Jaetaan siilien kanssa koettuja hauskoja hetkiä!

[maija]

ootteko nyt ihan varmoja että on tällä hetkellä oikeat siilit oikeissa kodeissa???????

[pupunen]

En tiiä kyllä pitäiskö itkee vai nauraa... Vakaa aikeeni oli ottaa kivoja kuvia treffeille lähtevästä mammasta, ja laittelin sitten hienot lavasteet ja pelit. Muutaman kuvan ehdin ottaa, ni mamma kävi huulipunaan kiinni, jurskautti siihen pienenpienet hampaanjäljet, ja sit olikin myöhästä... Hieno kuvaussessio vaihtui siilin pesusessioksi. Pitää yrittää saada mamma takaisin arvokkaan itsensä näköiseksi, ettei Nuuhku(kin) kuole nauruun huomenna... ... Kuvia asiasta on galleriassa. <br>Tästä innostuneena tein asiasta myös julkaisun: <br> <br>Huulipunan käyttö kääpiösiilinaarailla <br>Suvi Leskinen, Kuopion yliopisto <br>Introduction & aims: Huulipunan käyttö nuorilla kääpiösiilinaarailla on yleistymässä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tutkia, onko huulipunalla toksisia vaikutuksia kääpiösiilinaaraaseen peroraalisesti annosteltuna. <br>Materials&methods: Tutkimuksessa käytimme L'orealin huulipunaa annoksella 1 rouskautus/päivä yhden vuorokauden ajan afrikkalaisille kääpiösiilinaaraille (n=1). Seuranta-aika jatkuu aina exitukseen asti. <br>Results: toistaiseksi selvittämättä <br>Conclusions: toistaiseksi selvittämättä

[Marianne]

toivottavasti: <br> <br>Results : Vauvasiilejä ja onnellinen Nuuhku-herra <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

[Anitta2]

Toissapäivänä istuskelin neito Lara sylissäni ja rapsuttelin siilin selkää. <br>Yhtäkkiä Laran pää ikäänkuin halkesi. Huh kun pelästyin. <br>Laran otsapiikit oli lurpsahtaneet sivuille vaaka-asentoon ja jakaus oli aivan levällään. <br>Sain pitkän aikaa rapsutella jakauksen siniharmaata pohjanahkaa. <br>Yleensä Lara ei erityisemmin ole tykännyt otsapiikkien silityksestä, mutta nyt näyttää yhä useammin antavan silitellä niitäkin. <br>Pidän Laran jakauksen näyttämistä suurena luottamuksen osoituksena.

[Marja]

Onneksi on tämä topikki, kyllä päivä piristyy ja murhe väistyy kun lukee siiliystäviemme (ja ihmisten) iloisista temmellyksistä.

[Pirjo Y]

Samaa sukua, eri maata eli Marketan kauhea yö: <br> <br>Paras ja ainoa sisareni on vierailulla. Ekana yönä ei hän halunnut nukkua puolen tähden loistavassa patjahotellissa, koska on sitä mieltä, että siilit rumuavat häiritsevästi. <br>Yö sujuikin mukavasti Petran sängyssä. Viime yö olikin ongelmallisempi, koska Petra itse oli paikalla. Ei hätää, täti majoittautui sitten Sonjan kaveriksi. <br> <br>Aamulla huoneesta saapui kalvakka olento, joka ilmoitti haluavansa avautua. <br>Hän korosti sitä, että totta kai siilit ovat suloisia ja sieviä, siitähän kukaan ei voi olla eri mieltä. Mutta kun hän oli nukkunut kaikessa rauhassa ja hyvässä uskossa, oli herätys ollut ankea. Anemonen sanoin kuvaamattoman sinnikäs oven läpi raapiutuminen ja lattiaan kuopan kaivaminen olivat vielä jotenkin menetelleet, mutta siilin uusi, salainen ase oli saanut siskon kauhun valtaan. <br>Välillä oli ollut hiljaista... askeleet loittonivat...ja sitten ovesta oli kuulunut MÄTS! Tai itse asiassa ta-ta-tam-ta-ta-tam mäts! <br>Sinnikäs eepeeasenne ei taivu koskaan! <br>Korvakas oli yrittänyt murtaa oven. Ja tätä kuulemma jatkui tuntikaupalla, vakuuttaa sisko. <br> <br>Kärsimysnäytelmä ei päättynyt tähänkään. Sisar hento kalvakka tuumaili, että harvoin hän on odottanut niin hartaasti aamun valkenemista... <br>Vessahätäkin oli ollut kova jo siinä vaiheessa, mutta menepä siitä pissille, kun ovea yrittää murtaa mätsähtelevä korvakas. Lopulta luonnon kutsu oli voittanut ja keittiössä oli tapahtunut intensiivistä tuijottamista sisältänyt kohtaaminen. Marketan mukaan siilin tuijotus tuntui varpaissa, olisi tehnyt mieli nousta tuolille. <br>Vessareissu oli sujunut sitten hyvin siihen asti, kun olisi pitänyt päästä takaisin Sonjan huoneeseen. Ane oli ollut kytiksellä keittiön pöydän alla. Marketta oli sille sanonut, että menepäs siili siilonen nyt siitä matkoihisi niin minä pääsen tänne. Ja kas! Anemone oli lähtenyt menemään...mutta samassa, kun Sonjan huoneen ovi aukesi, niin sisaren sanojen mukaan "eikö se siili stana ollut sinä oven raossa!" Tämä oli tapahtunut sekunnin sadasosassa, joka ei ole tietenkään eepeelle konsti eikä mikään. <br>Ankaran tiimellyksen jälkeen korvakas selvisi voittajana ja sujahti työpöydän alle. Tässä vaiheessa tädin ei auttanut muu kuin herättää sisarentyttärensä pelastamaan itsensä. <br>Sonja kokeneena heitti aamutakin Anen päälle ja heivasi ressukan jälleen kerran ulos. <br> <br>Sitten olikin ollut rauha maassa aina siihen asti, kunnes ovelta oli kuulunut ta-ta-tam ta-ta-tam MÄTS! <br> <br>Päätän raporttini tähän. Loppulauseeksi tulkoon sisareni lausuma: Siilisti minussa etsii vielä itseään....

[Aino]

Aaargh! Ruaah! Siilit osaa kyllä tuijottaa. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

[RiikkaS]

Meidän Eppuliinista tuli Lapinlahdella kuuluisuus kertaheitolla. Matkustin viime viikolla anoppini ja hänen miehensä kyydillä Kajaaniin mummoni luo kyläilemään. Eppu oli omassa matkustuspipossaan takkini sisällä, koska ilma (ja auto) oli melkoisen kylmä. Sielläpä tuhisija kivasti nukkui kaikessa rauhassa kunnes päästiin Lapinlahdella piipahtamaan kukkakauppaan. Lieneekö ruusun tuoksu herättänyt ja huumannut herran - ei nimittäin pysynyt hetkeäkään paikoillaan vaan möngersi takkini sisällä ympäriinsä. Olin jo kohtalaisen varma, että lyövät minulle hullun leiman otsaan, kun koetin saada liikkuvaa takkiani asettumaan paikoilleen puhumalla sille ja kyselemällä:" No mikäs nyt on, rauhoituppas hiukan".... Valkotakkisia ei kutsuttu paikalle, kun Eppu päätti pistää kuononsa ulos ja nuuhkia kukkasia. Siinäpä sitten koko kukkakaupan poppoo taivastelemaan kummallista asiakasta. Anoppi passitti minut ja Epun lopulta autoon, kun alkoi näyttää siltä ettei päästä jatkamaan matkaa olleskaan naapurissa olevan kenkäkauppiaankin ilmestyttyä paikalle. Myöhemmin oli samaisessa kaupassa käynyt eräs tuttavani ja hänellekin oli kauppias taivastellut tyttöä, jolla oli lemmikkisiili mukana. Tämä tyttö on muuten 31 v... ja siili asettui loppumatkaksi kylkeeni nukkumaan.

[Pinni]

Tänä iltana Taavilla oli vaihteeksi hellyyspuuska, vai oliko taantuma "vauva aikaan". Tosin ei hän tuolla lailla pienenä tehnyt. Oli suloisesti fleecen päällä selällään ja pesi kaikki tassunsa huolella, moneen kertaan. Sitten oijottiin jäseniä ja taas pestiin kaikkia paikkoja. Kun juttelin hänelle ( ymmärtää tietty kaikki) päästi hän suustaan jotakin siilimäistä, valitettavasti en ymmärtänyt.<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Oli hetkeä aikaisemmin samalla lailla Juhan sylissä. En tiedä, hormoonitko hyrräävät valon lisättyä, mutta hauska oli katsella tätä "vauvasiiliä"<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

[Memma]

Joskus tuntuu, että käsittelemmekö Bellaa jotenkin väärin, kun neiti tuhisee usein ja ei ole ollenkaan sylisiili, mutta taas tuli todistettua, että se on vain suhteellista. Meillä on päivänä muutamana ollut vieraita siiliä ihmettelemässä ja kun laitan Bellan jonkun vieraan syliin pyrkii neiti takaisin heti minun luo, vaikka muuten on enemmän avokkini perään. Siispä olenkin tullut siihen tulokseen, että Bella on kyllä mamman oma mussukka, mutta niinkuin kaikki muutkin lapset kiukuttelee äidille eniten. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> Kyllä siinä sydän hypähtää onnesta, kun ymmärtää kiintymyksen sittenkin olevan molemmin puolista ja että oma piikkipallo sittenkin luottaa omiin käsiin, vaikka niille normaalioloissa kiukutellaankin. <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

[eki]

Meillä on kovia kokenut tv:n kaukosäädin. Sisusten toistuvan matolle leviämisen estämiseksi sen ympärillä on Niksi-Pirkka hengessä kuminauha. Eilen ihan odottamaton agressio suuntautui tähän viritelmään. Mr Spock puri, tuhisi ja vaahtisteli kuminauhalle ihan totisena. Oli raahaamassa kaukosäädintä peiton alle, ilmeisesti saalistaja vietti iski. Tänään huomasin,että kuminauha oli miltein poikki järsitty. (Oli siis koko ajan valvoituissa oloissa,enkä antanut sen kuminauhan syöntiä -terveys syistä -jatkaa kovin pitkään.) <br>Toistaiseksi Spock on ollut hyvin varautunut siili, mikä lie kuminauhan tuoksussa saanut sen hullaantumaan kun ihan julkisesti ryhtyi toimiaan esittelemään. <br>Olisipa ollut videot viritettynä.....

[eki]

Nyt olen todennut että siilini äityy aina purekselemaan minua, jos olen käyttänyt vaniljan tuoksuista käsivoidetta. Muuten ei ole yrittänyt pureskella kuin kerran kylvetyksen yhteydessä. Ilmeisesti vanilja on herrkuva. <br> Siitä varmaan johtui tuo kaukkis agressiokin, olihan sitä hipelöity vaniljan hajuisilla käsillä...onnistui muuten puremaan pienen reiän kaukkiksen kulmaan...aika jyrsiä.

[Katinka]

Eilen saatiin hyvät naurut: Illalla huomasimme ettei Muska ole häkissään, eikä myöskään unilaatikossa. Siirryttiin sitten makkariin huhuilemaan piikikästä. Aika pian havaitsimme, että lattialla lojuvat kalsarit rupesivat liikehtimään epäilyttävästi. Eikä aikaakaan kun kalsonginlahkeesta ilmestyi Muskan nokka! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt="">

[eki]

Haaa... Spock juoksee. Vihdoin on meidän pikku herneaivo ymmärtänyt mitä juoksupyörällä tehdään. Eilen oli yössä kertynyt matkamittariin 11,5 km ja tänäyönä 14km. <br>Oli reppana niin väsyksissä yöllisestä toimnnasta että illalla nukkui sylissä kuin koiranpentu tassut ojossa edessä ja pää etukäpälien välissä. Eikä edes häiriinytyt kun vähän paikkaa muutelttiin ja nosteltiin. Vähän vain otsista silmille ja unia jatkamaan. <br>Ps. Hyvin näyttää pyörä p..et tosiaan linkoavan seinälle asti.

[zoozoo]

p***a linko on nimensä veroinen.... <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt="">