Suomen Siiliyhdistys

Kirjoittaja **Roosa** » 28 Syys 2005, 09:59

Osanotot meiltäkin

Ja paljon voimia poikasten hoitoon suuren surun keskellä.

Kirjoittaja **Tarja T ja Siiri** » 28 Syys 2005, 18:38

No onpas tosiaan Stingullakin melkoinen tilanne, huh huh. Mielestäni tuota silmien aukeamista ihan kokonaan voisi pitää jonkinlaisena rajana kiinteän ruuan tarjoamiselle. Siinä vaiheessa poikasista ensimmäinen(rohkein, vilkkain) saattaisi lähteä normaalitilanteessakin maistelemaan kiinteitä ruokia. Meillä on todettu pienten jauhomatojen olevan pienokaisille erinomaista ensiruokaa mm. sen takia, että ne ovat kutakuinkin luontaista ruokaa siileille ja ainakin meidän poikasista jokaiselle ovat madot kelvanneet ihan alusta asti. Jos mahdollista, aluksi kannattaa valita sellaisia puolikokoisia jauhiksia ja mahdollisimman vaaleita, jottei ole kovin sitkeätä kuorta pureskeltavana. Se ruuan pureskeleminen kun on ihan pienillä vähän vielä hakusessa. Voimia ja jaksamista.

Kirjoittaja **Katinka** » 28 Syys 2005, 19:22

Voi miten murheellista, toivottavasti pienokaiset selviytyvät.

Kirjoittaja **Marja** » 28 Syys 2005, 23:39

Tällä topicillla on sellainen otsikko jota ei toivoisi kenenkään tarvitsevan koskaan kirjoittaa. Osanotto Tuutikin menehtymisen johdosta. Stingulle ja koko poppoolle voimia ja jaksamista.

Kirjoittaja **tini** » 29 Syys 2005, 04:38

Osanottoja ja voimia :/

Kirjoittaja **Kikke** » 29 Syys 2005, 09:57

Voih.. Kuinka siellä tällä hetkellä jaksellaan?

Kirjoittaja **Stingu** » 29 Syys 2005, 16:00

Tilanne katsaus: Pojat voivat oikein hyvin. Paino nousee ja kakkaa tulee. Ruokahalu on hyvä, vaikkakin nyt vähän rauhottunu. Ekan vuorokauden söivät ihan hullun lailla, taisi vauvoilla olla nälkä kun Tuutikilta ei enää tainnu tulla lopussa tarpeeks maitoa. Oltiinki alotettu antaa niille lisämaitoa jo ennen ku Tuutikki kuoli. Aluksi piti tosiaan vähän rajottaa niiden syömistä, mut nyt ne saa syödä maitoa sen verran ku haluavat. Vajaa milli menee vähän tyypistä riippuen. Ruokitaan about 3 tunnin välein ja välillä menee vähän pidempääkin (n. 4 h)olosuhteiden pakosta, kun töissäkin pitää käydä... Pojat on tosi vilkkaita ja rupesivat karkailemaan pesästä jo viikon ikäisinä. Nyt on täysi työ pitää ne sen verran paikallaan että saa massua hierottua ja putsattua kakat

Onneksi kuitenkin ovat vielä sen verran pieniä että imurefleksi on tosi vahva, niin et syöttäminen on ollu helppoa. Nutriplussaa ollaanki annettu ihan pieniä nokareita ja vähän maitohappobakteereita, ku pojilla kakka muuttu vihreäksi. Ripulia ei kumminkaan ole. Ainoo on että pojilla vähän peppu punottaa kun niin usein sitä on jouduttu pesemään (lämpimään veteen kastetulla vanulapulla). Tänään laitoin niille varovasti ihmisvauvoillekin käyvää perusvoidetta. Katsotaan kuin käy... Miialle tosiaan tiistaina soitin, mutta totedettiin että matka on turhan pitkä, varsinki ku lapset ainakin toistaseksi jakselee hyvin.Suuret kiitokset kuitenki avun tarjoamisesta, kuten kaikille muillekin jotka ovat neuvoja jakaneet!!! Soitin tiistaina Ivenille. Se sano ettei 2 viikkonen enää maitoa tarvitse, että antaa kissan purkkiruokaa ensin vaikka muussattuna. Päätin kuitenkin sivuuttaa tämän ohjeen, kun ei oikein sovi yhteen ainakaan mun maalaisjärjen (jos sitä nyt enää valvomisen jälkeen on...) kanssa. Eihän noin pienen elimistö kestä vielä paljo muuta ku maitoa, varsinkaan purkkiruuan lisä- ja väriaineita! Tuutikin sairaskertomus oli sellainen, et torstai iltana sillä oli lieviä kalkkikramppeja ja annettiin sille kalkkia suuhun. Se helpotti hetkeksi, mut perjataina ne vaan voimistu (Tuutikki ei päässyt kävelemmään )ja käytiin eläinlääkärissä saamassa kalkkipiikki. Sekin auttoi toviksi, mutta taas ne palasivat. Lauantaina kävin sitten hakemassa tutulta eläinlääkäriltä sitä siilille laimennettua kalkkiliuosta jota sain sitten itse pistettyä sille kerran päivässä. Lisäksi kalkkia suuhun. Tuutikki ei kramppien alkamisen jälkeen itse syönyt mitään joten sitäkin oli ruokittava. Sunnuntaina ei kramppeja enää ollut yhtään, mut Tuutikki oli kramppien jäljiltä heikossa kunnossa. Maanantaina se sit rupesi oksentamaan aina ku oli ruokittu ja juotettu. Soitettiin Rauliolle ja se sano että saattaa olla sulistotulehdus, että jos on seuraavana päivänä samanlainen niin sit antibiootti kuurille. Illalla Tuutikki meni huonompaan kuntoon ja ensimmäistä kertaa pääsimme katsomaan sen massua. Se oli kramppien aikana purrut itseään ja saanut mahaan pieniä haavoja jotka olivat tulehtuneet jo aika pahasti. Lähdimme viemään Tuutikkia pieneläinklinikalle (onneksi ei tullut poliiseja vastaan

) mutta Tuutikki kuoli odotushuoneessa. Eli tulehduksesta aiheutunut verenmyrkytys lienee ensisijainen kuolinsyy. Tuutikki oli ep intialaisen pitkäkorvan piikeissä. Ja kun poikaset syntyivät siitä tuli entistä kiukkusempi. Käteen kun otti, niin se oli aina niin pallona ettei masua nähnyt. Perjantaina kun käytiin eläinlääkärissä niin edes nenää ei näkyny pallosta. Meille se sentään näytti pään ja etutassut, mutta hampaita sai varoa ihan tosissaan. Sen tästä opin että jos meille vielä joskus vauvoja on tulossa, niin meillä on ruiskussa valmiina kalkkiliuosta jo ennen ku poikaset syntyy!!

Kirjoittaja **zoozoo** » 29 Syys 2005, 16:14

Voi miten raskasta teillä on ollut. Onkohan kellään noin rajuja kramppeja koskaan ollutkaan. Voihan olla että pienellä on ollut jokin muukin vaiva jota ei ne tietenkään näytä. Nostan hattua kun ajattelen mihin ralliin olette alkaneet, mutta lopussa kiitos seisoo. Koittakaa jaksaa pikkuisten kanssa.

Kirjoittaja **Stingu** » 29 Syys 2005, 16:20

Tuutikki oli tosiaan saanut ihan reilusti kalkkia ruuan mukana, mut ei näköjään riittäny. Voihan tosiaan olla että jotain muutakin oli taustalla, mutta ainakin krampit sai aina hellittämään kalkilla, tosin palasivat jonkin ajan kuluttua takasin. Kun krampit oli pahimmillaan niin Tuutikki oli vaan pallona ja puhisi ja puri piikkejään. Oli sit vaan hampaat osuneet sinne masuunkin:( Siellä Pieneläinklinikalla arvelivat että kyseessä voisi lisäksi olla suolisto ja/tai kohtutulehduskin.

Kirjoittaja **Kaisa** » 29 Syys 2005, 16:58

En osaa edes kunnolla kuvitella miltä tuntuisi olla teidän sijassanne, varmasti raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. En muista minäkään kuulleeni noin voimakkaista kalkkikrampeista yhdelläkään siilillä. Pupunen sai Iveniltä (toivottavasti muistan oikean eläinlääkärin) ohjeen kalkin antamisesta naaralle, kun se odottaa ja imettää poikasia. Kalkkilisää ruvetaan antamaan heti astutuksen jälkeen, lopetetaan noin viikoksi ennen laskettua aikaa ja jatketaan synnytyksen tapahduttua. Kalkkilisän antamista jatketaan niin kauan kun emo imettää. Toivottavasti meni tuo aloitusajankohta oikein, on sen verran aikaa, kun tuosta on ollut puhetta, ettei ole ihan tuoreimmassa muistissa tuo ohje. Ihana kuulla, että poikaset kuitenkin näyttävät pärjäävän ilman omaa emoaan vallan mainiosti.

Kirjoittaja **Sinikka** » 29 Syys 2005, 17:55

Hienoa, että poikaset voivat hyvin! Koirakasvattajana minulla on hieman kokemusta noista kalkkikrampeista.Emolla, jolle niitä tulee( yleensä myös tällöin suuri poikue), ei kalkki imeydy normaalisti suolistosta. Siksi suun kautta annetusta kalkista ei kramppausvaiheessa ole apua, kalkki pitää pistää nahan alle. Juuri poikasten imetyksen aikaan kalkin tarve on suurimmillaan ja kramppeja voi ilmetä. Tätä ei suinkaan esiinny kaikilla naarailla, koiristakin tiedän vain pari sellaista. Toinen oli niin paha, että sille annettiin kalkkia suoneen. Tuutikki oli varmaankin sellainen, jolla kalkki ei imeytynyt. Koirille kielletään antamasta ylimääräistä kalkkia kantoaikana, koska se voi kerääntyä pentujen luustoon aiheuttaen kalkkeutumia sinne. Monipuolinen ruoka, penturaksuja heti astutuksesta se riittää kantavalle emolle. Eli kannattaa pyytää eläinlääkäriltä kalkkia piikkeinä siltä varalta, että tuollaisia kramppijuttuja tulee, se on ainoa mikä auttaa. Kalkkia sai aikaisemmin apteekista ilman reseptiä ruiskuissa, mutta enää ei saa, vain eläinlääkärin kautta.

Kirjoittaja **NiinaH** » 30 Syys 2005, 11:47

Kalkkihan ei imeydy jos eläin tai ihminen ei saa riittävästi myös D3-vitamiinia. Eli kalkinpuutetta voi tulla, vaikka ravinto sisältäisi kuinka paljon kalsiumia jos D-vitamiini puuttuu. D3-vitamiinin lähteitä siilin ravinnossa taitavat olla lähinnä vitaminoidut kissanraksut. Purkkihyönteisissä ja lihassa sitä ei ole.

Kirjoittaja **Stingu** » 30 Syys 2005, 16:20

Olet Sinikka varmaan oikeassa ton imeytymisen suhteen, sillä vasta kun ruvettiin antamaan pistoksina krampit rupes hellittämään. Tuutikki sai ennen raskauden puoli välistä kalkki ja vitamiini lisää, semmosen normaali annoksen ja synnytyksen jälkeen reilummin. Voi olla ettei D vitamiinia ollu tarpeeksi. En oo kovin hyvä noissa vitamiinien ym oikeiden suhteiden laskemisessa..

Lapsukaiset voivat kumminki hyvin ja syövät hirveesti! Kakkaa tulee sit kans samaan tahtiin

Kaikilla alkaa olla silmät jo jonkin verran auki ja yhdellä on etuhampaat puhkeamassa. Kutittaa kivasti kun jäystää sormea. Mulla on aina ne kaikki sylissä ruoka-aikaan. Kun syötän sit aina yhtä kerrallaan, niin muut yrittää kovasti imeä sormia:) Muutenkin nelikko on vilkastunut entisestään ja pesä lootassa käy välillä kauhea touhu. Yksi poikasista on selvästi tullu äitiinsä. Se on tumma niinku Tuutikkikin ja palloilee välillä sylissä, mitä muut ei oikeastaan yhtään tee. Se on myös ruvennut puhisemaan välillä

Poju on poikueen pienimmästä päästä, mutta ruokahalu on suurin:)

Kirjoittaja **Pirjo Y** » 30 Syys 2005, 17:08

Ounastelen, että nyt on tulossa Suomen käsikesyimmät eepeet :-)

Kirjoittaja **Soili** » 01 Loka 2005, 09:44

Hieno juttu, että pikkuiset pärjäävät. Tsemppiä.

Suomen Siiliyhdistys

Orpoja ep vauvoja