Kirjoittaja Sanna » 29 Marras 2005, 11:36
Hei,
<br>
<br>Tilda on saanut tässä kokea vastoinkäymisiä, samalla myös sitten minäkin. Noin 1,5 kk sitten näin kakassa verta ja vein Tiitun Johannalle. Johanna ei kokeilemalla vatsaa löytänyt mitään ja antoi antibioottikuurin. Noin kuukausi takaperin olin aamulla lähdössä töihin ja koin todella järkyttävän näyn: koti oli kuin verilöylyn jäljiltä ja Tilda aika heikkona lattialla. Verta oli todella paljon, kun ajattelee, miten pieni tyttö on kyseessä. Avunsaanti silloin klo 6 aamulla oli todella vaikeaa, soittelin joka puolelle. Lopulta menin sitten Mevetin päivystykseen ja onneksi Einar oli paikalla. Välihuomio: siinäpä todella ammattitaitoinen ja miellyttävä eläinlääkäri! Tildasta otettiin kaksi röntgenkuvaa, tähystettiin jne. Peräsuolessa on jokin pahka, josta ei tiedä, mikä se on ja siitä ei uskalla ottaa koepalaakaan. Tämä nähtävästi vaikeuttaa kakkaamista. Einar laittoi ompeleen, antoi putkikaupalla vitamiineja ja muuta ja Tilda olikin hyvässä kunnossa sen kuurin ajan ja viikon sen jälkeen. Nyt meillä on taas menossa huono viikko, joka aamu löytyy verta lattioilta joka selvästi tulee kakkaamisen yhteydessä. Iltaisin kun vietämme yhteistä aikaa, vuotoa ei ole. Einarille on tällä hetkellä soittopyyntö päällä, hän ei antanut kovin paljoa toivoa, jos tämä jatkuu. Viikko sitten kävimme poistamassa ompeleen ja kaikki vaikutti hyvältä. Nyt onkin sitten rankan ratkaisun aika, Einar sanoi ekan kerran käydessämme, ettei tätä voi leikata tai muutakaan tehdä, eutanasia on ainoa vaihtoehto. Tilda juoksentelee, on hieman väsyneempi kuin normaalisti ja syö. Sydäntä raastaa, jos tänään on tehtävä päätös, jolla pieni tyttönen joutuu luotani pois. Vasta helmikuussa Dantusta jouduin luopumaan ja jos nyt tulee toistamiseen sama tilanne en oikein uskalla enää näitä ihania lemmikeitä harkitakaan, liian rankalta tuntuu. Mutta en saa olla itsekäskään, jos toinen kärsii. Siilistä sitä kipuakaan on vaikea tajuta. Mutta tälläisiä ikäviä tarinoita taas, paljon on hyviä hetkiä ollut tässä välissä, Tilda on oikein upea tapaus, yhäkin...