Kirjoittaja Knightrider » 19 Helmi 2005, 17:25
Egyptiläinen lemmikkinä ei ole mission impossible vaikka siltä se ehkä saattaa kuulostaakkin. Ihmisten pitäisi vain ymmärtää, että nämä kaksi siililajia ovat TÄYSIN ERILAISIA, joten on myös ymmärrettävä ettei eepeestä tule täysin sylikesyä löllykkää kuten joistakin valkovatsoista. Eepeen pitäminen ei vaadi erikoisolosuhteita, mitä nyt juoksutilaa ja kärsivällisyyttä, sillä nämä otukset kesyyntyvät hitaasti. Valkovatsan luottamuksen voi ehkä saavuttaa nopeammin, mutta pitkäjänteinen egyptiläisen kesyynnytys- ja yhdessäoloprosessi vaatii paljon, mutta lopussa kiitos seisoo. Roni ei ole vielä kesysiili - kaikkea muuta kuin sitä, mutta tiedän että ajan kanssa hyvää tulee. Vertaan tätä tapausta kissaamme joka ensimmäiset 5 vuotta elämästään katosi ties mihinkä reissuilleen mutta vanhennuttuaan makoilee aina kyljessä kiinni.
<br>
<br>Hankkiessamme pitkäkorvaa tiesin tasan tarkkaan mitä olimme saamassa. Vilkkaan, sosiaalisen showsiilin, jonka kanssa ei sohvalla lötkötetä - ainakaan heti. Siksi on huono juttu, että yleistyy ajatus täysin kesystä pitkäkorvasta. Niitä on olemassa, mutta ne ovat silti vielä harvassa. EP voi purra, koska se on itsepäinen eläin ja haluaa itse päättää menemisistään, jolloin orja jää pelkkään statistin ja katsojan rooliin.
<br>
<br>Kuitenkaan en vaihtaisi EP.tä pois mistään hinnasta. Suunnitelmissa on hamassa tulevaisuudessa hankkia vielä toinen siili, valkovatsa, joka edustaisi tätä kesympää lajia. Unelmissa omistaisin sekä vilkkaan pitkäkorvan että rauhallisen valkovatsan, ja vielä niin että nämä kaksi tulisivat toimeen keskenään. Yleistämään on turha lähteä, vaikka tiedämme että eepeet ja pyörökorvat eroavat toisistaan kuin yö päivästä. Silti, lemmikki-pitkäkorvan omistajana oleminen ei ole tähtitiedettä. Se vain on erilaista ja kuulostaa hurjemmalta!
<br>
<br>Sitten nyt vauhtiin päästyäni myös sijoituksesta. Nämä kivat mediapläjäykset, mitä lähiaikoina on ollut, ovat antaneet ihanan kuvan siileistä. Siksi on vaarana että leviää käsitys täysin allergiaa aiheuttamattomista, ihanan söpöistä ja täysin kesyistä eläimistä. Kuulostaa täydelliseltä? Siksi arki voi olla toinen ihmisille jotka eivät ole siileihin oikeasti aiemmin tutustuneet. Ne voivat olla kakkageneraattoreita (jolloin siivousfriikit voivat saada slaagin tämän huomattuaan), ujoja (eivät luottakkaan ihmiseen täysin siltä seisomalta, jolloin ajatellaan että tässä on nyt jotain häikkää, se telkkarin siili oli ihan kesy), ärhäköitä (siilit ovat persoonia, niillä on tahtoa ja tietävät mitä haluavat, joten siilin ehdoilla tässä mennään!) taikka aiheuttavatkin sitä allergiaa, pilaavat parketin, ovat hereillä väärään aikaan, kenties purevat (jos käsitellään väärin tai ei osata ns. lukea siiliä) tai eivät vaikka rahallisten kulujen muodossa vastaa odotuksia.
<br>
<br>Siksi on hyvä että yhdistyksellä on sijoitustoimintaa - muuten nämä siilit joutuisivat erinäisten myyntipalstojen kautta perheisiin, jossa siilitietämys olisi vielä vähäisempää kuin perheestä, josta siili kiertoon lähti. Mutta niin kauan kun on ihmisiä, on myös väärinkäytöksiä. Tietenkään rahoja ei tulisi kokonaisuudessaan palauttaa, mutta jos takaisin ei anneta mitään, on vaara, että ihmiset myyvät siilinsä omatoimisesti enemmän tarjoaville. Toisaalta myös väliaikaiskodin tulisi saada jotain korvauksia, muuten olemme pian tilanteessa jossa siilejä väliaikaissijoitetaan mutta paikat loppuvat kesken - jo opiskelijallekin yhden siilin ylläpidon kustantaminen on mahdollisuuksien rajoissa.
<br>
<br>Tietysti yhdistys voisi kasvattajilleen jakaa laillisen lomakkeen, joka sitoo uuden ostajan ilmoittamaan kasvattajalle/yhdistykselle jos ei pysty pitämään siiliään ja samainen paperi määrittelisi myös sen, miten uudelleensijoitustapauksissa meneteltäisiin. Onkohan tämä edes lain puitteissa mahdollista? Mitään muita tapoja kiinnittää ostaja yhdistykseen tälläisessä tilanteessa ei liene olevan?