Kirjoittaja pupunen » 12 Huhti 2005, 19:02
Lainaus Tiinan kirjoituksesta: "Joten uskallanpa väittää, että tuo isä-tytär paritus ei tässä tapauksessa ole ollut paha asia ollenkaan." Valitettavasti en tuota kommenttia osannut tulkita muuten, kuin että Suomen siiliyhdistyksen entisen puheenjohtajan mielestä sisäsiitos on hyväksyttävää. Olisipa kiva tietää, millä tavalla Hiljassa näkyy ne ominaisuudet, joita haettiin. Lisäksi haluaisin kuulla, mitä Hiljan isälle/ukille kuuluu ja onko Hiljalla sisaria, ja ovatko nämä yhtä upeita yksilöitä suoraan ihmisen vauhdittaman evoluution huipulta?
<br>Enkä syytä demismomia muusta kuin siitä, että ei kertonut asiasta poikasten tuleville omistajille, vaikka tiesi taatusti etteivät kaikki sitä hyväksy ja se voi vaikuttaa ihmisten päätöksiin. Jos Demismom kokee, että Hilja on jalostusyksilö, niin mikä minä olen siihen sanomaan, mutta jos tulevan poikasen omistaja on sitä mieltä ettei ole, niin sen tulee olla hänen päätettävissään. Hiljan kasvattajasta en ajattele kyllä kovinkaan myötämielisesti, ja olin lentää perseelleen kun näytti vahvasti siltä, että yhdistyksen hallituksen kanta on, että eipä ole pöllömpää että naitamme jatkossa siilejä sukulaisilla. Itsekään en moiseen yhdistykseen halua kuulua enkä toimia kasvattajana ihan oman moraalikäsitykseni ja himpun verran myös ammattiylpeyteni puolesta. Minäkään en ole vielä löytänyt yhtään sukulaisten paritusta puoltavaa juttua, ei edes demismomin laittama linkki ollut todellakaan sitä, tai sitten minunkin luetun ymmärtäminen on pahasti metsässä. NiinaH:n kommenttiin liittyen: sukusiitoksella tosiaan voisi paljastua resessiivisesti periytyvä sairaus, mutta pelkästään tuolla menettelyllä tautia ei kyllä saataisi pois. Tai okei, saataisiin jos meneteltäisiin juuri niinkuin demismomin linkittämässä artikkelissa, että sukulaisia naitettaisiin ristiin pilvin pimein, ja sitten nähtäisiin mistä yhdistelmästä tuli sairaita ja mistä terveitä. Olisipa melkoista tehtailua ja eläimen arvon vähentämistä. Sitten olisi vielä se ongelma, ettei tähän taudista puhtaaseen (muuten ehkä aika vaivaiseen) kantaan uskaltaisi enää uutta verta tuodakaan, kun ei tiedä mitä kaikkea kivaa sieltä tulee. Huippua, todella kauaskantoista! Myöskään läheskään kaikki resessiivisesti periytyvät taudit eivät ilmene ensimmäisen vuoden aikana, joten siili ehtii tehdä poikasia. On myös mahdollista, että useampikin suku kantaisi samaa tautigeeniä, eli ihan pelkästään saman suvun välttäminen (mikä tosiaan on jo käytännössä hyvin vaikeaa, joten miksi tarkoituksella lisätä) ei välttämättä riitä. Mielestäni joku siilin väri tms ei missään tapauksessa ole riittävä syy sisäsiitokseen, ja toivon hartaasti että myös Suomen siiliyhdistys on tätä mieltä.
<br>
<br>Laitoin taannoin ehdotelman kasvattajapalstalle, että mielestäni olisi hyvä idea vähän yrittää etsiä uusia ukkoja paritukseen, ja erityisesti ajoin takaa sitä, etteivät useat kasvattajat käyttäisi naaraitaan samalla uroksella, tai tulee tuo ongelma että kaikki alkavat olla kaikille sukua. Innokkaita ukkoja on kuitenkin palsta puolillaan.
<br>
<br>Asiasta kukkaruukkuun: Anitta2: Ainakin minun siilini on saanut kaksi poikuetta oikein hyvällä menestyksellä, kolmas synnytys meni sitten pahasti pieleen. En usko että Iiriksen tapauksessa se olisi perinnöllistä, mutta tulisi tuommoinenkin mainittua varmasti kaiken muun raportin ohella, jos poikaset olisivat vaan selvinneet. Tosin en usko, että tulen Iiriksellä enää teettämään kuin korkeintaan yhden poikueen enää, tahtoisin mielelläni Iiriksen lapsen itselleni, mutta puntaroin riskejä.