Suomen Siiliyhdistys

Kirjoittaja **Kikke** » 09 Loka 2005, 16:06

Tässä on oikeastaan kaiken kattava selitys salmonellasta näin äkkiseltään: <a href="http://www.ktl.fi/portal/suomi/osiot/tietoa_terveydesta/infektiotaudit/suolistoinfektiot/salmonella" target="_new" rel="nofollow">http://www.ktl.fi/portal/suomi/osiot/tietoa_terveydesta/infektiotaudit /suolistoinfektiot/salmonella</a> Siilistä voi tutkia salmonellan viemällä ulostenäytteen oman paikkakunnan elintarvikelaboratorioon, tosin ilmeisesti voi olla ettei salmonella välttämättä testissä näy vaikka se siilillä olisikin.

Kirjoittaja **Mimmi** » 09 Loka 2005, 16:53

Kiitoksia linkistä, Kikke,

Kirjoittaja **Tiina** » 09 Loka 2005, 16:59

Minunkin on myönnettävä, että WHS-juttu hämmästytti minua. Ehkäpä kyse oli WHS:n suhteellisesta esiintymisestä eikä absoluuttisesta määrästä. WHS on tullut meille nimenomaan Yhdysvalloista ja asiasta olen keskustellut paljonkin yhdysvaltalaisten siilistien kanssa. Heidän mielestään WHS on heillä valitettavan yleinen. Ja kasavttaja, jolta meille tuli sieltä siilejä, oli heidän mukaansa niihin aikoihin 2002-2003 myyntikiellossa Yhdysvalloissa juuri WHS:n takia. Henkilöt, joiden kanssa olen eniten asiasta ollut kirjeenvaihdossa ovat Laura Ledet ja Donnasue Graesser. Vuosi sitten kesällä oli yksi "siilisti" tulossa Yhdysvalloista puhumaan Saksaan eläinlääkärien konferenssin ja hän oli ehdottanut aiheekseen siilien WHS:ää. Sitä ei oltu hyväksytty silloin sitä varten, että järjestäjien mukaan tautia ei esiinny Euroopassa!

Kirjoittaja **Leia** » 09 Loka 2005, 17:18

Yhdyn kiitoksiin siitä, että näitä Raulion sanoja kirjattiin ylös.

Esimerkiksi kohdista 4), 11) ja 14) on hyötyä tällaiselle tulevalle siilinomistajalle (=siilin omistamalle).

Kirjoittaja **Soili** » 09 Loka 2005, 18:01

Olisiko meillä ollut WHS:aa paljon juuri pienen kannan takia? Silloin tulee helpommin tilastollisia vääristymiä- eli jos on tosiaan ollut vaikka yksi ulkolainen kasvattaja, jolla WHS:ää esiintyy ja joka tuottaa siilejä tänne, niin vaikutus korostuu, kun siilejä on kaiken kaikkiaan niin vähän. Hieno juttu, että luonnonhyönteisiäkin voi antaa. Minusta se on hyvä siksi, että puutarhamökilläni vipeltää kaikenlaisia öttiäisiä, ja esimerkiksi liljakukot syöttäisin mielihyvin siilille, mutta en ole uskaltanut antaa loisvaaran takia. Ja tuleehan siitä vaihtelua piikkipallolle.

Kirjoittaja **Sirpa** » 09 Loka 2005, 18:59

17) Raulio kertoi eilen sen luennon jälkeen, että krantulle siilille voi koettaa myös pientä määrää hunajaa tekemään ruuasta maukkaampaa. 18) Siilin ruokaan voi lisätä matelijoille annettavia vitamiinivalmisteita (esim.Nutrobal), jotka ovat Raulion mielestä parempia kuin kissojen ja koirien vitamiinivalmisteet.

Kirjoittaja **Kaisa** » 09 Loka 2005, 19:34

Minä tosiaan kirjoitin kynä sauhuten Raulion vastauksia kysymyksiin ylös ja teen niistä yhteenvedon aihepiireittäin. Laitan yhteenvedon vaikka tähän samaan ketjuun, kunhan ehdin sen kirjoittaa ja tarkastuttaa Rauliolla. Vastauksia kun tuli niin tiuhaan tahtiin ja välillä tausta hälinä vaikeutti kuulemista, niin muistiinpanoissani voi olla puutteita ja/tai virheitä. En lupaa mitään tarkkaa päivää, mutta enköhän ensi viikon alkupuolella saa tänne tuon kirjoituksen. Paljon siinä ei ole tuohon Sirpan tekemään mainioon listaan lisättävää, muistini mukaan suurin osa on tuossa, mutta tarkennuksia siihen varmaan tulee ja se ruokintaohjekin on tallessa.

Kirjoittaja **Knightrider** » 11 Loka 2005, 15:27

Muistaako kukaan sitä sisäloisiin tehoavan lääkkeen nimeä, jonka Raulio loisista puhuessaan mainitsi?

Kirjoittaja **NiinaH** » 11 Loka 2005, 15:28

Minä en ollut mukana bileissä, mutta Axilur on aika yleisesti käytetty matolääke..

Kirjoittaja **flower** » 11 Loka 2005, 16:40

onko toi matolääke pakollinen antaa??

Kirjoittaja **Sirpa** » 11 Loka 2005, 20:24

Raulio sanoi, että madotus on paikallaan, a)jos epäilee loisia (siili laihtuu hyvästä ruokahalusta huolimatta) b) jos syöttää siilille ulkoa niitä ravitsevia kastematoja ja hyönteisiä c) jos selkeästi löytää ulosteesta matoja (madon munia on lähes mahdotonta paljain silmin todeta, mutta tietysti, jos ulosteessa kiemurtelee loinen niin kyllähän sen huomaa...) d) jos siili on ollut tekemisissä toisten siilien kanssa, joilla on matoja. Loisten varalta ulosteen voi lähettää tutkittavaksi esim EELA.aan. Niin ja madotuksen voi siis suorittaa kerran vuodessa ilman riskejä.

Kirjoittaja **Kaisa** » 12 Loka 2005, 17:11

Tässä on nyt Johanna Raulion tarkastama yhteenveto hänen vastauksistaan esittämiimme kysymyksiin: Eläinlääkäri Johanna Raulion vastauksia hänelle esitettyihin kysymyksiin Tuff Tuff bileissä 8.10.2005 Ravinnosta: Mikäli siilin ruokavalio koostuu pelkästään hyönteisistä ja kasviksista sekä hedelmistä, sen ruokavaliossa ei ole riittävästi vitamiineja ja kalkkia, eli erillinen D3- vitamiini ja kalkkilisä on tarpeen. D-vitamiinia ja kalkkia voi antaa liikaa. Mikäli siili saa noin puolet ravinnostaan kissannaksuina se ei tarvitse erillistä vitamiini- ja kalkkilisää. Jos siili saa vähemmän kuin puolet ravinnostaan naksuina, tai ei syö niitä ollenkaan riittävä määrä voisi olla suunnilleen teelusikan kärjellinen vuorokaudessa. Matelijoille tarkoitetut valmisteet, esimerkiksi Nutrobal ja Nekton rep, ovat siilille sopivampia kuin kissoille ja koirille tarkoitetut valmisteet. Vaikka kissannaksuista saakin riittävän vitamiini- ja kalkkilisän, ne yksinään eivät riitä siilin ravinnoksi, ruokavalio on niillä liian yksipuolinen. Siilin ruokavalion tulisi olla mahdollisimman vähärasvaista, eikä rasvainen kuiva- tai märkäkissanruoka sovi hyväkuntoiselle siilille ollenkaan. Hampaiden kunnossapitämiseen käyvät ihan mitkä tahansa kissannaksut. Niin sanottujen dental-naksujen hampaitahoitava ominaisuus on pääasiassa niiden suuri koko, siilille kaikki naksut ovat riittävän suuria ollakseen dentalnaksuja. Mikäli siili on nirso, sille kannattaa tarjota uusia ruokia suunnilleen samankokoisina paloina kuin ne ruoat mitä se syö ja sekoittaa ne ”vanhoihin” ruokiin. Monet eläimet ovat tarkkoja tarjotun ruoan palojen koon suhteen. Tämä keino voi auttaa, mutta ei ole takuuvarma konsti saada siiliä syömään uusia ruokia. Luonnosta kerätyt hyönteiset, kastematodot ja etanat ovat hyviä ruokia siilille, vaikka on olemassa pieni vaara, että niistä saa jonkin loistartunnan. Mahdollinen loistartunta on kuitenkin helposti hoidettavissa matolääkkeillä. Mikäli siili syö lapsille tarkoitettuja purkkisoseita, ei niihin lisätty sokeri ole haitallista pienissä määrin. Soseeseen lisätty sokeri ei todennäköisesti aiheuta alkueläinten lisääntymistä suolessa. Jos siili ei kelpuuta kasviksia, niitä voi yrittää tehdä houkuttelevammaksi pilkkomalla ne, ei muussaamalla, pieneksi ja lisäämällä niihin jotain makeaa marjaa tai hedelmää. Myös pienellä määrällä hunajaa voi yrittää saada ruoan maistumaan paremmin. Ruokavalion osuutta kasvaimiin ei ole tutkittu, joten kenelläkään ei ole riittävää tutkittua tietoa. Riippuen mitä lisäaineita ruoassa on, niiden runsaalla määrällä voi olla ehkä jotain merkitystä. Painosta: Suomessa on paljon ylipainoisia siilejä. Punnittua painoa parempi mittari ylipainolle on siilin kyky mennä palloksi. Mikäli siili pääsee vain osittain palloksi, se on ylipainoinen, jos se ei pääse pallolle ollenkaan on kyseessä jo todella voimakas liikalihavuus. Hyvä ulkoinen mittari on myös siilin kaula ja posket, koska pään koko ei muutu siilin lihoessa. Pullottavat posket ja kaula ovat merkkejä liiasta painosta. Mikäli siiliä on tarpeen saada laihtumaan, täytyy muistaa, että liian nopea laihtuminen ei ole hyväksi ja mahdollisesti altistaa rasvamaksalle. Useiden kymmenien grammojen putoaminen viikossa on liian nopeata laihtumista ja silloin pitää lisätä ravinnon määrää. Esimerkkinä aikuisen siilin päivitäisestä ruoan määrästä oli yhden aikuisen n. 550 g painavan uros siilin päivän ruoka-annos eläintarhassa. Siihen kuuluu: 1 teelusikallinen hyönteissyöjä sekoitusta ja 1 teelusikallinen kissannaksuja ja 1 teelusikallinen vihannes- ja kasvissekoitusta ja joko 2 - 3 sirkkaa tai 4 - 6 tavallista jauhomatoa Tämä määrä oli tuolle yksilölle sopiva ja sitä voisi pitää karkeana ohjenuorana myös lemmikkisiileille. Mikäli siilin paino putoaa tuota vastaavalla määrällä ruokaa, eikä sitä ole tarkoitus pudottaa, pitää annosta kasvattaa. Mikäli se pysyy vakiona ja se oli tarkoitus, tuo annos on sopiva ja mikäli paino nousee tuolla määrällä, eikä se ole tarkoitus, on määrää pienennettävä. Eli siis tervettä järkeä käyttäen voi tuota ohjetta lähteä muuttamaan omalle aikuiselle siilille sopivaksi, niin että sen paino joko pysyy siinä missä on, lähtee putomaan maltillisesti tai nousemaan maltillisesti, sen mukaan mikä on tarkoitus. Kaikki laihtuminen joka ei johdu ruokamäärän pienenemisestä tai liikunnan lisääntymisestä, eli saadun ja kulutetun kalorimäärän suhteesta, johtuu jostakin sairaudesta. Siili säätelee itse liikkumistaan oman tarpeensa mukaan, eli yleensä liiallista juoksupyörän käyttöä ei tarvitse pelätä. Liian laihan siilin tunnistaa sen roikkuvasta nahasta. Nahka ja piikistö ei pienene, joten nahka ikäänkuin roikkuu siilin päällä kuin rukkanen. Sairauksista: Sisä- tai ulkoloistartunnan saa joko suoraan tai välillisesti toisesta siilistä. Välillisesti sen voi saada esimerkiksi ihmisen käsistä. Sisäloisten yleinen oire on ”mystinen laihtuminen”. Siilin punkki on erittäin yleinen ulkoloinen. Terveelle yksilölle ne eivät ole haitallisia ja niitä ei välttämättä aina edes huomaa. Heikentynyt yksilö voi sairastua vakavammin. Salmonellan kohdalla voisi pitää lähtöajatuksena, että kaikilla siileillä on salmonella, vaikka ne eivät todennäköisesti siihen koskaan sairastu. Vaikka siilillä olisi salmonella se ei välttämättä näy testeissä, eli ei voida antaa todistusta, että siilillä ei olisi salmonellaa. Käsien pesun merkitystä ei voi korostaa liikaa. Kädet tulee pestä aina huolellisesti ihan tavallisella saippualla kun on käsitellyt siiliä tai sen ulosteita ja tarvikkeita. Huolellisella käsihygienialla pystyy estämään salmonellan tarttumisen ihmiseen. Pienet lapset, varsinkin konttausikäiset, ja siilit vapaana asunnossa on erittäin riskialtis yhdistelmä. Englannissa kuoli pieni lapsi saatuaan perheen lemmikistä salmonella tartunnan. Perheessä jossa on pieniä lapsia ei siilin tulisi antaa olla vapaana lattialla siellä missä lapsi liikkuu lapsen turvallisuuden vuoksi. Yleisin syy virtsatietulehduksiin on liian matala lämpötila, optimi lämpötila on 24 – 30 astetta, ja varsinkin uroksilla esinahkaan tarttuneet vessahiekan murut. Keskellä päivää herättäminen aiheuttaa siilille sekä univajetta ja sterssiä, joten sitä tule tehdä ilman painavaa perustetta. Paivana perusteena voidaan pitää esimerkiksi siilin lääkitsemistä. Yleisin terveysongelma siileillä on kasvaimet. Yhdellä siilillä voi olla useita erilaisiä kasvaimia yhtäaikaa ja yleensä siilin kasvaimet ovat pahanlaatuisia. Alttius kasvaimiin voi olla perinnöllistä, joten kasvainten tuloon vaikuttaa todennäköisimmin perimä ei niinkään ravinto tai hoito. Perinnöllisyys voi tulla jalostuksen kautta vahvistetuksi jossain vaiheessa. On mahdollista, että jalostuksen myötä tulee ilmi ns. ”syöpälinjoja”. Täysin varmasti perinnöllisenä pidetty WHS tauti on vain lähes varmasti perinnöllinen, sitä ei ole vielä aukottomasti todistettu. WHS on Raulion tietolähteiden perusteella yleisempi Suomessa kuin missään muualla maailmassa. Ulosteen syöminen on yleensä vain paha tapa. Tosin vatsavaivat, kuten haimavika, voi olla syynä ulosteen syömiseen. Imeytymishäiriössä ruoka ei sula kunnolla, joten siili pitää huonosti sulanutta ruokaa sisältävää ulostetta ruokana, koska se tuoksuu ruoalta. Kasvatuksesta: Lisääntyminen on kaikille eläimille luonnollista. Sopiva lepoaika naaralle poikueen ja seuraavan parituksen välillä voisi olla ehkä 2 – 3 kuukautta. Vaikka naaras ehtisikin tehdä useampia poikueita, niin järkevä määrä kaikki osatekijät huomioon ottaen voisi olla 2 poikuetta vuodessa. Yhtä yksilöä ei ole järkevää käyttää paljon jalostuksellisesta näkökulmasta, vaan käyttää mieluummiin useita uroksia ja naaraita, jolloin lajin geeniperimä on mahdollisimman laaja. Tämä puoltaa myös sitä näkökohtaa, että yhdellä naaraalla ei teetetä kovin useita poikueita tai käytetä vain yhtä tiettyä urosta kasvatuksessa. Emo siiliä ei kuluta tiineys vaan imetys. Tiineyden aikana emolla tulee olla aivan normaali ruokavalio normaalein vitamiini- ja kalkkilisin, toki pientä ekstraa voi antaa silloin tällöin herkkupalana. Varsinkin kalkin suhteen täytyy olla tarkkana. Tiineyden aikaan saatu normaalia suurempi kalkkimäärä saa elimistön pitämätään tätä isompaa kalkkimäärää normaalina. Kun emo rupeaa imettämän ei elimistön mielestä kalkkia olekaan riittävästi ja kalkkikramppien riski kasvaa. Kalkkilisää ruvetaan antamaan siis vasta sitten kun emo on synnyttänyt, ei vielä silloin kun se on tiineenä. Maidonvastike on hyvä kalkinlähde emolle imetyksen aikaan, samoin kuin poikasille lisäravintona. Emon liikuntaa ei tarvitse rajoittaa tiineyden tai poikasten aikana, se osaa itse säädellä liikkumisensa tarpeensa mukaan. Yleistä: Siili tarvitsee paljon tilaa, mitä enemmän sitä on käytettävissä sen parempi. Siilin asumus ei saa olla häkki tai muu asumus jossa on ritilää, pinnoja, tms. jossa siili voi loukata itsensä pahastikin. Mikäli asunnossa on viileät lattiat ei siilin tule antaa olla vapaana ollenkaan, sillä mm. virtsatietulehduksen riski kasvaa liian viileässä. Mikäli siili hyväksyy kylvetyksen ja suihkun, niin sitä voi pestä tarpeen mukaan. Kylvetys/suihkutus auttaa pitämään ihon kunnossa ja hilseettömänä. Mutta mikäli siili ei suvaitse pesemistä, tulee sitä välttää. Säännöllinen madotus loistartuntojen varalta kerta vuoteen ei ole haitallista. Kakkanäytteen voi tarvittaessa itse lähettää suoraan tutkittavaksi ja mennä vasta sitten eläinlääkärille, jos näytteestä löytyy jotain hoitoa vaativaa, näin ei tarvitse turhaa maksaa yhtä ylimääräistä eläinlääkärimaksua. Siilin ensiapukaappiin voi varata sideharsoa ja sellaista puhdistusainetta jota voi laittaa suoraan haavaan, esim. betadine liuos. Peskää ne kädet siilin ja sen tarvikkeiden käsittelyn jälkeen ja älkää peskö siiliä keittiön altaassa jossa pesette omat ruoka-astianne. Tervettä järkeä käyttämällä selviää monista tilanteista.

Kirjoittaja **Sirpa** » 12 Loka 2005, 20:43

Kiitos, Kaisa! Tässäpä oiva hoito-ohjeisto kaikille siilisteille.

Kirjoittaja **Kaisa** » 12 Loka 2005, 21:18

Kyllä noilla pääsee jo varsin pitkälle, varsinkin kun muistaa käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä.

Kirjoittaja **Kikke** » 12 Loka 2005, 21:22

Kyllähän tuo juttu muuttui! Parempaan suuntaan

Minä purnaan täällä silti edelleen

Ja edelleen, en ollut paikalla, joten en voi tietää onko tekstistä esimerkiksi lyhennetty joku asia pois.. Minusta tuo ruokavalio on edelleen liian "suppea" varsinkin ötököiden osalta eli niitä on ihan liian vähän (eläintarha esimerkki).. Ja jauheliha/kana/kalkkuna puuttuu tuosta itseasiassa kokonaan vai oliko niistä mitään mainintaa? Ja sitten.. Määrä on minusta yksinkertaisesti liian pieni. Elvis esimerkiksi painaa 450g (440g jos tarkkoja ollaan) ja syö jo tuon mainitun määrän plus enemmän hyönteisiä ja lisäksi sosetta. Jos sen ruokaa vähentäisi, se kuihtuisi kokonaan. Eli 100g pienempi siili. Tekstissä on kuitenkin onneksi maininta: Mikäli siilin paino putoaa tuota vastaavalla määrällä ruokaa, eikä sitä ole tarkoitus pudottaa, pitää annosta kasvattaa. Oliko teillä muuten mitään puhetta salmonellatestien luotettavuudesta?

Suomen Siiliyhdistys

Eläinlääkäri Johanna Raulion ohjeita siilisteille