Kirjoittaja Tarja » 14 Tammi 2004, 10:18
Olen etuoikeutetusti saanut seurailla meidän siilivauva Hertan edesottamuksia joulukuusta lähtien. Ensin hän oli soma, kiltti ja kesy. Nyt hän on edelleen soma ja kesy, mutta omaa tahtoa on alkanut löytyä aikalailla! Neiti on todella kovaääninen ja aivan ihana jästipää! Vessan käyttämisen hän oppi unohtaakseen sen jälleen uudelleen, tai käyttää vessaa tällä hetkellä ihan fiilispohjalta, välillä - välillä ei. Piikinvaihto on tuonut muassaan uhmaiän, tietysti selkänahkakin on arka ja sen hän auliisti kertoo
<br>naksuttelemalla ja suhisemalla <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/grin.gif" border="0" align="" alt=""> Hertta tuijottelee minua edelleen suoraan silmiin (ja sydämeen), mutta onkin jo sitten matkalla tekemään seuraavaa kepposta..
<br>
<br>Nyt kun muistelen Kaapon kehitysvaiheita, olivat ne samantyyppisiä, hänellä oli mm. erittäin selvästi havaittavat uhmaiät ja tuolloin hän oli välillä vaikeahkokin lemmikki. Nyt kun Kaapo on päässyt aikuisuuden auvoiseen satamaan, häntä eivät enää mitkään hoitotoimet tai sylittely ja halikohtaukset haittaa. Ihanneluonne ja maman kulta!