Kauhistuttava jouluaamu eli Luna sairastui

[Pirjo Y]

Jouluaatto alkoi Pirjon ja Kaitsun kohdalla todella surullisesti. Ja rakkaan ykkössiilimme Lunan vielä surullisemmin. Kerron tarinan, koska opimme sellaista, josta voi olla hyötyä muillekin siilisteille. <br>Olimme pakanneet kaikki kahdeksan siiliämme kaikkine kamppeineen mukaan ja matkasimme Teuvalle Kain vanhempien luo. Matka sujui hyvin, reissusiilejä! Aatonaaton iltana annoin siileille lohta, kun siitä ovat kuulemma niin monet siilit kovin pitäneet. <br>Aattoaamuna hieman ennen seitsemää heräsimme surkeaan, ennen kuulemattomaan ääneen: siilin itkuun! Luna oli lattialla sängyn vieressä ja itki. Se ei päässyt liikkumaan. Jo karisi unet silmistä! Siili sängylle ja tarkkailuun. Takapää ei liikkunut lainkaan. Hirvittävän sairaan näköinen siili kulta vain vähän kiersi ympyrää etujalkojen avulla. Kymmenen sekuntia kursailtuani soitin Tiinalle jouluaattona klo 7. Totesimme kumpikin, että nyt ei hyvältä näytä ja aloin etsiä eläinlääkäriä. Paikallinen päivystävä eläinlääkäri sai sätkyn kun kuuli, mikä potilas oli laatuaan. Ei ilmeisesti ollut tottunut lehmää pienempiin. Oli kuitenkin ystävällinen ja myötäelävä. Oli tulossa lähistölle parin tunnin päästä. Hän pyysi minua mahdollisuuksien mukaan selvittämään. millä aineella ja millä annostuksella siili rauhoitetaan tutkimusta varten. Mutta eihän nämä siilispesialistit vastanneet jouluaamuna.... Tiinan ohjeiden mukaan siilin kimppuun ja suu auki. Oli sekin operaatio. Kurkussa ei näkynyt mitään sinne juuttunutta. Luna ressukan silmät olivat kuin kiinalaisella, ihan viirut. Tosi säälittävä. Ja se itki kaiken aikaa! Soitin Tiinalle varmaan vielä ainakin viisi kertaa ja hain uskoa ja tukea. Että hyvää joulua vaan hänellekin... Sitten TI-diagnoosi alkoi valjeta: allerginen reaktio! Entä jos Luna olikin lohelle allerginen! Lohi oli ainut uutuus, mitä se oli suuhunsa saanut. Siili lämpimään veteen pitkään kylpyyn ja sitten syliin ja ruiskulla vähän väliä vettä suuhun. Pikku hiljaa itku laantui. Ja silloin tietysti aina säikähdettiin, että nyt se kuoli! Luultiin tosiaan, että Lunamme kuolee nyt käsiin. Pikku hiljaa tyttömme alkoi kuitenkin elpyä. Muutamassa tunnissa silmien turvotus laski ja siili virkistyi. Oli paras joululahja!!! Nyt se on normaali virkeä ja vauhdikas itsensä ja ollaan onnellisia. <br>Mitä siis tästä opimme: eläimetkin voivat olla allergisia. On Tiinan mukaan hyvin tyypillistä, että siilit ovat yliherkkiä vehnälle. Muut siilimme eivät saaneet lohesta oireita. <br>Ja tärkeä oppi: kunhan saan puhelimen päähään siilitohtorin, pyydän tarkat ohjeet tulevaan siilieni potilaskorttiin. Siihen tiedot oleellisimmistä hoito-ohjeista, jotka voi lykätä vaikka ns. konitohtorille. Sen Teuvan eläinlääkärin mielestä tämä olisi loistava ajatus. Aion onkia vaikka hohtimilla tiedot siilin rauhoittamisesta ja esim. antihistamiiniannostuksesta. Kerron sitten tällä palstalla, miten tähän pyyntöön suhtauduttiin! Olipa kamalaa, mutta happy end!

[Maria]

No huhhuh!!! Varmasti hirveä kokemus,niin Lunalle kuin teillekkin!!! Onneksi Luna on nyt kunnossa. Mulla on vastaavanlainen kokemus mutta koiran kanssa. Silloinkin koira sai jotain sertiä tai luppaa kun oma ruoka oli loppu, ja marketeista löytyy vain noita roskaruokia.Koira tuli täyteen perunan kokoisia pahkuroita ja pää oli kuin meloni.Kyypakkaus naamaan ja jo helpotti. <br> <br>Suhtaudun kalan antamiseen muillekkin eläimille erittäin varauksella. En anna kalaa siileilleni,kissalleni enkä koirilleni missään muodossa.Vaikka ravitsemuksellisesti kala on erinomaista ravintoa,se ei luonnollisena ravintona kuulu yhdenkään em.eläimen ravintoympyrään.En ole ainakaan kuullut siilistä joka käy ongella... <br>Niin, no eihän ne kyllä kanaa ja nautaakaan saalista,mutta niiden valkuaisainekoostumus ei ole niin poikkeava kuin mitä kalassa on.Todella monet koirat ja kissatkin on kalalle allergisia!Niinkuin ihmisetkin. Se,että eläin pitää kalan mausta ja syö sitä,ei tietenkään takaa että kala olisi hyväksi sille! Syömmehän mekin kaikenlaista epäterveellistä ja vahingollista vain koska pidämme sen mausta.Siili vaan ei voi tietää mikä sille on epäterveellistä.En usko myöskään niiden "vaistoon" tässä asiassa. Luultavasti Lunakin söisi kalaa uudestaan jos tilaisuuden saisi,vaikka viimeksi sairastuikin siitä.Koirat ja kissatkin toimivat samoin. <br> <br>No,mitä tästä opimme?? Sen että kantani kalaan vain vahvistui. En aio edes kokeilla siileilleni veden-elävien antamista.Ne voivat loistavasti ilmankin!!!

[Pirjo Y]

Vielä tarkennuksia ja lisäyksiä: Ensiksi epäilimme, että Luna halvaantuu. Seuraava vaihtoehto oli, että sen kurkkuun on juuttunut jotain. Tyttö selälleen, suu auki pikkulusikan varrella ja puutikku poikittain suuhun. Siinä vaiheessa ilahduttavasti selvisi, ettei siili ollut ainakaan halvaantunut. Niin se antoi kaikkensa pannessaan hanttiin. Ja kun kurkkuun ei ollut juuttunut mitään, alettiin olla allergisen reaktion jäljillä. Itselläni on lukuisia kokemuksia ko. aiheesta kutinasta ja ihottumasta aina piipaa-autolla sairaalaan-vaikeusasteella. <br>Voin siis eläytyä siilin asemaan. Ei ole hääviä elämä, kun kurkku ja silmät ovat turvoksissa, ahdistaa ja kenties kutittaa. <br>Tiina soitti sitten vaihteeksi minulle päin ja kysyi, onko Luna saanut suolaa. Siilin elimistö kun ei pysty käsittelemään suolaa, niin se voi aiheuttaa aivan samanlaisia oireita. Suolaista Luna ei ollut kuitenkaan saanut. <br>Toipilasaikansa Luna vietti sylissä. Eilen tultiin kotiin ja Luna pinkoo suureksi iloksemme entiseen malliin.

[Kikke]

No huh huh.. Taatusti säikäytti.. Onneksi kaikki on nyt hyvin <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

[pupunen]

Kylläpä minäkin kotosalla kauhistelin kun sain Pirjon viestit. Onneksi kuitenkin Luna alkoi paranemaan. Tuommoinen lääkäriopas olisi kyllä enemmän kuin mahtava juttu, kuitenkin sitä lääkäriä tarttee juuri silloin kun ei ole aikaa tai mahdollisuutta lähteä kiikuttamaan sitä jonnekin kauas siililääkärille. <br>Minäkin olen lukenut, että vehnä ja kala-allergiat (maidon lisäksi) ovat yleisimmät siilien allergiat. Pelkäsin mitä Iiris lohesta sanoo, mutta koska oireita ei tullut ja toinen tykkää siitä niin kovasti, olen sitä sille herkkuna antanut. Madot jää neidin mielestä kakkoseksi jos kupissa on lohta... Toisaalta kala ei iiriksen tapauksessa ole mitenkään tarpeellista, koska se syö melkein kaikkea mitä sille antaa (lue: muuta paitsi sonnencheinia), mutta sitten on ne nirsommat siilit kuten pikkuinen Viltsu, joka ei hurjasti muuta syö. Niissä tapauksissa on ihan hyvä että edes lohi kelpaa jos ei allergiaa ole ollut.

[Kaisa]

Huh huh, onneksi ei käynyt Lunalle pahemmin ja on taas oma itsensä. Ensimmäiset lauseet kun kirjoituksesta luin tuli WHS itselleni mieleen, kylmänväreet menivät pitkin selkää ja päänahkaa... puistattaa ajatuskin. <br> <br>Näköjään tuossa kalan ja kaiken muun uuden ruoan tarjoamisessa siilille kannattaa ottaa se vanha kunnon maalaisjärki käyttöön, eli jos kokeilee jotain uutta niin ensin ihan vähän kerrallaan. Onneksi ei Viltsu ole allerginen kalalle, voin vain kuvitella omaa hätääni jos olisin herännyt Viltsun itkuun kun sattuu eikä pääse liikkumaan. Väliaika tiedotus asiasta kiinnostuneille, muutama edellisessä punnituksessa ( n. viikko sitten viimeisin) Viltsu painaa peräti 240 g. Lohta poika saa parina päivänä viikossa, perusruoan (madot ja raksut) lisäksi myös kissan purkkiruokia ja niitä akaatteja yritän sitkeästi pojan saada syömään, sonnenchein menee matojen sisällä mausteena <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt="">

[pupunen]

Tapasin muuten eilen baarissa yhden eläinlääkäriopiskelijatuttavantuttavani <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> ja yritin patistella häntä erikoistumaan kääpiösiileihin <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Hän kertoi että hänen opiskelijakaverinsa on niistä kiinnostunut ja on suunnitellut tekevänsä kääpiösiilien omistajille jotain hoito-oppaan tyylistä. Olisi muuten kertakaikkiaan mainio juttu! En tiedä onko hän tämä sama henkilö joka teki siilikyselyn postitse, mutta olisi kyllä hienoa jos hänet saisi jotenkin kannustettua projektiin!

[Iida]

Voi hurja.. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> Meillä joulu meni onneksi hyvin, vaikkakin Elliä hiukan järkytti matkapahoinvointi autossa ja äitini liian innokas kissa-kaveri.. <br> <br>Onneksi Luna on taas kunnossa!

[Pullapossu]

Millä tavalla Luna itki? Vinkuiko se? <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt=""> <br> <br>Attekin on varmaan kalalle allerginen koska kerran kun annoin Atelle kissan purkkiruokaa jossa oli jotain kalaa, Aten peppu tuli veriseksi. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/sad.gif" border="0" align="" alt="">

[Pirjo Y]

Kaikki, jotka kuulivat äänen, sanoivat, että siili itkee. Se oli jotain ennenkuulematonta. Ehkä jotain vinkumisen ja nyyhkytyksen välimuotoa. Sydän särkyi kuunnellessa. Onneksi se oli ohimenevää! Käy muuten katsomassa kohta Piikinlähtö myöhässä. Siinä Pupunen antaa linkin Heldgehog Valleyn sivuille. Siellä kohdassa meet our herd on samantyyppinen siilikuvasto kuin Apollon siilikaverit. Ja siellä näin ihan Aten näköisen siilin. Sen väriksi oli merkitty Chocolate Chip.