Kirjoittaja Pirjo Y » 22 Loka 2004, 18:25
Tulimme syyslomareissulta ja Sonja soitti, että Amon on sairas. Se oli vipeltänyt vielä viime yönä virkeänä, mutta ei ollut syönyt matoja. Tänään päivällä se oli yrittänyt kävellä, mutta oli kaatunut kyljelleen kaiken aikaa. Sonja laittoin lumipallomme fleecen sisään rottinkikeinuun. Kaitsu ehti kotiin ennen kuin minä, joka koukkasin Ivenin kautta hakemaan hätäapuantiobiootit. Kaitsu oli pitänyt poikaa sylissä ja kaikki sen jalat olivat liikkuneet ja se oli katsellut Kaitsua. Kun tulin kotiin muutaman minuutin päästä ja menin potilaan luo, se kuoli juuri silloin. Otin pikkuisen syliini ja siinä se oli niin kauan että alkoi kylmetä.
<br>En voi kuvailla sitä tunnetta ja itkua. Lapset itkivät, minä itkin ja Kaitsu yritti pysyä tolkuissaan. Ei sitä voi käsittää. Pikkuinen rakas lumipallomme, valkosuklaapiikki, jähmettyi sylissäni ja lasten silitellessä.
<br>Maanantaina viemme pikku vainajan Ivenille tutkittavaksi.
<br>Tämä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mikään ei ennustanut tätä. Olen täysin lohduton.