Kirjoittaja pipa » 05 Kesä 2005, 10:11
Eilen illalla Alma säikäytti meidän perheen totaalisesta katoamistempullaan! Vein ruokaa meidän pikkuiselle tuossa kymmenen korvilla kuten tavallisestikin ja ihmettelin, kun ei herkkusuu heti rynnännyt pesästä paikalle. Hetken aikaa odoteltuani kurkistin varovasti läpi kaikki lepopaikat: pesän, pipon, hiekka-astian ja epämääräiset fleesekasat. Siiliä ei ollut missään!
<br>
<br>Tässä vaiheessa mainittakoon, että Alma asustaa omassa kaapista rakennetussa kerrostalossaan ja nyt remontin keskellä -kun siilin mentäviä rakoja on aivan liiaksi- jaloittelumahdollisuudet oman kodin ulkopuolella rajoittuvat valvonnan alla oleviin hetkiin.
<br>
<br>Siili oli siis tipotiessään, vaikka kaapin ovet olivat olleet tiukasti kiinni. Mieheltäkin kävin hädissäni kyselemässä, onko se Almaa nähnyt, mutta ei. Kuvitteli pahalainen minun vitsailevan ja kesti aikansa ennen kuin ymmärsi, että nyt on tosi kyseeessä. Yhdessä kävimme Alman huoneen läpi. Sängynaluset, pahvilaatikot, kukkaruukut, ihan kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin paikat. Eikä missään. Pakokauhu sen kuin yltyi. Alma oli ollut edellisen yön ilman juoksupyörää, mutta Houdini temppu kodista oli täysin arvaamaton protesti juoksupyörättömyyteen.
<br>
<br>Patterin vierestä löytyi sellainen kaksi senttiä kertaa kuusi senttiä kokoinen kolo lattian uumeniin ja pahat aavistukset sen kuin kasvoivat. Mitäs siinä sitten tehtiin, sen saattaa jo arvata. Kuulosteltiin aikamme ja sahattiin huolestuneen siilistin tapaan lattiaan isompi kolo: herkkuja ja vettä tarjolle ja orja viereen kytikseen, josko Alma ymmärtäisi tulla takaisin entisiä jälkiään. Meillä on lattiaeristeet (ja seinät samaten) sahanpurua ja pinta-alaa, johon lattian sisällä/ alla voi eksyä useampi sata neliötä. Huoli oli siis aivan valtaisa! Pinseteillä yritin napsutella ja huhuilla ruokahuhuiluja toivoen, että pikkuinen maailmanvalloittaja ymmärtäisi ruokaa olevan tarjolla ja päättäisi palata seikkailultaan takaisin.
<br>
<br>Hetki jos toinenkin siinä vierähti. Aina silloin tällöin kuului pientä liikkumisen ääntä ja (aivan varmasti) tuhinaa! Olimme jo aivan valmiita repimään lisää lattia pois, kun ääni alkoi paikantua tarkemmin. Nurkassa olevan vaatekaapin suunnasta äänet tulivat takuuvarmasti... Vaatekaapin kohdalta emme kuitenkaan ehtineet lattiaa pois repiä, kun havaitsimme, että siellähän se karkulainen olikin ollut! Siis ei lainkaan lattian alla, vaan kaapin uumenissa!
<br>
<br>Totuus kuitenkin on, että onnellinen on siilisti, joka löytää kadonneen pikkuisensa (siitäkin huolimatta, että lattiassa on aivan turha reikä, kunhan siili on turvallisesti taas tiedetyillä teillä).
<br>
<br>Meillä on nyt edessä uuden patentin keksimien Alma kodin "lukitsemiseksi", ettei toinen enää aiheuta hermoromahdusta orjilleen ennen remontin loppumista...
<br>
<br>Tästä opimme: kaapit ja niiden sisältö kuuluvat jatkossa tutkittavien paikkojen listalle.