti on yleensä sen mökin edessä tukkimassa kulkuaukkoa. Epäluuloisia kavereita kerta kaikkiaan, kun sille päälle sattuvat.. luonnossa kylläkin tuollainen vaisto on huippu tapa pysyä hengissä ja selviytyä. Joskus päivällä kun Simo Annikki on unenpöpperöinen ja ihan pihalla, niin sieltä kopista voi alkaa kuulua suhinaa ihan käsittämättömistä syistä (joku mitätön ääni huoneistossa). Auta armias esim. niitä vesimittarin lukijoita, joita meidän kerrostalossa ja asunnossa käy 3 kk välein. Suurehkosta mökistä, joka on viltillä tilkitty kuuluu uhkaavaa suhinaa. Vieressä on vielä jättimäinen juoksupyörä, joten tuskin tekee mittarinlukijoiden ottaa asiasta tarkemmin selvää..

Kirjoittaja **Tarja** » 31 Touko 2004, 14:51

..ja asiaan vihkiytymättömille on gallerian puolella uusimmissa kuvissa tarjolla esimakua IP-henkisen Eskarin tekareista.

Kirjoittaja **Pirjo Y** » 31 Touko 2004, 15:15

.. ja asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että IP on yhtä kuin Intensiivinen Pureksija <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Kirjoittaja **Pirjo Y** » 30 Kesä 2004, 03:40

Hoh hei! Olihan taas tapaus... äiti ja tytär yökukkuja havaitsivat, että parvekkeelta kuuluu valtaisa rapina ja roiske kun ovi oli auki. Jo heti tajusimme, että Giovanni-poika on ulkoilemassa partsilla ja rapisuttaa multasäkkiä. No siitä sitten hakemaan epeliä sisälle kun aioimme lopulta mennä nukkumaan. Sonjan piti napata siilimme, mutta eiköhän teini tullut taas naukumaan äitiä apuun. Siili näes ei löytynyt. Ei kun kaivelemaan säkkien sisältöä. Päällisin puolin tehty vilkaisu säkkeihin ei tuottanut tulosta, joten ihmetys valtasi etsijät! Mihin Gio katosi? Sitten huolellisemmin säkkien kimppuun. Parvekkeella löytyvä säkkivalikoima oli kukkamulta, Biolanin kuuluisaa kanankakkaa ja leca-soraa. Ei liene vaikea arvata, mistä kadonnut iipee löytyi... Sehän viihtyi kun oli kerrankin aito aromi. Siili riistettiin julmasti kakkapussista ja kiikutettiin happea haukkoen pesulle. Voi sitä kanankakkapapanoiden määrää mikä intialaisesta ystävästämme lähti. Ja vaikka se pitää yleensä kylvystä, pukkasi nyt paha protestihenki päälle kun työllä ja tuskalla saatu parfyymi näin tunteettomasti vietiin häneltä. Ei ole siilillä oikeuksia! Ja sittenhän se vasta elähdyttävä tuoksahdus oli, kun se kanankakka kastui lavuaarissa. Ohhoi tätä siilistin elämää, ei ole koti iloton eikä tässäkään tapauksessa kakaton. Eikä varsinkaan tässä. Giovannin syyttävä katse porautui meihin pesualtaasta, eikä oikein raskittu edes nauraa tälle oma-aloitteiselle ja yritteliäälle persoonalle. Nimim. Yks kakkaa kaks kakkaa muuta sitten ei tarvitakkaa

Suomen Siiliyhdistys

Giovannin eli Iso-G:n kuulumisia