Kirjoittaja Fauron » 28 Syys 2004, 16:30
lisää hauskaa netistä (huomaattehan että minulla on töissä tylsää? ) :
<br>
<br><a href="http://www.student.oulu.fi/~bfahnric/siili.html
" target="_new">http://www.student.oulu.fi/~bfahnric/siili.html
</a><br>
<br>Villin siilin muutto uuteen kotiin
<br>
<br>Pohjois-Suomi. Olipa kerran järin lämmin ja erittäin aurinkoinen kesäpäivä. Ilma oli höystetty tuhansien mäntyjen pihkaisella tuoksulla. Jopa koivutkin komeissa valkoisissa asuissaan yrittivät välttää kuumuutta ja heiluttelivat viisaasti lehtiänsä tuulessa, joka juuri sinä päivänä puhalsi lauhkeasti mereltä päin. Viereinen pelto oli jo niitetty, ja heinät olivat sievästi ripustettu seipäisiin kuivumaan. Keskikesän valloittama maisema oli hiljainen ja rauhallinen. Vain metsän laidasta kuului silloin tällöin joidenkin ötököiden pörinää, ja puiden välissä muutamat linnut kuiskivat toisilleen helliä rakkauslauluja. Siellä, ihan lehdon reunassa, jäljelle jääneen korkean ruohon ja värikkäiden suvikukkien keskellä piileskeli villi siili helteeltä pienessä pensaikossa. Tähän paikkaan hän oli jo syksyllä perustanut oman kotinsa, ja se oli ollut hänelle hyvä turvasija kylmältä säältä pitkän talviunensa aikana. Keväällä hänen piti kuitenkin poistaa rakennelmastansa muutama kappale sammalta ja muita luonnoneristeitä, mutta siitä huolimatta villi siili viihtyi asunnossansa mainiosti. Nyt, kesän riemuvaiheessa, keskellä hehkuvaa hellepäivää, hän makasi laiskasti selällään ja katseli mietteliäästi läpi pesänsä oksien suoraan sinistä taivasta. On aika muuttaa, villi siili ajatteli, koska hän tiesi, ettei tämä pensastalo kohta enää suojaisi häntä riittävästi auringon tulisilta säteiltä. Hetken kuluttua hän kuitenkin nukahti, ja vasta myöhään illalla hän heräsi uudestaan. Tällä välin ilman lämpö oli laskenut jonkin verran, mutta päätös poismuutosta oli jo tehty. Hänen ei edes tarvinnut pakata matkatavaroitansa, sillä villeillä siileillä yleensä sellaista ei olekaan. Niin hän jätti tutun lähistönsä ja lähti heti liikkeelle kohti tuntematonta, etsimään itselleensä uutta kotia. Hän vaelsi pitkään ja pääsikin niin kauas entisestä olinpaikastaan kuin ei koskaan aikaisemmin hänen elämässään. Matkan varrella hän tutustui useisiin lupaaviin kohteisiin, mutta hän ei oikein löytänyt kaipaamaansa ja hänelle sopivaa asuntoa. Hän kuitenkin jatkoi reissunsa toiveikkaasti. Yötä myöten villi siili kulki monien kukkuloiden yli ja kiersi lukuisia soita, kunnes hän lopuksi kohtasi ihmisten tekemän asfalttitien, jonka hän ylittikin rohkeasti alkuepäröinnin jälkeen. Kadun toisella puolella häntä odotti yllätys. Ojassa oli tyhjä jäätelölaatikko. Tähän kartonkiin villi siili mahtui niukin naukin, ja koska sen kansi oli auki, hän kykeni sen kanssa jopa kävelemään ja siirtämään sen vaivattomasti paikasta toiseen. Vihdoinkin löytyi siis kunnon kesäkämppä, villi siili huokaisi helpotuksesta, ja hän järjesti olonsa paperiteltassansa niin mukavaksi kuin suinkin pystyi. Nyt hänen täytyi vain vielä ylittää maantie uudestaan ja marssia tuttua reittiä pitkin takaisin vanhalle asuinseudullensa. (Bastian, 09.07. - 10.07.2001)
<br>
<br>
<br>
<br>Jäätelöpaketti käveli poliisiauton eteen
<br>
<br>Oulu. Sunnuntain vastaisena yönä poliisipartio todisti jäätelölaatikon kulkua maantien yli. Autossa olleet kaksi poliisia luulivat ensin näkevänsä harhoja. Koska molemmat olivat lopulta varmoja näkemästään, he päättivät tarkistaa asian. Saatuaan jäätelöpaketin kiinni he huomasivat, että paketti oli takertunut siilin selkään. Siili jatkoi matkaansa vahingoittumattomana, kun poliisit saivat vapautettua sen ahtaasta kartonkivankilasta. (Kaleva, 09.07.2001)
<br>
<br>
<br>Bastian Fähnrich, 11.07.2001