Arka siili!

[Tania]

Ja Reppuli kuuluu samaan gängiin. Päivästä vähän riippuu miten kesynä se on, jos vieraita on paikalla niin sillon puhistaan ja tuhistaan moninkertasesti. Reppulikin sylissä pääasiassa nukkuu, joskus hengailee hetken muuten vaan ja pesun jälkeen saattaa pitkäänkin antaa silitellä, mutta kovin vaihtelevaa on. Repsukaan ei kyllä ole purrut koko meillä olo aikanaan kun ehkä pari kolme kertaa ja nekin vahingossa.

[Kirsi T]

Ei meidänkään Piikki kuulu niihin niin sanottuihin sohvatyynysiileihin. Toki syliin antaa ottaa, mutta kauheella kiireellä yrittää vipeltää eikä millään malttaisi pysyä paikallaan. Välillä hyppii kun yritetään silittää *sille kai olisi pitänyt antaa nimeksi Popcorn*. Toki viime päivinä on jonkin verran rauhoittunut. Nykyisin antaa suht hyvin tunnustella varpaidensa kynsiä vaikka aikaisemmin muutaman kerran yrityksen jälkeen näykkäisi ikään kuin sanoen että "nyt saa riittää" eikä niin kamalasti hypikään. Toki nenä käy koko ajan kun pitää haistella. Kerrankin Piikki kiipesi käsistäni isännän kaulalle ja löysi korvan, jota piti nuoleskella ja siitä sit saikin aiheen vaahtiksen tekoon. Uskoisin, että kyllä nää siilit aikanaan tottuu kun niitä vaan sylitellään tarpeeksi ja annetaan niille aikaa kesyyntymiseen. Meidänkin Piikki on jo puolitoistavuotias ja tuli meille noin puoli vuotiaana ja olemme sitä sylitelleet päivittäin. Tosin meillä edistyminen tapahtuu ilmeisesti aika hitaasti vaikka sylittelijöitä on lapsista aikuisiin.

[Kaisa]

<b>Kirsi T</b> Teidän piikin käytös on kovin tutun kuuloista ja hankinta paikka myös. Viltsu on syntynyt arviolta tammikuussa 2003 ja tullut maahan Okalinnun tuomana Tanskasta pääsiäisen aikoihin ison porukan mukana. Ilmeisesti tuossa porukassa on enemmän tai vähemmän sisaruksia ja puolisisaruksia. Olisikohan Viltsu ja Piikki samasta paikasta lähtöisin ja mahdollisesti jotain sukua keskenään? <br> <br>Meni ihan off topic, mutta saanen anteeksi <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt="">

[Pirjo Y]

Siilit ovat kyllä omia persooniaan jo ihan poikasesta. Esim. meidän legendaarinen Sirius, sohvatyynysiili ja sylisiilien sylisiili, on eläinkaupasta, jossa sitä ei käsitelty. Silti se oli jo tullessaan niin ihanan kesy ja lutukka. Ja jotkut omista kasvateistani ovat olleet varsinaisia säkättäjiä, vaikka niitä on käsitelty samoin kuin muitakin. <br>Kaikista ei vaan tule sylisiilejä. Mutta mitä enemmän siiliä käsittelee, se kesymmäksi se tulee. Mutta vain siihen omaan limiittinsä asti.

[Kirsi T]

Vastaanpa silti kaisalle, vaikka aiheen vierestä meneekin tällä kertaa, mutta menkööt. Siitä en tiedä, että ovatko Piikki ja Viltsu ken ties vaikka sisaruksia, koska silloin kun hankimme Piikin, niin minulle sanottiin että Piikki olisi noin puoli vuotias, joten olettaisin, että Piikki olisi syntynyt joskus 2002 syyspuolella. En tiedä tarkemmin. Kerrottiin vain, että on tuotu jostain ulkomailta enkä ymmärtänyt/osannut kysyä tarkempaa maata silloin.

[pupunen]

Tosiaan, karu tosiasia on se, että kaikista siileistä ei tule sylisiilejä pitkänkään käsittelyn jälkeen, toiset taas ovat kilttejä vaikkei olisi käsiteltykään (eläinkauppasiilit Sirius, Iiris ja Herra Nenä). Toki käsittely pienestä pitäen lisää huomattavasti todennäköisyyttä saada kesy sylisiili.

[Aino]

Meidän Alpuri on ollut sosiaalinen yksilö alusta alkaen, mutta viime aikoina on alkanut esiintyä vielä enemmän sylisiilin merkkejä. Kun istumme sohvalla TV:n ääressä toinen toisessa päässä ja toinen toisessa, niin Alpo ravaa meidän väliä. Hetken se on minun sylissä ja sitten täytyy päästä avokin syliin ja kohta se taas kipittää mammalle. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Voi toki olla että Alpo vain haluaa kiipeillä, mutta on se silti hellyttävää.

[Sirpa]

Haluanpa minäkin laittaa lusikkani tähän soppaan. <br>Lähes kaikkihan tietävät, että meidän Tuffe, tuo Vaaralan vampyyri, on ollut tuon kesyttämisen suhteen melko haasteellinen, kuten nykyaikaan hienosti sanotaan... Vaan pikku hiljaa sitä alkaa raavaskin uros tottua, kun usein sattuu, eli just nyt tätä kirjoittelen Tuffen tuossa sylissä hääräillessä. Piikit ovat sievästi lanassa ja tuhinan tuhinaa ei kuulu. Ihoa en kyllä itsesuojeluksellisista syistä haisteltavaksi=raadeltavaksi anna, mutta muuten poikaan jo luotan kovin! <br>Mahaa saa rapsuttaa rauhassa (välillä herra on sylissä selällään kuin koira konsanaan)ja erityisherkkua Tuffelle tuntuu olevan polkuanturoiden painelu. Pedikyyri siis maistuu siilillekin! Kynsiäkin saa jo hienosti leikata. En olisi moista vielä muutama kuukausi sitten uskonut, mutta kyllä se taitaa Tuffesta vielä ihan melkein sylisiili tulla! Ja jos Tuffe, tuo valkovatsan valepuvussa oleva pitkäkorva, kesyyntyy, niin kyllä se siitä muillakin suttaantuu!