Jaetaan siilien kanssa koettuja hauskoja hetkiä!

[Pirjo Y]

Siilien kanssa eläessä saa usein makoisat naurut. Ehdotan, että jaetaan toisten kanssa mukavia hetkiä. Tässä tulee aloitus itseltäni: Olin äsken kesyttelemässä Lunan 7.9. syntyneitä vauvoja. Ne olivat äksyllä päällä eivätkä antaneet silittää. Lojuin kyljelläni sängyllä kolme poikasta vieressä. Olen musiikkiterapeutti ja käytin samoja metodeja kuin ihmisiin. Hidasta, matalaa ja rauhallista laulua jossa piiitkiä vokaaleja. Poikaset rauhoittuivat ja rentoutuivat. Olivat aivan litteitä kun silittelin niitä. Tunnelma oli niin hartaan kaunis, että kyynel pyrki silmään.. Yhtäkkiä herkän hetken keskeytti itse Luna, joka oli vapaana lattialla. Hän rynnisti huoneen poikki näyttävästi kuono kohti taivasta suussaan puhtaan pyykin korista nappaamansa pyyhe! Pyyhe oli huomattavasti isompi kuin siili, mutta asenteella ja vauhdilla Luna vei saaliin kirjahyllyn alle jotta humahti!!! Poikaset saivat sitten musiikkiterapian lisäksi nauruterapiaa!

[oliver]

Toden totta hauskaa siilin kanssa riittää, toki huolta,murhetta ja epätietoisuuttakin roppakaupalla - ainakin näin alkuun. Oliver oli meillä ensimmäistä päiväänsä ja me kaikki aivan ihmeissämme koko otuksesta. Hän tutustui uuteen häkkiinsä ja löysi hiekkalaatikon. Voi sitä kieriskelyä, kuopsutusta ja hiekan ropinaa ympäriinsä. Hän nautti ja me muut saimme makeat naurut.

[Pirjo Y]

Oli pakko vastata Oliverille, kun hämmästyin niin siitä, että siilistä voi olla huolta, murhetta ja epätietoa.. Mutta helppohan se on kymmenen siilin voimin tässä ihmetellä. Kaikki on helppoa kun on jo saanut kokemusta... Nyt sanon lohdun sanan: olin alussa varmaan yhtä epätietoinen, nyt oli vaikeaa edes muistaa mokomaa tunnetta! Luota siihen, että pian siilistä pelkkää iloa ja suurimpana huolena on sontaisen juoksupyörän jokapäiväinen pesu! Mutta nyt taas asiaan: Kerran iltamyöhäisellä istuin rauhallisen siilisylittelyn merkeissä mukavasti nojatuolissa. Vaikea kesytettävä Luna kökötti käsivarrella nenukki kyynärtaipeessani. Hyräilin ja hieroin siiliäni hellin ottein toista tuntia. Sitten sain palkinnoksi uskomattoman näyn. Siili oli rentoutunut aivan litteäksi, kuono pitkällä, silmät puoliummessa. Takapuoli oli pitkällä, piikkkejä tuntui olevan vain keskellä selkää ja takajalat sojottivat suoraan taaksepäin. Siinä oli muuten rento olento! Vaan ei tässä kaikki: Luna kokosi jalat alleen, työnsi etujalat pitkälle eteen, venytteli itsensä piiitkäksi ja ohueksi. Ja sitten otsapiikit silmille ja armoton haukotus niin että pitkä kieli tuli ulos suusta. Hohhoijaa. Ei tässäkään kaikki: seuraavaksi Luna ojensi toisen takajalkansa suoraan taakse ja alkoi nostaa sitä ylöspäin kunnes varpaat osoittivat suoraan kattoon!! Samalla siili nosti myös kuonon kohti kattoa!! Luna oli kuin balettitanssija enkä uskonut silmiäni. Ei sitä asentoa kai voi edes kuvitella jos ei ole itse nähnyt... Uudet siilistit, ei ole siiliperheen koti iloton!

[Manti]

Kokeilin eilen tuota "paidan alle ja relax" zydeemiä ja voi sitä pidätystä! meinasin kuolla nauruun kun Hubert kulki hihaa pitkin ja haisteli kuonollaan käsivarsiani ja aivan kuin olisi pissannut! sitten se tumpsahti vatsaltani viereeni(minulla oli iiso huppari!)ja kun paidan alla ei ollut mitiä sen kuono oli niin kylmä ja märkä että ihan naurupidätykseltäni tuli melkein tippa linssiin!!! hyviä nauruhetkiä siiliomistajille!!!

[Marianne]

Meillä ensimmäiset naurut Tuhton kanssa tuli kyllä sen vessapaperirullatouhotuksesta! <br>(tekeekö muitten siilit muuten tätä?) <br> <br>Tuhto vaikutti aluksi sulkeutuneelta ja aralta siililtä, eikä se oikein avautunut pallostakaan. Pari päivää meillä oltuaan päätin kokeilla tuota maagista vessapaperirullaa, jos se vaikka piristäisi siiliä. Noh, sen jälkeen kun rulla tuli häkkiin, Tuhto juoksi siihen niin lujaa kun pystyi ja upotti sen päähänsä. Se jopa nukkui se päässä. Ja me naurettiin, kun se näytti niin hassulta panssarivaunutykiltä... <br> <br>Tuhtolla on häkissä katos, ja välillä se peruuttaa sinne putki päässä kuin parkkeeraisi autoa talliin<img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt="">

[Pirjo Y]

Hah hah! Harmi etteivät meidän perheen siilit älyä mitään wc-paperirullista. Sinnikkäästi niitä välillä jakelen epeleiden asumuksiin mutta turhaan, aivan turhaan kuten Joel Hallikainen laulaa. Tässä tarina kampaajasiili Lunasta: Lunalla on tietääkseni ainutlaatuinen viehätys toimia kampaajana. Kun sellainen fiilis iskee ja minä istun mukavasti nojatuolissa, se kiipeää olkapäilleni. Sitten siili nousee takajaloilleen ja kurkottaa mahdollisimman ylös päälaelleni. Sitten alkaa vimmattu kampaaminen etutassuilla! Ja hampailla tehostetaan ja vielä nuoleskellaan päänahka rentouttavasti! Luna kulkee olkapäältä toiselle sukien pääni kauttaaltaan. Arvaas Manti pidätyksen määrää siinä touhussa! Siilikampaamo saattaa urakoida jopa puoli tuntia. Kerran Luna oli urakan jälkeen niin nääntynyt, että heittäytyi kyljelleen olkapäälleni jalat suorina huilaamaan. Hah hah! PS. Myös Kaitsu on saanut nauttia Lunan käsittelystä. Samalla Sirius oli paidan sisällä ja se keksi pesiytyä kainaloon. Mies parka kutiaa kovasti, mutta ei uskaltanut liikkua etteivät siilit säikähdä... Hyvin koulutettu mies!

[oliver]

Enpä malta olla vastaamatta Pirjolle. Olet aivan oikeassa siinä, että siilistaä on valtavsti iloa ja täytettä elämään mutta näin alkuun pitää olla hieman - siis hieman?, neuroottinen milloin minkäkin asian suhteen. Ja tämä kaikkihan johtuu siitä ettei oikein ole käsitystä mitä arki siilin kanssa on, mikä on normaalia ja mistä pitäisi olla huolissaan...alkaen esim. siitä mitä siilin pitäisi syödä ja juoda ja kuinka paljon. Mutta nyt viikon kokemauksessa jo voi hymähdella alun <br>"ongelmille", olisiko emäntä sittenkin oppivainen otus?! Kaikkiaan tämä palsta ja yhdistyksen sivut linkkeineen ovat pelastus moneen asiaan, tietoa ja konkareiden kokemuksia on roppakaupalla, kunhan vaan ehtisi lukea. Kiitokset vaan kaikille. Toivottelee Arja ja miesväki

[Pirjo Y]

Näistä asioista löytyy paljon tietoa yhdistyksen siilien asumuksia käsitteleviltä sivuilta ja keskusteluista. Sinne vaan. Ja piikikkäästä on aivan suunnattomasti iloa, lystiä ja seuraa! Ja sitten taas naurun aihetta: Aikanaan kun Luna oli juuri tullut minulle, olin tietysti yhtä pihalla kuin kaikki uuden siilistit. Ja silloin ei ollut yhdistyksen sivuja eikä edes tietoa koko yhdistyksestä... No, Luna oli ollut ekan yön vapaana ja aamulla hiippailin ympäriinsä kaikki aistit herkistyneinä etsimässä siiliä. Kurkistin hiljaa nurkan takaa eteiseen ja huomasin hämärässä oven edessä pienen hahmon. Kuinka hellyttävää! Paikallani seisten liikahtamatta puhelin kauan ja hartaasti siilille. Kerroin hellästi kuinka ihana se on ja kuinka tahdon sille kaikkea hyvää ym. ym. leperrystä. Jalat alkoivat puutua ja lähdin lipumaan kuin pantteri konsanaan kohti Lunaa tarkoituksenani ottaa siili syliin ja viedä pesään. Kaiken aikaa matalasti siiliä kehuen lähenin sitä kunnes havaitsin pitäneeni koko seremonian ylösalaisin olleelle lasten läpsylle... Siili löytyi myöhemmin kengästäni. Vanhin lapseni ei ilmeisesti toivu koskaan siitä naurusta.

[Kaisa]

Meillä koettiin kauhun hetkiä jotka päättyivät hervottomaan nauruun jo heti ensimmisenä iltana kun Viltsu olit tullut kotiin. Kun poika oli ensin tutustunut uuden asunnon hajumaailmaan häkistä käsin, päästimme pojan vapaaksi asuntoon. Olin mielestäni tehnyt huolellista työtä kontatessani asuntoni etukäteen ympäriinsä tarkistaen sen siiliturvallisuutta. Kirjahyllyssä umpisokkelit, kaapistojen ovet niin tiivitt ettei niihin päässyt, vain uunin taakse pääsee ja uuninhan saa aina siirrettyä. Siis luottavaisena siili vapaaksi, kun parvekkeenkin turvallisuus oli tarkistettu. <br> <br>Heinäkuun helteellä parvekkeen ovi oli luonnollisesti raollaan ajoittain, mutta kun kokoajan vahdimme tiukasti missä siili vipeltää emme uskoneet sen olevan ongelma. Kaikki meni hyvin ja uskaltaudin poistumaan hetkeksi huoneesta. Sanoin Tomylle, että katso Viltsun perään kun käyn tuolla, nyt se on sohvan alla. Kun tulin takaisin kysyin että missä se nyt on? Kai se on edelleen sohvan alla kun ei ole näkynyt tulevan poiskaan. Siis vatsalleen lattialle ja taskulampun kanssa tiirailemaan sohvan alustaa. Siiliä ei näy missään, "Apua minne se ehti hävitä?" Siispä tutkimaan koko asunto, aloittaen sohvasta, ei ole päässyt rakenteisiin, ei näy missään muuallakaan olohuoneessa, ei näy parvekkeella, ei näy makuuhuoneessa eikä eteisessä, keittiössä .... Meillä alkoi olla todellinen huoli missä se on kun eihän siili nyt voi noin vain hävitä, eihän? Tomy lähti varmuuden vuoksi tutkimaan ulkoa, josko Viltsu olisi päässyt parvekkeelle ja jotenkin ihmeen tavalla pudonnut sieltä, vaikka ovi oli ollut kiinni Viltsun häviämisen aikaan. Kun Tomy oli ulkona minä konttasin asuntoa ympäriinsä huolesta sekäpäisenä. <br> <br>Ei ollut siilistä merkkiäkään ulkonakaan. Siispä miettimään missä se p... voi olla, ainut mikä oli enää vaihtoehto oli sohva, vaikka se oli jo kertaalleen tarkistettu, kaikki irtoavat osat kekona keskellä olohuoneen lattiaa. Siis sohva käännettiin selkänojalleen ja johan karkulainen löytyi. Siellä se nukkuin autuaan tietämättömänä aiheuttamastaan paniikista sohvan jalan yläpuolelle jäävällä pienellä tasolla. Taso oli niin hyvin piilossa, ettei sitä huomannut ennenkuin katsoessa sohvaa altapäin ja sinne siis Viltsu oli kiivennyt. Helpotus oli valtaisa kun karkulainen löytyi ja nyt kolo on tukittu hyttysverkolla, nukkuvan siilin sieltä poissaanti oli sen verran hankala homma etten halunnut sitä toiste tehdä.

[Tiina]

Kaisan jutusta tuli mieleeni Vilhelmiinan pienenä aiheuttamat kauhun ja naurun hetket. Päästimme Vilhelmiinan ensimmäistä kertaa vapaaksi rivitalokolmiossamme. Olin etukäteen mielestäni huolellisesti tutkinut ja tukkinut kaikki kolot. Aikamme seurattuamme Vilhelmiinan menoa, huomio kiinnittyi johonkin muuhun. Ja Vilhelmiina oli kadonnut!! <br> <br>Haimme yli puoli tuntia, mielestämme huolellisesti. Eikä missään. Lopulta aloimme tutkia ns. mahdottomia paikkoja. Ja Vilhelmiina löytyi astianpesukoneen takaa. Oli mennyt sinne tuuman raosta. Jari oli sitä mieltä, että kyllä Viltsu tulee sieltä itse takaisin. Puoli yhdeltä yöllä kyllästyin odottamaan ja päätin siirtää konetta. Vaan eipä siirtynyt. Se oli kiinni kaapistossa. Ja jotta sen sai irti, piti purkaa viereinen kaappi, jotta saatiin vesi- ja sähköjohdotkin irti ja päällä oleva levy, johon kone oli ruuvattu. Siinä vierähti reilusti tunti ja Vilhelmiina oli paikallaan niin, että luulin jo jotain sattuneen. <br> <br>Ette usko kuinka iso "pölypunkki" Vilhelmiina oli, kun nostin sen syliini. Enpä ollut ikinä pyyhkinyt moisesta piilopaikasta pölyjä! Ei voitu kuin nauraa iso pölypallo-Vilhelmiina sylissä ja kaapin kappaleet ympärillä! Tulihan viimeinenkin kolo tukittua.

[Pirjo Y]

Tämä tapahtui lähiaikoina kun Johanna, Timo ja Apollo olivat käymässä. Punnittiin siilejä digitaalisella laitteellani (en käytä sanaa vaaka, koska siitä tulee joku ihan ihme versio tekstiin kun käyttää heittomerkkiä välissä..) Pikasiili Amon eli Pikanen oli vuorossa. Se päätti tulla saman tien ulos kirkkaasta muovista olevasta sangen korkeasta irrallisesta vaakakupista. Katsottiin kiinnostuneena miten äijän käy. Sehän pääsi reunalle ja siitä yli. Humpsahti keittiön pöydälle ja vaakakuppi keikahti saman tien lösalaisin päälle. Siellä ihmetteli Amon ansassa, että mitäpä nyt mahtoi tapahtua. Meitä tarkkailijoita hieman tuppasi ääneen hymyilyttämään...

[Soile]

Siiri-siilimme löysi itselleen muutama viikko sitten uuden harrastuksen. Avomieheni makasi sohvalla siili vatsansa päällä, kun Siiri äkkäsi Karin parran. Pikaisen haistelun jälkeen Siiri kävi partaan kiinni ja ryhtyi kiskomaan. Muutama haiven irtosi ja siili lensi pari senttiä taaksepäin. Innosta täristen Siiri ryntäsi takaisin parran kimppun ja parturointi jatkui pitkään. Ei kuulema sattunut juurikaan ja isäntä oli mielissään siilin huomiosta. Viime viikonloppuna isäntä ajoi parran pois ja Siirin kasvoilta saattoi lukea äärettömän pettymyksen, kun se taas tapansa mukaan Karin vatsalle päästyään suuntasi leukaa kohti. Onneksi leuassa on nyt jo niin pitkä sänki, että siitä saa jo kiinni... Siiri yritti parturointia myös nuoremmalle koirallemme, mutta Ginny ei suostunut käsittelyyn vaan juoksi huoneen toiselle puolelle ja katseli sieltä Siiriä hyvin epäluuloisena. Hetken kyräilyn jälkeen oltiin taas kavereita, mutta nyt Ginny ei enää päästä Siiriä tekemään yllätyshyökkäystä karvojen kimppuun.

[Pirjo Y]

HAH HAH HAH! Näen tilanteen autenttisena silmäini eessä! Perustetaan Siirin ja Lunan Parturi-kampaamo. Ei tarttis enää itse töitä tehdäkään. Mutta paheksun syvästi Karin parranajoa! Siili on herkkä tunne-eläin ja se voi saada traumoja. Annahan mies vaan parran kasvaa, se on seksikästäkin... heh heh hee!

[Soile]

Parturi-Kampaamo kuulostaa hyvältä. Jos koiratkin vielä suostuisi käsittelyyn, voisi siihen yhdistää trimmaamon. Jäisi itseltäkin se joka keväinen karvojen nyppimisen vaiva.