Stressin vaikutus lemmikkisiilien sairastumiseen

[Sirpa]

Tuossa eräänä päivänä kävin hakemassa kärmyleilleni ruokaeläimiä eräältä matelijayhdistyksen asiantuntijabiologilta. Hän on muutama vuosi sitten myös kasvattanut valkovatsoja, joten siiliasiat ovat tuttuja. Meille sukeutui mielenkiintoinen keskustelu lemmikkisiilien runsaasta sairastelusta. Pohdimme jatkuvan stressitilan vaikutusta siilien hyvinvointiin. Tässä pääkohdat keskustelustamme. Provosoitukaa ja ottakaa kantaa! <br> <br>Siili "lemmikkinä" on pohjimmiltaan villieläin, ei kesy, kuten koira tai kissa. Villieläimelle ihmisen läheisyys on epätyypillinen tila. <br> <br>Siilin ravitsemussuositukset eivät näin uudella hoidokkieläimellä ole vielä välttämättä parhaat mahdolliset. Oikean ravinnon merkitys eläimen hyvinvoinnille on ensiarvoisen tärkeä. <br> <br>Siilin liikunnnatarve on hyvin suuri verrattuna moneen muuhun lemmikkinä pidettävään eläimeen. Eläimen pitäminen tähän suhteutettuna hyvinkin pienessä tilassa stressaa sitä. <br> <br>Siilin asuinympäristön melutaso ylittää useissa perheissä taatusti siilin normaalin ympäristön metelin. Mikä on jatkuvan metelin vaikutus siilin hyvinvoinnille? <br> <br>Siili on hämärä- ja pimeäaktiivinen eläin. Sen herättäminen toistuvasti uniltaan ei voi olla hyväksi siilille itselleen. Miksi lemmikkisiilit eivät (yleensä) saa herätä oman luonnollisen rytminsä mukaan? <br> <br>Tässäpä hieman adrenaliinisuihkun aineksia näin lauantaiaamun iloksi!

[Kikke]

Ja sitten lähtee.. <br> <br>Yhtälailla "villieläimiä" ovat papukaijat, muut linnut, unikeot, fretit, preeriakoirat jne lukemattomat muut lemmikit. Siksi lemmikin totuttaminen ihmiseen pienestä asti on ensiarvoisen tärkeää, jotta se ei stressaisi ihmisen läsnäolosta. Käsittelyn on kuitenkin jatkuttava myös läpi aikuisajan. <br> <br>Ravinnon suhteen olen kyllä osaksi samaa mieltä. Vielä voi pullahtaa jostain jotain aivan uutta tietoa, josta meillä ei ole aavistustakaan. Sillä aikaa emme kuitenkaan voi muuta kuin jatkaa tällä tiellä ja etsiä jatkuvasti uutta tietoa. Oman ongelmansa muodostavat siilit, jotka eivät suostu syömään juuri mitään. <br> <br>Liikunnan tarve.. Niin no, juuri tämän takia emme olekaan lukinneet Tuhinaa häkkiin vaan se saa ravata koko huushollissa Henkilökohtainen mielipiteeni on, että mitään rottaa suurempaa ei pitäisi lukita häkkiin (paitsi tietysti esim reissun ajaksi tmv ihan eläimen oman turvallisuuden kannalta). Pienet tilat stressaavat eläintä kuin eläintä. Tässä onkin mietittävää esimerkiksi lintujen kohdalla, joiden tilan tarve on valtava. <br> <br>Hmm.. Meteli. Tähän minun on kyllä vaikea sanoa mitään. Nyt ei ainakaan tule mitään mieleen. <br>Hetken mietittyäni: Uskon siilin ja muidenkin eläinten kyllä tottuvan normaaleihin ääniin. Ne kasvavat pienestä asti ihmisten keskellä ja mitä luultavimmin kyllä tottuvat normaalirytmiin ja elämisen ääniin. Siiliä hankittaessa kannattaa sen sijoitus valita sen mukaan missä paikassa on rauhallisinta. Keskelle meluisinta huonetta ei siiliä kannatakaan sijoittaa. Meillä tästä on tosin jouduttu tinkimään. Tosin kahden ihmisen asuttamassa huushollissa meteli ei kyllä olekaan päätä huimaava Saunailtaa vietettäessä minä pidän huolen siitä, että musiikki ei soi lujalla. Tämän olen selittänyt jokaiselle meillä iltaa viettävälle ihmiselle ja olen myös ilmoittanut, että tässä asiassa ei ole enempää tinkimisen varaa. Yksikään ei ole vielä uskaltanut uhmata minua <br> <br>Meillä Tuhinaa löllytellään yleensä aina silloin, kun se on itse herännyt. Helppoa sinänsä, että neiti herää itse syömään jo klo 22 aikaan illalla, joten sitä ei ole tarviskaan herättää aikaisemmin. Paitsi nyt, kun sillä on lääkekuuri tai silloin, kun on vieraita, jotka tahtovat tutustua moiseen otukseen. Näihin voi jokainen vastata vain omalta kohdaltaan. <br> <br>Kas noin. Odotan innolla muidenkin mielipiteitä Rohkeasti vastaamaan!

[Taina]

Aikasta hyvät atteet Sirpa! Olemme pohtineet avokkaan kanssa samaisia asioita <br>Eipä näitä puikuloita enää voi villieläimeksi kutsua ,kun ovat jo monen sukupolven ajan olleet vankina ja lisääntyneet näissä oloissa.No I.P& E.P siileistä en tiedä,ovatko peräti metsistä otetut? <br>Kun pienestä mönkijästä asti , tottuu elämän normaaleihin ääniin, tuskin ne enää ovatkaan niille outoja. No meilläkin on tosi rauhallista ,musaa ei usein huudateta täysillä, vieraat ovat normaalin äänensävyn omaavia ja lapsiakaan ei asu tässä siililässä. <br> <br>Herättelyyn sanoisin ,että kaikkeen tottuu ja meidän siilimme eivät siitä stressaannu ,kun saavat yleensä makupalan palkinnoksi , tästä hommasta. oikeastaan osaavat nenä pitkällään sitä odottaakin ja tuntevat muovirasian avausäänen <br>Ja Tahvohan heräilee itse moikkaamaan meitä kesken uniensa myös päivällä ja menee sitten takaisin pesäänsä , jatkamaan unosiaan. <br> <br>Ravintoasiaa tutkaillaan parhaillaan ja siihen olisi kyllä hyvä saada oikean asiantuntijan mielipiteitäkin. Luonnonsiilithän ovat mukautuneet siinäkin asiassa aika pitkälle ihmisten takia.Nehän syövät innolla ihmisten oksennuksiakin kaduilla (yääk) .Jotenka meillä on vielä pitkä matka edessä , näiden ruoka-asioiden kanssa. <br> <br>Liikuntaa siilit todella kaipaavat paljon ,mutta ihminenhän on siihen keksinyt upean laitteen nimeltä: Juoksupyörä! Ja vapaana asunnoissa juoksevat siilit kyllä liikkuvat tarpeeksi yöllä. Toivottavasti kaikilla on kodeissaan "jänniä" paikkoja rakennettuna siileille ,putkia ,onkaloita ,tunneleita ,laatikoita ,rapistelupaikkoja,hiekka-astioita, siltoja ja ramppeja ,että nämä uteliaat otukset saavat toteuttaa vaistojaan ja aistejaan tutkimusmatkoillaan. <br>Itse en myisi siiliä perheeseen ,jossa siili joutuisi olemaan häkissä tai ahtaassa tilassa. <br>Onhan myös muutama siilukka ,joka ei tahdo juurikaan olla vapaana lattialla ,vaan mielummin pesässään,mitäs siihen sanotte? <br> <br>Ei kai tästä nyt montaa mijoonaa vuotta ole ,kun itse olimme apinoita ja nyt elämme ,kuin ihmiset(no melkein kaikki,heh) <br> <br>Huh,kylläpäs teki kutaa...

[Marianne]

Siilit varmasti stressaavat enemmän kuin monet muut lemmikit. Niitä on pidetty vangittuina vasta muutaman sukupolven ajan.. Se on vähän. Todella vähän. Moni siili Suomessakin on suoraan luonnosta otettu, ja lemmikisi kuljetettu. <br> <br>Siilien luonnollista ravintoa tutkitaan kovasti mm. Joensuun yliopistossa tällä hetkellä. <br> <br>Itse en herättele meidän siilejä turhaan, ne eivät vaikuta stressaantuneilta. Mielestäni siili on melko paljon omaa rauhaa ja tilaa kaipaava otus. Ei mikään sylittelytyyppi. Poikkeuksia on kuitenkin, ja siilit ovat yksilöitä. <br>Parasta onkin mennä omien siilien ehdoilla, olla ns. orja, ja katsoa, mistä siili tykkää. Usva ei kaipaa meillä rapsua, tai hellittelyä, sen annetaan olla melko rauhassa. Toisaalta Nenä ja Nukka ovat sosiaalisia... niitä sitten sylitellään jne.

[Sirpa]

Antaa tulla vaan lisää kommentteja! <br> <br>Unohdin muuten tuossa aamulla mainita sellaisen asian, jonka kuulin myös keskustellessani tuon biologin kanssa: Helsingissä on tutkittu aivan äskettäin luonnonsiilejä. Niitä on merkattu sirulla ja sitten havainnoitu niiden liikkumista. Esimerkiksi Kaivopuistossa on paljon siilejä. Naaraat liikkuvat useimmiten siellä puiston alueella, mutta Kaivarin uroksia on tavattu Finlandiatalon luona Hesperian puistossa. Siilit eivät suinkaan ole kulkeneet puistosta toiseen ydinkeskustan halki, vaan niiden reitti on mennyt tavarajunarataa pitkin Hietalahden kautta (Pohjoista Rautatiekatua pitkin)! Aikamoisia vaeltelijoita nuo urokset!

[Marianne]

Samoin Joensuussa.. kunhan saavat ne 2 gradua valmiiksi, niin käyn kopsaamassa ne ja kerron tuloksia.. voipi mennä vielä vuosi -pari Kyllä ne vaeltavat... aika äijiä siilit.

[Taina]

Joo , tänään kerrottiin Joensuun siilien jo menneen talviunilleen ja TV:ssä sitä ihmeteltiin ,että näin aikaisin jo!

[Tonttu]

Minäkin osallistun keskusteluun! <br> <br>Mekin ollaan avokin kanssa mietitty miten esim. tv:n äänet vaikuttavat/häiritsevät siiliä. Toistaiseksi olen huomannut, etteivät mitenkään. Tuntuu siltä että Cosmo ymmärtäisi, etteivät tv:n äänet "tule samasta tilasta", tai että se pitäisi niitä vain taustamölynä. Jos se on vaikka nukkumassa sylissä ja telkkarista tulee kovaa ääntä (bäng bäng!) ei Cosmo siitä välitä, mutta jos vaikka itse aivastan tai koulautan lasin pöytää vasten, se hätkähtää. <br> <br>Meilläkin Cosmolla on mahdollisuus juosta vapaana lattialla iltaisin, mutta se ei vaan halua. Laitan sille aina oman fleecen ja putken lattialle jalottelun ajaksi, eikä se paljon niiden seasta poistu. Tuntuu kummalta, mutta meilläkin on aika avonaiset lattiat, luulen arka siili ei halua juosta "suojaamattomana" avarissa tiloissa. <br> <br>Näin meillä.

[Kaisa]

Osallistunpahan minäkin osaltani tähän keskusteluun. En tunne olevani vielä tarpeeksi perillä siileistä sanoakseni juuta tai jaata siihen kuinka domestikoitunut laji siili on. Kuten täällä on jo sanottu osa suomalaisista siileistä on useamman sukupolven lemmikkejä ja osa mahdollisesti suoraan luonnosta. Mutta kuten kaikki lemmikit, myös siili on alunperin ollut luonnossa vapaa ja villi. Kyllähän koirakin on hyvin domestikoitunut aikojen saatossa, vaan eipä kukaan taitaisi ottaa kaikkien koirien alkuisää sutta lemmiksi viereensä sohvalle saatika yöksi sänkyyn. <br> <br>Siilit ovat myös yksilöjä, yksi suvaitsee sylittelyä, toinen nauttii siitä, kolmas puolestaa kiittää puhinalla ja hampailla sylittelystä. Viltsu on vähemmän sylissä viihtyvää lajia, on kyllä sylissä nukkumassa omaan uni aikaan, mutta jos on sen hereillä olo aika, niin kiire omiin juttuihin on kova. Jos sitä ei hoksaa ajoissa päästää menemään, niin saattaa hampailla muistuttaa. Viltsu ei enää pitkään aikaan ole protestoinut syliin ottamista mihinkään vuorokauden aikaan mitenkään. Isadora puolestaan puhisee ja naksuttaakin kun sitä ottaa syliin, mutta heti käsissä lopettaa protestoinnin ja rauhoittuu nenä jonnekin mahdollisimman ahtaaseen väliin työnnettynä nukkumaan. <br> <br>Ruokavalio on asia, mistä opimme koko ajan uutta. Itse ruokin tämän hetken tietojen mukaan siilille sopivimmalla ravintokoostumuksella, jos ja kun uutta tietoa tulee sopivammasta ruokavaliosta, muutamme siiliemme ruokavalion vähitellen uuteen muotoon. <br> <br>Olen havainnut saman kuin Tonttu siilin reagoimisesta erilaisiin ääniin. Kumpaakaan meidän siileistä ei häiritse esim. TV:n äänet sen jälkeen kun on kunnolla heränneet tai jos ovat vielä sikeässä unessa. Heti heräämisen jälkeen kaikki vähänkin äkilliset äänet ovat piikkejä nostattavia. Viltsu varsinkin on esimerkki tapaus erilaisiin ääniin reagoinnissa. Jos se on kunnolla hereillä ja TV:stä tulee kunnon mäiskis - bäng bäng - toimintapläjäys, ei meidän herra reagoi ääniin mitenkään, pyörä sen kuin pyörii. Vaan jos itse kuljen paljain jaloin ohitse ja jaloista lähtee se pieni lätsähtelevä ääni muovimatolla, pysähtyy pyörä heti ja mahdollisesti kuuluu tuf... <br> <br>Olen itse pyrkinyt omien mahdollisuuksieni mukaan luomaan siileilleni mahdollisimman turvallisen ja niiden tarpeiden mukaisen ympäristön. Niitä ei herätellä turhan takia vaan saavat herätä oman kellonsa mukaan, tämä on mahdollista säilykesirkkojen myötä. Eläville sirkoille kaverit herätellään, mutten usko sen olevan mahdoton stressitekijä, koska se on samalla palkkio mieluisan ruoan muodossa eikä ole toistuvaa. Asuintilana molemmilla on oma "talo" kera juoksupyörän, eli liikuntamahdollisuus on myös luotu. Asunnon neliöt kun eivät valittettavasti anna myöten siilien omalle huoneelle. <br> <br>Luulen, että kenestään ei tule ns. täysinoppinutta siilien suhteen, mutta aina voimme oppia jotain uutta antaaksemme rakkaille puikuloille mahdollisimman hyvät olot.