Toivoa on...

[Anu]

...kesyttää intialainen pitkäkorva. Vaikka Nipsuni nyt vaikuttaisi keskiverto intialaista kesymmältä, on se kuitenkin "hirveä" sähikäinen afrikkalaiseen verrattuna. Eilen se kuitenkin aiheutti minulle mielen nyrjähdyksen. Aikansa sykkyröityään sylissäni, se päättikin alkaa kiltiksi siiliksi (olisikohan sillä ollut jokin vaikutus, kun sen kuullen kehuin Pipua kiltiksi ja hienoksi siiliksi..) Se yksinkertaisesti asettui syliini litteäksi ja kaikki piikit alhaalla! Sen kuono näkyi ja silmät myös. Silmät lupsahtelivat uneliaasti ja se maiskutteli kovasti suutaan. Hetken jo luulin, että se meni hengettömäksi! Mutta sepäs vain hengitteli hyvin rauhallisesti ja oli kuin mukavuuden vertauskuva... Jos saisin sen hetken vangittua kameralla joskus...

[Aino]

Kysyn nyt aiheen vierestä kun asia tuli tässä ilmi. Miksi siili maiskuttelee suutaan sylissä ollessaan?

[Anu]

Jos minulta kysyt, niin en kyllä tiedä. Koirat ainakin ovat yleensä tyytyväisiä maiskutellessaan tuollaisessa tilanteessa, mutta voipa olla ettei se päde siileillä.

[Kikke]

Maiskutuksesta:Siilistä en tiedä, mutta koira maiskuttelee myös silloin kun on hermostunut (sama kuin monilla ihmisillä ja myös koirilla haukottelu). <br>Tuhina harrastaa ihan samaa myös silloin kun se avautuu pallosta eikä pelkästään silloin, kun on sylissä. Hermoilun merkki?

[Soile]

Meidän Siiri maiskuttelee silloin kun se herätetään ja otetaan syliin. Olen tulkinnut sen "missä h... mä olen"-fiilikseksi. Maiskuttelu menee ohi siilin kunnolla herättyä, joten olisiko kyse lievästä hermostuneisuudesta/ahdistuksesta.

[Pirjo Y]

Giovanni yllätti taas. Heräsin varhain aamulla, kun sen juoksupyörä oli siirtynyt ja hankasi pesäkopin kattoon. Menin siirtämään pyörän siileineen päivineen. Normaalisti Giovanni olisi juossut saman tien koppiinsa jotta kolahtaa. Nyt se jäi katselemaan minua ja kun menin takaisin sänkyyn, se jatkoi juoksuaan muina siileinä. Giovannilla viiraa!

[Markku]

Meidän Simo Annikki maiskuttelee ja myös narskuttaa hampaita aika paljonkin aina silloin tällöin. Olen hieman ihmetellyt sitä. En menisi sulkemaan pois tuota teoriaa, että se liittyy jotenkin hermostuneisuuteen.

[Markku]

Pirjo: ainakin meidän Simo Annikin säyseyteen vaikuttaa todella paljon vuorokauden aika, jolloin sitä lähestyy. Illalla klo 23 ollaan vielä arkoja. Sitten kun S A on juossut juoksupyörässä rauhassa esim. pari tuntia ja sitä lähestyy sen jälkeen, on se ihan selkeästi kesympi.

[Kaisa]

Kyllä Viltsukin maiskuttelee, yleensä heräämisen jälkeen. Itse olen sen päätellyt sen olevan vain heräämisrituaalija, haistellaan ja maistellaan mitä ympärillä on...

[Iida]

Ellikin maiskuttelee herättyään.. Samaa olen siitä ajatellut kuin kaisa. Kun siili on kunnolla herännyt, se ei maiskuttele enää. <br> <br>Tuosta vuorokauden ajan vaikutuksesta siilin säyseyteen.. Meillä siili on kuin enkeli kun sitä käsittelee päivällä, mutta auta armias jos sen menee ottamaan käteen kun se yöllä juoksentelee vapaana!! Siitä seuraa kauhea suhina ja raivo.. Yöllä meillä asustaa hurja villipeto! <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt=""> (tämäkin viesti meni nyt kyllä pahasti topicin ohi, pahoittelen)

[Pirjo Y]

Otin viime yönä keikalta tullessani Giovannin silittelyhetkeen. Tunnin muokkasin ja silitin ja vanutin, mutta se oli taas raivopäätuulella. Tämän epelin kesytys on kai kuin se etanan kiipeäminen pystysuoraa seinää pitkin matematiikan tehtävässä. Välillä menee ylös, välilla liukuu alas vaihtelevalla menestyksellä. Osasi olla kyllä kiukkuinen otus. <br>Silti se on jotenkin ihana ja kultainen. I. pitkäkorvasiili voisi olla tosi ihana ja metka lemmikki (ei lapsiperheeseen) jos se kasvatettaisiin ihan poikasesta asti käsikesyksi kuten meillä kääpiösiilit. Olen oppinut pitämään tämän siilin ulkonäöstä, vaikka aluksi mokomia kummastelin. Eiväthän ne ole samalla lailla suloisia kuin valkovatsat. Mutta ne ovat upeita eläimiä. Pää ei vain useimmilla näistä Suomeen tuoduista siileistä kestänyt kuljetusta ja ahdasta säilytystä. <br> <br>Tämä on terapian paikka. Toivotan kärsivällisyyttä itseni lisäksi Markulle, Niinalle ja Miialle!

[Kikke]

Minä ihastuin heti mokomien ulkonäköön, kun ensimmäisen kuvan näin! Ne ovat ulkonäöltään niin humoristisella tavalla suloisia, että hymy nousee väkisinkin naamalle, kun kuvia katselee (vaikka olen nähnyt kuvat jo moneen kertaan, tulos on aina sama!) <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/biglol.gif" border="0" align="" alt="">

[Markku]

Korjaus tuohon aiempaan viestiini Simo Annikin kesyydestä ja vuorokauden ajasta: tarkoitin että se on kesympi juoksupyörässä juostujen lenkkien jälkeen siten, että se ei pelkää niin paljon kun sitä lähestyy. Jos sen esim. laittaa lattialle juoksemaan niin se ei luiki niin helposti pakoon kun sitä lähestyy. Se on itsevarmempi. Mutta jos sen virkeimpänä hetkenä ottaa syliin niin ei se mitenkään kesympi ole! Ei siitä sylisiiliä ikinä tule. Mukava kuitenkin että se ei pelkää enää niin paljoa vapaana ollessa. <br> <br>Se Mark Britanniasta on kasvattanut I.pitkäkorvan poikasesta asti. Ei tule kuulemma kesyä siiliä siltikään (valkovatsan tyyppistä)! Kesympi kuitenkin kuin nämä ei kasvatetut versiot. Hänen www-sivuillaan lukeekin osuvasti näistä otuksista, että afrikkalainenvalkovatsasiili eli lemmikkisiili ja Intialainen pitkäkorvasiili (siinä se pieni ero).

[Noora]

Siilikin maiskuttelee unilta noustuaan. Juuri herätettynä hän onkin suloisimmillaan, ei kai unenpöpperöisenä tajua vielä äksyillä. <br>Silloin voi onnistua varastamaan muutaman silityksenkin ilman pedon kiukkua. Voi voi, jos yöllä puuttuu juoksemiseen vaikka kiristämällä pyörän ruuveja. Tulee sellainen olo, että "juujuu, olen jo matkalla rappukäytävään nukkumaan, tämä on sun valtakuntasi". <img src="http://www.suomensiiliyhdistys.fi/forum/img/smile/wink.gif" border="0" align="" alt=""> On tottunut, että yöllä saa temmeltää ilman häirintää. On kyllä ihan kiva herätä tassutuksen tai rouskutuksen ääniin. Juoksupyörän ääneen taas ei..