Kirjoittaja Tuulia » 22 Helmi 2005, 10:17
Tässä on vähän sama ongelma kun lainsäädännössä: ne, jotka olisivat muutenkin kunnolla, ovat kunnolla sääntöjen kanssakin, ja ne jotka eivät...minkäs niille teet. Esim. kasvattajan kanssa tehty "etuosto-oikeus" -sopimus saattaa ollakin oikeudellisesti pätevä, mutta jos ostaja ei otakaan kasvattajaan yhteyttä luopuessaan siilistä, niiin minkäs teet. Sopimuksen pitävyys pitäisi testata käräjillä, ja se on niin kallista, että ihan vähällä ei kannata omilla rahoillaan lähteä oikeutta käymään. Lähinnä tuo sopimus toimiikin siis tiedotuksena "hyville" siilinostajille, tietona siitä että jos ongelmia tulee, niin kasvattajaa kiinnostaa edelleen kasvattamansa siilit.
<br>
<br>Tiedän, että olen hirmu negatiivinen eikä minulla ole esittää ratkaisuja pulmaan. Mielessä vain pyörii eräs esimerkki löytökissojen maailmasta: yksi tuttuni otti Hesyltä kaksi kissaa. Itse hän lähti ulkomaille pitemmäksi aikaa, ja "vuokrasi" kissat ja asuntonsa yhdelle ystävälleni. Tuttua ei kuulunut takaisin ulkomailta, ja ystäväni päätti pitää kissat itse, kun oli niihin jo kovin kiintynyt. Hänellä kuitenkin puhkesi astma, ja pitkällisen säätämisen jälkeen saatiin järjestettyä kissoille hyvät kodit maalta. Tuttua ei paljon kiinnostanut, ei ennen eikä jälkeen uudelleensijoituksen, mutta palattuaan sittemmin Suomeen hän on käynyt hakemassa Hesyltä lisää kissoja...ja minkäs tälle voi, eipä mitään. Tämä tyyppi vaikuttaa Hesyn silmin varmasti ihan hyvältä kissanottajalta, ei sitä päällisin puolin arvaa että kissoja ollaan hankkimassa sisustuselementeiksi.
<br>
<br>Yhdistyksellä on se etu puolellaan, että piirit ovat (vielä) pienet ja "huonoista" siilinostajista saadaan tieto, muut voivat olla myymättä samalle uuvatille. Tämä ei tietty estä uuvattia hankkimasta siiliä eläinkaupasta, jolloin taas voidaan joutua uudelleensijoitusongelman eteen...