Kirjoittaja demismom » 21 Tammi 2005, 14:07
Odottavan aika on niiiiin pitkä... Uskaltauduin tänään kurkistamaan Hiljan pesään ja totesin, että siellä kasvaa hyvinvoivan näköinen kaksikko. Kolmaskin poikanen löytyi, koosta ja hajusta päätellen joko kuolleena syntynyt tai pian syntymän jälkeen menehtynyt.
<br>
<br>Kerronpa tähän Hiljankin odotuskertomuksen, niin saavat siilimammojaan vahtaavat taas vähän lisää vertailupohjaa. Hilja tapasi syksyllä ensimmäisen sulhasensa ja tapaamisen jälkeen minulla oli vahva mielikuva siitä, ettei mitään tapahtunut. Paino lähti kuitenkin rajuun nousuun ja sitä kertyi kaikkiaan 120 grammaa. Synnytyksen aika tuli, Hilja tukki pesänsä ja lymysi siellä kaksi päivää... ja minä jännäsin. Selvisi, että turhaan. Ei sieltä mitään poikasia tullut, olipa vain vahva valeraskaus pesäntekoineen päivineen.
<br>
<br>No, seurasi tapaaminen numero kaksi, tällä kertaa Tuksun kanssa. Nyt merkit viittasivat siihen, että lemmenpari olisi ollut heti ensimmäisenä yönään tosi toimissa. Kaksi viikkoa astutuksesta Hilja heittäytyi täydellisen syömättömäksi, paastosi täyspaastoa 8 vuorokautta ja paino putosi 90 grammaa. Sain muutamana päivänä menemään pari matoa, mikään muu ei kelvannut ja tarjolla olevista madoistakin isoin osa pureksittiin ja syljettiin pois... Ymmärsin pitää syömättömyyttä mahdollisena raskauden merkkinä, mutta totta kai ne muutkin, ikävämmät vaihtoehdot, pyörivät mielessä. Kolmen raskausviikon jälkeen paino lähti rajuun nousuun, valeraskauden aikana kerätyt ja paaston aikana menetetyt grammat palasivat alle viikossa ja ennen synnytystä Hilja painoi jo huikeat 650 grammaa (lähtöpaino ennen painonvaihteluita 450 g). Synnytys tapahtui 38 vrk oletetusta astumisesta ja kolme vauvaahan sieltä kaikkiaan tuli.
<br>
<br>Oikeastaan aika klassinen raskaus, mutta hermoja raastava: oikea-aikainen raskauspahoinvointi, painonnousu vasta sikiöiden kasvaessa, oikea-aikainen synnytys... Mutta kyllä se odottelu on rankkaa!
<br>
<br>- Soile