Suomen Siiliyhdistys

Kirjoittaja **miia** » 07 Joulu 2004, 18:27

onneks kaikki päätty hyvin ja eskari löytyi hyvä vointisena. kyllä säikähin ku kuulin sen katoamisesta. kyllä se on kamala tunne ettiä kadonnutta lemmikkiä.

Kirjoittaja **Turun Torvet** » 07 Joulu 2004, 18:47

Rakkaan lemmikin katoaminen ja etsiminen on hirveää. Muistan kun lapsena kanini karkasi ja sitä ei tuntunut löytyvän mistään. Kuljin ympäri kylää monta päivää ja kyselin kaikilta josko olisi näkynyt mustavalkoista luppakorvakania. Satuin törmäämään naapureihimme, jotka kylmän rauhallisesti totesivat ampuneen kanini, koska se tuli heidän terassin alle kaivelemaan ja sisälle kuului inhottava ääni!

Kirjoittaja **Kaisa** » 07 Joulu 2004, 18:59

Me olemme Tarja menossa Copperfieldiä katsomaan. Mikäli lavalla näkyy edes vilausta siilistä lupaamme käydä hakemassa sen turvaan ääntä nopeammin ja toimitamme seikkailijan takaisin rakastavaan kotiinsa. Otan varmuuden vuoksi kiikarit mukaan, niin näemme varmasti kunnolla. Oli muuten pulssi korkealla kun luin tätä kirjoitusta. Eskarissa on dekkarikirjailijalle ainesta muusaksi.

Kirjoittaja **Marianne** » 07 Joulu 2004, 21:24

Ohhoh, kylläpäs Esi-isukki järjesti shown. Mahtoi muikeana kuunnella epätoivoista etsintää, ja epäili olevansa (niinkuin varmasti olikin) vuosisadan piilopaikassa... "Täältä ne eivät minua löydä..hihihiii". Onneksi kuitenkin löytyi...Huh. Konjakkia minäkin tarjoan rauhoitukseksi!! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

Kirjoittaja **lindayk** » 08 Joulu 2004, 00:39

Pystyn tismalleen kuvitella miltä teistä mahtoi tuntua! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Vielä kun omat muistot on niin tuoreita..hrrr.... Siinä vaiheessa kun piti koira soittaa hätiin, tuntui aika kornilta ja hävetti. Mutta se siis onkin aivan "tavallista", että vainukoirat käy välillä siilistien kodeissa vähän tutkimassa paikkoja <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> Se on kyllä mahtava tunne kun yliluonnollisuutta miettiessä pallura löytyykin. VAIKKA ei taida pallura itse siitä iloita, vaan suo juoksupojalleen vain murmur-katseita ja tuhahduksia..

Kirjoittaja **saijass** » 08 Joulu 2004, 16:11

Voi jukra sentään..itkin ja nauroin lukiessani juttua.Helpotus mahto olla suuri kun Esi-isä löytyi.

Kirjoittaja **Tarja** » 08 Joulu 2004, 16:13

Kävimme tänään eläinlääkäri Ivenillä Hertan vuoksi (jonkinsorttinen tulehdus ja kuumetta ollut, meidän perheessä näitä ogelmia taas riittää) .. Samalla kerroimme tiivistetysti lääkärille tämän Esi-Isukin episodin ja tiedustelin josko tarvitsisi loishäädön puruissa möyrittyään. Kuulemma iänkaikkisuuden vanhoissa puruissa ei elä mikään (paitsi Eskari elelisi kyllä mielellään) joten loishäätöä ei tarvitse tehdä. Kiitoksia kaikille teille myötäelämisestä <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Ja erityisesti Kaisalle, joka lupasi pitää viikonloppuna kiikarit silmillä Copperfieldin showssa!! En yhtään ihmettelisi vaikka siellä musta siili vilahtelisi lavalla, ja sen perässä Kaisa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Kirjoittaja **Knightrider** » 08 Joulu 2004, 16:19

Huh mikä juttu! Ja niin tyypillistä pitkäkorville.. Taitaa tuo kepposten suunnittelu olla lajille ominainen piirre <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> Uskon että paniikki syntyi viimeistään siinä vaiheessa kun kovan etsimisen jälkeen Esi-Isä oli edelleen kadoksissa.. Tarinan alku on just tommonen siilistin worst case scenario! Olisikohan Eskari päässyt /tullut ulos sieltä jossain vaiheessa? vai oliko jumissa vai niin onneissaan uudesta kolosta ettei lähtö olisi onnistunut? <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Kirjoittaja **Tiiti** » 08 Joulu 2004, 17:16

Ihan uskomaton tarina!! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Onneksi esi-isä löytyi.. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

Kirjoittaja **NuuNuu** » 08 Joulu 2004, 20:08

Voi elämä, mitä Esis teit! NuuNuu taputtaa täällä karvaisia käsiään ja kaivautuisi talon uumeniin, jos vain jonkun reiän löytäisi!

Kirjoittaja **iina** » 08 Joulu 2004, 20:48

No jo on Esmuli taas varsinaisen episodin teille järjestänyt! Onneksi tarinalla oli onnellinen loppu. Minä olisin varmaan vetänyt huiviini pari lasillista punkkua mieltä rauhoittamaan. Siinä tilanteessa ei olisi luontaistuotekaupan rauhoittavat varmaan (ainakaan pelkästään) riittänyt <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> Tässä tuli taas varmistusta erään eläinlääkärin näppituntumateorialle, että eepeet ja iipeet ovat sitkeitä otuksia- varsinaisia selviytyjiä monessa suhteessa.

Kirjoittaja **Tarja** » 08 Joulu 2004, 22:29

Kun alkoholista on ollut useammassa viestissä puhetta niin täytynee tunnustaa että tuona päivänä meni puolen litran siideri ja Bailey´s-paukku <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Suurempi määrä olisi voinut sekoittaa ajatuksen kulun ja läpimurto etsinnöissä olisi jäänyt tekemättä.

Kirjoittaja **Tarja** » 09 Joulu 2004, 20:57

Lisäsin juuri neljä kuvaa galleriaan Eskarin löytymisestä ja lattian avaamisesta, nauttikaa <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

Kirjoittaja **Henna1** » 13 Joulu 2004, 22:10

Voin täysin samaustua tuohon tunteeseen ku huomaa et siili kulta on kadonnut. Mut onneksi jutussa oli onnellinen loppu. Aarre oli ollut meil vasta vuorokauden ku se hävisi häkistään ( ovi oli auki ) keskellä kirkasta päivää. Oltiin olevinaan edellisenä iltana kontattu pitkin lattioita tukkimassa kaikki pienimmätkin raot ja oltiin varmoja ettei siili voi hävitä minnekään. Etsimme kaikki mahdolliset paikat. Kävin myöskin ilkona katselemassa näkyisikin siiliä jossain.Veskun mielestä se oli mahdotonta et se olisi mennyt pihalle ku asumme ensimmäisessä kerroksessa. Mut eihän sitä koskaan tiedä ku talossa on hissikin... <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Itkua tuhartaen mietin miten voin soittaa Iiris-mammalle ja ilmoittaa et ollaan hävitetty sen poikanen vuorokaudessa. Mut onneksi ei tarvinnut soitella suru-uutisia. Siili löytyi tuntien etsimisen jälkeen sohvasta salalokeroista mitkä löysimme ku käänsimme sohvan nurin. Sieltä löytyi pieni piikkipallo, joka kuulosti ihan kahvin keittimeltä. Voi sitä riemun tunnetta. Täytyy tunnustaa etten olisi pystynyt tekemään enkä ajattelemaan mitään muuta ennenkuin Aarre olisi löytynyt.

Kirjoittaja **Kikke** » 14 Joulu 2004, 11:41

Jahas, viime yönä oli sitten meidän vuoro. Elvis oli saanut lasioven auki ja lähtenyt yöllä omille teilleen. Mikäs siinä, mutta kun tuo meidän neiti oli ulkoiluvuorossa.. Epäilen kuitenkin vahvasti vahinkopoikasten mahdollisuutta, Elvis kun on vielä niin vauva, että se pelkää tuota meidän järkäleen kokoista neitiä. Mutta eihän sitä voi koskaan tietää, kun en voi edes arvata kauanko ne ovat täällä seikkailleet. Elvis löytyi Tuhinan talosta fleecejen seasta koisaamasta ja Tuhina oli "naapurissa" hiekkalaatikossa palloilemassa. Että näin. Eivät ihan lattian alle olleen kuitenkaan päässeet <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt="">

Suomen Siiliyhdistys

Esi-Isä katosi talomme rakenteisiin