Suomen Siiliyhdistys

Kirjoittaja **Kikke** » 02 Elo 2004, 21:29

Osanotto pohjoisesta.

Kirjoittaja **Marjo** » 03 Elo 2004, 00:24

Otan osaa. Kyllä se suru hellittää ajan kanssa. T:Marjo ja Tiuhti

Kirjoittaja **Asko** » 03 Elo 2004, 13:58

Osanotto täältä etelä-pohjanmaalta. On näitä erikoisia sattumia täälläkin Aku nukkui pos 23.5 ja akun "Mökin" perijä syntyi seuraavana päivänä. Siitä äänestä, meillä kuului kerran päivällä kova krääkäisy niin kuin kollikissa olisi ollut ikkunan takana, se oli meidän aku todennäköisesti, mutta Aku se vain jatkoi unia..

Kirjoittaja **Anna** » 03 Elo 2004, 21:04

Osantottoni. Surullista luettavaa... <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> Koita pärjätä, voimia.

Kirjoittaja **Kaisuli** » 03 Elo 2004, 21:22

kiitos kaikille osanotoista!! kun kaikki eivät siihen viitsi vaivautua...ystävien tuki helpottaa ikävää ja surua Nemoon...surua helpottaa ajatus että Nemolle ei voi tapahtua enään mitään pahaa!!!

Kirjoittaja **sisu** » 03 Elo 2004, 21:23

Voi. Otan osaa=(

Kirjoittaja **Pirjo Y** » 04 Elo 2004, 02:37

Surullinen tarina. Voi sentään. Voisitko kertoa, mistä Nemo oli peräisin, onko sen kasvattajasta ja suvusta mitään tietoa?

Kirjoittaja **zoozoo** » 04 Elo 2004, 08:24

"kun kaikki eivät siihen viitsi vaivautua" Voi hyvä Kaisuli, se etteivät kaikki ilmaise kirjallisesti pahoitteluaan ei tarkoita, etteivät he ottaisi osaa sinun murheeseesi. Kun saat tietää mikä Nemolla oli vaivana kannattaa se kertoa, se saattaa auttaa toista poloista.

Kirjoittaja **Kaisuli** » 04 Elo 2004, 10:05

Pirjo Y: Suomesta Nemo oli kai peräisin ja kasvattaja oli Olsson... zoozoo: Joo sä oot oikeassa en ottanut nääs sitä huomioon ja on tän sentään lukenut aika moni...(...Saanko anteeks mokailuni?¿) T: Kaisuli, Silja (mun serkku)ja söpönassu-Nemo-enkeli!!!

Kirjoittaja **Katariina** » 05 Elo 2004, 21:52

Hieman myähästynyt osanottoni. Rakkaan ihmisen tai eläimen menettäminen on aina raskasta. Silloin tulee helposti miettineeksi miksi juuri sen oman läheisen piti lähteä. Onneksi kaikissa jopa synkimmissä ja surullisimmissakin asioissa on jotai hyvää, jotain iloista. Tässä tapauksessa se hyvä puoli on, että Nemolla on kaikki hyvin ja, että se ei kärsi. Vaikka et voikkaa nähdä etkä kuulla enää Nemoa, voit tuntea sen läheisyynden koko elämäsi ajan. Ja vuosien jälkeen koittaa päivä jolloin voit tavata Nemon ja kaikki muut läheisesi jotka olet elämäsi aikana menettänyt. Tuohon päivään on vielä aikaa, mutta Nemo jaksaa kyllä odottaa jos vain sinä jaksat.

Kirjoittaja **siili** » 06 Elo 2004, 01:52

Otamme osaa. Tunnemme sen suurun lian hyvin <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> Marcin & Minna

Kirjoittaja **Kaisuli** » 06 Elo 2004, 10:01

Kiitos Katariina ja siili!! muiden ihmisten osanottoja on lohdullista lukea! ja jos se todella on niin, niin sitten yritän jaksaa odottaa sitä ihanaista autuuden päivää jolloin pääsen Nemon ja muiden enkeleiden luokse, ikuisesti!! T: Kaisuli ja söpönassu-Nemo-enkeli!!

Kirjoittaja **zoozoo** » 06 Elo 2004, 10:50

Kaisuli, maltahan vaan odottaa kyseistä päivää ja keskustele aiheesta vaikka vanhempiesi kanssa. Tuollaiset ikuisuus asiat ovat aika rankkoja ikäisellesi. Niihin liittyy ehkä sellaisia seikkoja joita et aivan täysin ymmärrä.

Kirjoittaja **siilifani** » 06 Elo 2004, 23:09

Iik!!! älä sentään tee itsaria. =/

Kirjoittaja **Katariina** » 06 Elo 2004, 23:31

No en usko, että Kaisuli nyt niin epätoivoinen on että itsarin tekisi.

Suomen Siiliyhdistys

Meidän Nemo-siili pääsi Taivaan Kotiin :'(