Kirjoittaja Pirjo Y » 23 Helmi 2005, 14:53
Räääh! Heräsin juuri tästä unesta josta nyt kerron ja vieläkin on melkein itku silmässä<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt="">
<br>
<br>Minulla oli olevinaan varsin iso asunto ja siellä oli paljon porukkaa. Menin sitten käymään erääseen huoneeseen ja siellä oli ikkunanurkassa valtava viherkasvi, mikä lie palmu ollut. Jostakin syystä katsoin sen palmun taakse ja näin siellä pienen terran, jossa oli sellainen vaneriasumus. Näin jotain liikettä sieltä, ja nostin taloa. Siellä oli ihan nälkiintynyt siilipariskunta, joilla oli 5 poikasta, vähissä hengin.
<br>
<br>Silloin muistin, että hyvänen aika, apua, olen kokonaan unohtanut näiden siilien olemassaolon! eihän niitä ole edes ruokittu kuukausiin! Eihän niillä ole edes vettä!
<br>Se urossiilin olin saanut jossakin vaihtokaupassa, se oli saksalainen ja sen nimi olisi ollut Helmut... mutta unessakin ajattelin, että ei se voi olla Helmut, koska sellainen on jo toisella kasvattajalla...
<br>Ja se naarassiili oli olevinaan joku Lunan poikanen, jota en ollut myynyt, koska sillä etujalat olivat sisäänpäin kääntyneet..
<br>
<br>Se unessa kokemani hätä ja itsesyytökset olivat ihan käsin kosketeltavissa. Laitoin äkkiä siiliperheelle kunnon asumuksen ja ruokaa kulhokaupalla. Samalla huomasin, että siilipariskunta oli todella kaunis, vaikka laihoja olivat. Poikaset olivat ihan pienen apinan näköisiä ja ne olivat karvaisia. Mustia. Se oli minusta täysin luonnollista. Ei niillä ollut piikin piikkiä.
<br>
<br>Soimasin unessa itseäni suuresti, että minulla on nyt ihan liian paljon siilejä ja iso kämppä, pakko minun on luopua osasta siilejä kun en edes muista kaikkia...
<br>
<br>Sen vaan sanon, että olipa ihan kammottava uni...hrrr... painajainen!