Kirjoittaja Sirpa » 13 Maalis 2005, 12:48
Kävin eilen ostoksilla Helsingin Kaupunginmuseon myymälässä Sofiankadulla ja kassiin sujahti ihana Jere Jäppisen runoilema & tekstittämä ja Jaana Mellasen vanhoihin kuviin lisäkuvittama "Eläimiä Helsingissä" -aapinen. Kirja kertoo eri eläinlajien historiasta Helsingissä.
<br>I-kirjaimen kohdalta löysin yllättäen siilin; runo kertoo, miksi I:stä eikä S-kirjaimen kohdalta.
<br>
<br>
<br>Iiliskotti, piikkitakki,
<br>kukas olet, neulanuttu?
<br>-Sama vanha siili.
<br>
<br>Iiliskotti, äimätukka,
<br>mistäs tulet, okahattu?
<br>-Liiterin alta kuten ennenkin.
<br>
<br>Iiliskotti, neulaparta,
<br>minnes menet, niittihelma?
<br>-Muutan rauhallisempiin oloihin.
<br>
<br>Iiliskotti, nastalakki,
<br>hyvää matkaa, nupiviitta!
<br>
<br>Ihanan runon jälkeen kerrotaan, että siiliä kutsuttiin 1800-luvulla aluksi ruotsinkielisen nimen "igelkott" väännöksellä. Siilit tuotiin Virosta eläteiksi ja hyöteläimiksi, koska uskottiin niiden tappavan hiiriä, rottia ja käärmeitä. Siilit kuulemma söivät kuitenkin vain sammakot pois kurnuttamasta!
<br>
<br>1870-luvulla lehdissä oli karanneiden elättisiilien katoamisilmoituksia. Vuonna 1916 tiedetään erään helsinkiläisen palvelustytön pelästyneen pahanpäiväisesti hänen löydettyään pihan rikkalaatikon alta hirvittävän luonnonoikun, siilin! Eläin päätyi kuulemma monien lajitoveriensa tavoin Korkeasaareen. 1930-luvulla siilejä vielä tapettiin varsinkin maaseudulla outoina hirmuina.