Kirjoittaja lindayk » 20 Heinä 2005, 14:22
Voi me koettiin Simpun kanssa eilen ihana kahdenkeskinen hetki <3
<br>
<br>Oltiin just kylvetetty Veera ja Simppu ja Tuomas piteli Veeraa ja minä Simppua. Mun syliin kun Simppu yleensä nukahtaa.
<br>Noh tällä kertaa Simppua ei enää väsyttänyt, mutta mammi tavalliseen tapaan pyyhkeeseen käärittynä mun naaman edessä.
<br>(Mä yleensä pidän sitä niin, että sen nassu oon ihan mun nenässä kiinni, nniin, että meidän nenät koskettaa toisiaan. Niin se on tottunu muhun ja mun ääneen. Se myös nykyään hiljenee ja katsoo aina suoraan silmiin, kun laulan sille 'Siilin poika sairastaa' --> Tietty Karhun poika sairastaa -sävelellä)
<br>
<br>Noh, Simppuhan on aina ollu semmonen, ettei se mee palloksi (muutakun ihan alussa) ja sitä saa käsitellä, mutta aina jos sitä on silitelly se on tuhissu ja tuhisee vieläkin vähän, erityisesti jos naaman lähettyviltä silittelee ja ei-piikkikohdasta.
<br>
<br>MUTTA nyt kun se oli siinä sylissä ja laulelin ja juttelin sille ja vein käden rauhassa sen nassun viereen ja aloin silitellä sen poskea, nii aluksi tuli pari tuhahtelua, mutta sitte se vain tapitti takaisin, eikä yhtään tuhahdellut ja piikitkin oli sievästi alhaalla.
<br>
<br>Se oli jälleen sydäntälämmittävä hetki.