Kärttyisä siili. Pelkkä luonne vai jotain muuta?

[Komentelija]

On alkanut ihmetyttämään tuo meidän Nanni siilimme asenne. Se on pienestä asti ollut HYVIN kärttyisä, mutta tuntuu että se on vain lisääntynyt iän myötä. Esim 1. Nanni on ison pyyhkeen alla, nostan varovasti pyyhkeen reunaa nähdäkseni sen, alkaa kauhea tuhina ja piikittely! Esim 2. Nanni juoksee/istuu lattialla, lasken käden/sormen 10-5 cm päähän siilistä, ja kauhea raivoaminen alkaa taas! Esim 3. Jos Nannin on jollain taianomaisella konstilla saanut rauhalliseksi sylissä, ei se silti siedä yhtään koskemista, yrittää hellästi kylkeä silittää, sama lopputulos kuin äskenkin... <br> Mietin tässä vain, että onko siilimme luonne vain äärimmäisen kärttyisä? Vai voiko se johtua jostain muusta? Itselläni kävi mielessä, että meidän siiliä käsitellään HYVIN vähän. Hyvällä tuurilla 2 kertaa VIIKOSSA! Olen yrittänyt siilin omistajaa (siskoani) saada lisämään käsittelykertoja että tottuisi (en minäkään ole mikään malliesimerkki, mutta enemmän silti käsittelen ja sylittelen kuin itse omistaja), mutta tämä vain sanoo "ei se mitään auta kuiteskaan" tai jotain vastaavaa. Voisiko se kärttyisyys johtua vaikka liian vähästä käsittelystä? Toisaalta Nannin kärttyisyys ja vähäinen käsittely on oikea noidankehä. Nannia on epämukava ottaa käteen koska se on niin kärttyisä, pistelee tuhisee, huonolla tuurilla puree ym. Mutta jos vähäinen käsittely on vaikka vain osasyyllinen siihen, niin siilistä tulee vain entistä kärttyisämpi! <br> <br> Tässä samalla voinkin kysyä, että miten te seurustelette siilinne kanssa? Tämäkin on hyvin vaikeaa meillä ed. mainituista syistä, mutta lisäksi Nanni ei suostu liikkumaan mihinkään sylissä ollessaan. Tunkee vain ahtainpaan ja pimeimpään nurkkaan ja nyhjää siellä, poikkeuskertojakin tietysti on. Yleensäkään Nanni ei yölläkään liiku mökistään mihinkään ennenkuin kaikki ovat nukkumassa. Ja jos satun heräämään yöllä kesken hänen seikkailunsa, syöksyy Nanni mökkiin epäröimättä!

[Kaisa]

Itselläni on kaksi siiliä, toinen ei sylittelystä paljon perusta, mutta toinen on mielellään sylissä ja ainakin hyväksyy, jos ei jopa pidä silittelystä. <br> <br>Siili vaatii tottumista käsittelyyn, mitä enemmän sitä käsittelee, sen enemmän se siihen tottuu ja rupeaa hyväksymään sitä paremmin. Mitä arempi tai varautuneempi siili on, sitä enemmän se vaatii aikaa ja käsittelyä. Sen perusteella mitä kerrot Nannista kirjoituksessasi, sanoisin, että Nannia olisi hyvä käsitellä päivittäin pitkiä aikoja kerrallaan. Alkuun ottaa se vaikka omassa fleesessään syliin ilman silittely yrityksiä. Kun se oppii luottamaan, että sylissä ei ole mitään pelottavaa, voi ruveta silittelemään Nannin ehdoilla. <br> <br>Minun Viltsuni ei tosiaan ole kauheasti sylittelyn perään ja ensimmäisen puoli vuotta olin sen henkilökohtainen purulelu. Vain kärsivällisyydellä ja sitkeydellä voi siilin luottamuksen voittaa. Se, että yhtenä päivänä siili on sylissäsi ilman turvafleeceä ja purematta edes viisi minuuttia, on sen kaiken vaivan ja ajan arvoista. Aikaa siilin luottamuksen voittamiseen voi mennä kuukausia, jopa lähes vuosi. <br> <br>Mutta, kaikki siilit ovat yksilöitä. Jokaisesta siilistä EI tule sylisiiliä, joka antaa sylitellä ja silitellä ilman piikkien pörhistelyä ja tuhinaa, se on vain hyväksyttävä, mutta uskoisin, että jokainen siili oppii kyllä käsittelyn hyväksymään. Jos ei täysin ilman protestointia, mutta kuitenkin vaimein tuhinoin ja vain otsapiikkejä pörhistämällä.

[Tiina]

Olen samaa mieltä Kaisan kanssa. <br> <br>Sen kuitenkin vielä lisään, että yksikään siili ei tule sylisiiliksi sylittelemättä. Jos siiliä käsitellään pari kertaa viikossa, ovat mahdollisuudet käsittelyn tottumiseen olemattomat. Ja mitä vanhemmaksi siili tulee, sen vaikeammaksi myös totuttaminen käy. Tässä mielessä siili on ihan niin kuin muutkin eläimet, että se ei saa syntymälahjanaan tietoa siitä, että ihminen olisi vaaraton. Tilanne on päinvastoin.

[Tiia]

Kokemusta on siilin kesyttämisestä. Oma uros siilini tuli meille n. 7kk ikäisenä eikä sitä ollut oikein käsitelty missään vaiheessa. Muutaman viikon tahtojen taistelun jälkeen ( ja monen monen laastaroidun sormen ja ranteen) jälkeen Tuksu on nyt sellainen ihana sylisiili, oikea luppana <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum17/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> <br>Joka päiväisellä käsittelyllä sain siitä tuollaisen kuin se nyt on, itkua väänsin ja kiroilin, mutta en antanut periksi..päätin että Tuksu kesyyntyy ja niinhän se kesyyntyi. Tuksu on nyt sellainen mammanmussukkapoika joka nukkuu mamman kaulaa vasten ja yöpaidan sisällä <3 <br>Että toivoa on kunhan vain käsittelee siiliä ja totuttaa sen käsittelyyn.