Miten kuulit sileistä?

[SoileJ]

Mun yks kaveri luki joskus kauan sitten sen lehtijutun Aikakoneen Sanin siileistä, ja ilmoitti sitten mulle että meidän on hankittava kääpiösiili <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Keväällä 2003 kävin ensimmäistä kertaa näillä sivuilla lukemassa ko. otuksista tarkemmin, ja sitten alkoikin ankara pähkäily ja tiedon keruu. Jannekin innostui siileistä, ja marraskuussa ilmottauduttiin varauslistalle. Onnikka muutti meille maaliskuussa, ja viimeistään silloin tähän touhuun hurahti täysillä... <br> <br>-Soile

[iina]

Siitä on aika tarkkaan vuosi, kun olin parturireissulla Tikkurilassa. Lapsilla on tapana kierrellä sillä aikaa eläinkauppoja. Kun tukkani oli klipsitty, raahasivat lapseni minut ja Pasin Tikkurilan akvaarioon ja lemmikkiin. Ja mitä siellä näimmekään. Iki-ihana siilihän se siellä tuhisi terrassa! Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ystävällinen eläinkauppias antoi meille yhdistyksen webbisivujen osoitteen ja heti seuraavana päivänä ilmoitin itseni varauslistalle. Kolmen viikon päästä siitä meillä sitten tuhisi jo oma piikkipalleromme Siiri. Siihen aikaan varauslista oli huomattavasti lyhyempi, kuin tätänykyä. Ja täytyy sanoa: Koukussa ollaan! Eläinrakkaan, mutta allergisen perheen tyhjiö oli täyttynyt. Tai niin me luulimme. Ruokahalu kasvaa syödessä. Marraskuussa joukkoomme liittyi albiinotyttö Taika, jonka valitettavasti tauti juuri vei. Uusin siilimme ep-Väinö tuli meille heinäkuussa. Elämän koko kirjo on tämän vuoden aikana tullut koettua ja päivääkään en vaihtaisi pois! Päätän tähän pateettiset muisteloni.

[oliver]

Aika ajoin perheemme lapsilla oli eläinkuume, joka saavutti huippunsa lopputalvesta 2003. Ongelma oli vaanse, että 4 perheenjäsentä on allergisia kaikelle karvaiselle. lasten astmalääkäri kertoi kuulleensa siileistä(en muista mistä)ja niiden todennäköisesti sopivan astma/allergiaperheeseen. Niin sitten alkoi armoton tiedonhankinta ja Oliver saapui syyskuussa 2003 luoksemme. Olimme lähes tietämättömiä mihin ryhdyimme mutta kyllä kannatti. Lasten innostus on hiipunut ja äiti(minä) hurahtanut näihin otuksiin perusteellisesti. 2/04 tuli uudelleen sijoituksen kautta luoksemme Sipriina ja nykyään luonamme asustaa myös tyttärensä Sapriina. Ja kasvatus jatkuu...joskus. Paljon on tullut kokemusta ja iloa...myös ystäviä siilien kautta elämään.

[Tiina]

Minulla oli työpaikallani siilihullu ystävä, Marcin, jonka kanssa vaihdoin kaikenlaista siilitietoutta. Kopioin hänelle ja vaimolleen Minnalle villisiilikuviani, joita on satoja ja sain Marcinilta videoita ja kirjoja lainaksi. Elokuun alussa 2001 sain Minnalta ja Marcinilta sähköpostia, jossa he kertoivat uudesta perheenjäsenestään Noasta. Sain heiltä tietää, että maailman suloisin olento oli peräisin Paratiisilintu-eläinkaupasta. Marcin kertoi, että sinne taisi jäädä yksi. <br> <br>Soitin kauppaan heti seuraavana työpäivänä ja kysyin, onko heillä enää yhtään siiliä. Oli yksi, joka ei ollut kovin kesy. Halusin varata sen, mutta he sanoivat, etteivät ota varauksia vastaan. Anelin, että eikö edes muutamaksi tunniksi, kun olen Espoossa töissä ja pitäisi miehellekin soittaa. Kauppias oli hetken hiljaa ja nauroi sitten, että kyllä nyt tunniksi tai päiväksi, hän oli luullut, että pidemmäksi aikaa. Soitin Jarille ja kysyin lähtisikö katsomaan kanssani siiliä. Menimme kauppaan ja kauppias sanoi, että oli heidän kauppansa historian lyhin varausaika, puolitoista tuntia! <br> <br>Sain käteeni paksut hanskat ja niihin täydellisen piikkipallon, joka ei avautunut millään. Pallo laitettiin pahvilaatikkoon puruihin ja niin Anselmi muutti meille <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Ja minä olin taatusti maailman onnellisin ihminen. Viiden kuukauden jälkeen meillä oli täydellisen kesy siili-pelle. Ja on vieläkin.

[Tuulia]

Tämä onkin mielenkiintoinen aihe! <br> <br>Mä olen aina tykännyt siileistä kovasti, mutta en ikinä ajatellut, että siili voisi olla lemmikkinä, kahdesta syystä: en ollut ikinä kuullutkaan lemmikkisiileistä, mutta tiesin suomalaiset siilit rauhoitetuiksi; ja lisäksi, olen allerginen eläimille, joten lemmikkihaaveet oli muutenkin haudattava aina kun niitä tuli. <br> <br>Nyt näin kypsällä iällä (27) mä joku päivä vaan keksin, että oliskohan siilejä mahdollista saada lemmikiksi - en tiedä mistä, en muista lukeneeni mitään juttua lehdestä tms - mutta aloin netistä hakea ja nämä sivuthan sieltä löytyi! Mikä lie telepaattijuttu, joku siili muhun yritti yhteyttä <br> <br>Jonkun aikaa mietittyäni päätin uskaltaa yrittää siilinpitoa, mä en nimittäin ole pahasti allerginen ja jos tilanne kuitenkin käy sietämättömäksi, siili ei kärsi siitä jos sille etsii uuden kodin. Ja nyt, kun Albert on ollut meillä melkein viikon (hih!) alkaa tuntua, että en mä siitä kyllä luovu niin kauan kun henki pihisee!

[zoozoo]

Meillä vanhepi tyttö näytti koululainen lehdessä ollutta kuvaa johon minä tokaisin, "meillä ei ole tollaista vielä ollutkaan" ja pyysin heikäläistä etsimään netistä mistä sellaisia saa. Kohta hän tuli ilmoittamaan sellaisen varanneensa, tai siis listalle ilmoittautuneensa. nyt meillä tuhisee Heppu ja toivottavasti keväällä Likka. olen umpeensa höyrähtänyt pikku ukkooni. Lisäksi olen tutustunut hauskoihin ihmisiin. Kiitos Heppu!

[Katjuska]

Mulla sama kuin Jannella ja Soilella! Aikakoneen Sanista näin kuvan ja jutun lehdessä! Siitä meni kyllä paaaaljon aikaa omaan siiliin.

[maija]

mä taisin nähdä sen 10-uutisten jutun.heti nettiin etsimään kaikilla kielillä juttua ja kamala taivuttelu kotona ja kolme vuotta jouduin vakuuttelemaan miksi siili sopis meille paremmin ku fretti ja sit saatiin toi poju.tänää kokoukses oli orivedeltä yks kollega jolla on poika ep..meinas mennä koulutukset ja muut siiliaiheisiks ku porukka kiinnostu:)

[Asko]

Helmikuussa 02 oli ilkka lehdessä pieni juttu siilistä, soittelin vaasaan eläinkauppaan ja kysyin siilistä, käskivät ikävä kyllä soittaa paratiisilintuun, saimme siilin lokakuussa 02, mutta kävi niin kuin arvaattekin, kun whs niitti satoa toukokuussa 04 niin onneksi Yökankaalla syntyi seuraavana päivänä poika nimeltä Atik.

[Anna]

Viime keväänä eksyin keskustelupalstalle, jossa näkyi siiliyhdistyksen sivu. Ihmettelin että mikä tämä tämmöinen on, ja kahlasin sivut läpi moneen kertaan. Jo heinäkuussa asuntoomme astuikin Niisku-siili.

[Amanda]

Mä luin lemmikkilehden artikkelin Lalli (?) siilistä, ja innostuin siitä eteenpäin...

[merjah]

Hei! <br> <br>Me luimme Hesarista jutun poliitikosta, jolla oli lemmikkinä siili. Poikamme sitten löysi netistä Siiliyhdistyksen sivut, joista luimme ahkerasti tietoa asiasta. Allergioiden vuoksi muut eläimet eivät sopineet - toivottavasti emme allergisoidu omalle piikkipallolle. Olimme yli kaksi kuukautta varauslistalla. Samana päivänä kun kasvattaja soitti minulle Helsingistä eli 1.10., myös kuopiolaiseen eläinkauppaan oli vihdoin saatu siilejä. Koska halusimme siilin läheltä ja mahdollisimman pian, haimme Oskun heti saman tien kotiin.

[Happy]

Monta vuotta sitten oli eläinkaupassa harmaan värinen siili. Ajattelin vain että "Onhan se ihan söpö. Mutta itse en haluaisi" <br> <br>Ja nyt sitten pari kk sitten näin eläinkaupassa taas siilejä. Ja heti iski siili-kuume. <br> <br>Kesti monta kk, ja sitten sain oman siilin, 18.12-04

[siltti]

Kuulin oikeastaan viime kesänä äitiltäni että eräs kennelin omistaja ja äitini ystävä kasvattaa siilejä ja siintä lähtien olen jutellut äitin ja tnjan kanssa siilistä ja se on nyt tulossa meille tammikuun lopulla! <br>IHANAA!

[flower]

mä olin parivuotta sitte lukenu lemmikistä siiletä ja ehdottelin sitä vähä mut se unohtu vähän ajan päästä ja ny täs vähä aikaa sitte mun serkku sai kaks frettii ja mäki halusin sellasen mut ne haisi mun vanhempien mielstä liikaa joten en saanu sellasta ja rupesin ehdotteleen taas kerran kaikkii lemmikkei kun sitten muistin sen jutun siileistä lemmikki lehdessä ja ehdotin sitte sitä löysin sitte nää sivut ja katteltiin vähä aikaa ja ny mulla on pieni tuhina Tahvo kotona<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">