Suomen Siiliyhdistys

Kirjoittaja **Sirpa** » 04 Tammi 2006, 11:19

"Meitä ei mikään voi koskaan erottaa, ikuinen tämä liittomme on..." Nämä vanhat tangon sanat ovat pyörineet päässäni jo pari päivää. Meillä on nimittäin taas uusi vaihe isä-poika -projektissa. Nyt jo kahtena yönä peräkkäin muurit ovat sortuneet ja kaikki esteet on voitettu, kun Tuffe ja Max ovat etsiytyneet toistensa seuraa. Eilen aamulla en ollut uskoa silmiäni, kun näin Maxin luikahtavan aamuvarhaisella Tuffen käytössä olevassa pesuhuoneessamme. Miten Max oli kaikkien barrikaadien yli Tuffen puolelle tullut, siitä ei ole mitään käsitystä. Viime yönä sitten heräsimme Jarin kanssa kovaan kolinaan. 300 g tiukkaa siilinlihasta siirsi noin kymmenkiloisen puupenkin ja 1,5m pitkän pleksin pois oven edestä ja kampesi itsensä isin luokse. Sydän kylmänä seurasin aamuöisellä saunan lattialla istuen poikien touhuja, vaan kun Tuffe tyytyväisenä kapusi poikansa juoksupyörään ja poika kiipesi piehtaroimaan isänsä hiekkalaatikkoon päätin siirtyä takaisin nukkumaan. Pieniä puhinoita lukuun ottamatta pojat vaikuttavat taas ihan sävyisiltä pidettäväksi yhdessä.

Kirjoittaja **merjah** » 04 Tammi 2006, 12:09

Voi miten mukava uutinen! Isän ja pojan yhteistä puuhailua on varmasti hienoa seurata, vaikkapa sitten saunan lattialla yöllä istuen. Siilistä löytyy uskomattoman paljon voimaa, kun se jotain tarpeeksi haluaa. Ehkäpä minäkin uskallan varovasti kokeilla taas isän ja pojan yhteiseloa, kun Harryn poika muuttaa meille tammikuun lopussa. Osku saa edelleen olla rauhassa omissa oloissaan.

Kirjoittaja **Pirjo Y** » 04 Tammi 2006, 15:03

Njäh njäh njäh....siilit mitään erakkoja ole...

Kirjoittaja **Taina** » 04 Tammi 2006, 20:38

Tahdon yhtyä edelliseen njähjättäjään

.... T: 4 yhdessä nukkuvan erakkosiilin orja

Kirjoittaja **Sirpa** » 28 Tammi 2006, 10:52

Viime yönä meni myöhään "erakkosiilejä" katsellessa. Vanhana koirankasvattajana näen Maxin eleissä jotenkin koiramaista antautumista isälleen. Max on jo 4kk vanha, siis jo nuorukainen parhaassa iässä, vaan valta on vahvasti Tuffe-isällä. Maxin nähdessään Tuffe suhahtaa ja Max heittäytyy heti maahan jalat kaikkiin suuntiin sojottaen. Sitten Max lähtee hassusti liukumaan mahallaan Tuffea kohden. Maxin pääkin on ihan maata vasten. Kun Max pääsee kosketusetäisyydelle, alkaa Tuffe usein tuhahdella voimakkaammin, mutta lopettaa hetken kuluttua. Joskus pojat pyörivät toistensa ympäri väkkäränä. Tuffe ei kuitenkaan pure Maxia. Niin, eikä myöskään päinvastoin. Poikien touhuja on niin hauska katsella, että viime yönäkään en meinannut nukkumaan päästä. Aamulla päästin herrat vielä vapaaksi koko asuntoon ja voi sitä vauhdin hurmaa! Molemmat juoksivat aivan villeinä pitkin huoneita ja taas hetken kuluttua porhalsivat juoksupyöriinsä rullaamaan. Sitten taas vapauteen. Sitä katsellessa mietin niitä siilukoita, jotka elävät koko elämänsä häkissä pääsemättä nauttimaan tarmokkaista juoksulenkeistä. Toivottavasti Suomessa kaikki siilistit jo ovat tajunneet lemmikkinsä valtavan liikunnatarpeen. Kahden siilin perheenä emme voi kuin ihmetellä siilien erilaisia luonteita. Tuffe, Vaaralan harvahammasvampyyri on aina ollut vetäytyvä ja omissa oloissaan viihtyvä herra. Kyllä se sylissäkin viihtyy, mutta on koko ajan valppaana. Max taas on niin lällykkä, että väliin koiraksi luulisi! Aamulla, kun avaan pesuhuoneen oven, painuu Tuffe oitis pesään, vaan mitä tekee Max? No juoksee tietysti suoraan mamma luokse iloisesti jalkoihin pyöriskelemään. Se tulee luokse kauempaakin, kun sitä vaan kutsuu. Sylissä se on aktiivinen ja peloton. Vieraankin läsnäollessa poika on ainoastaan utelias. Palloilu on Maxille ihan tuntematon asia. Suurkiitos Tainalle ja Pondille upeasta kasvatustyöstä! Näin siis tänä aurinkoisena lauantaiaamuna Esi-Helsingissä.

Kirjoittaja **Lea ja Justus** » 29 Tammi 2006, 19:20

Mielenkiintoista lukea näitä kokemuksia kahden poikasiilin yhteiselosta. Mekin aiomme ainakin kokeilla, miten Elmo ja Sinbad tulevat toimeen keskenään. Toivottavasti tuloksena on vain tuhinaa eikä mitään suurempia rähinöitä.

Kirjoittaja **Taina** » 30 Tammi 2006, 11:31

Max on sitten aivan , kun siskonsa Megan , joka luulee myös olevansa koira=D Kun avaamme siilien huoneen oven, saapuu megan sieltä katsastamaan tulijaa ja istuu lattialla sen näköisenä, kuin tahtoisi syliin,jos laitan käden eteen , hän kiipeää siihen ja odottaa kyytiä alakertaan, mukavaan lämpöpesään masuni päälle löllimään selälleen. Jos masullani nukkuu myös Mimox, he ovat kietoutuneet "halaamaan" toisiaan tai toinen tunkee itsensä toisen alle ja on siellä aivan lettuna onnellisena. Palloilua ei näillä tytteleillä näy.Jos Megan säikähtää oikein pahasti, hän voi naksuttaa ja puhista hetken, mutta Mimox ei sitä ole koskaan tehnyt, hän puolestaan menee aivan matalaksi , ilmeisesti samalla tavalla , kuin veljensä Max, kohdatessaan syyläsiili isänsä Tuffen. Ehkä se on jonkinlaisen nöyrtymisen ja alistumisen merkki näillä opossumeilla, kun kohtaavat pomonsa (?) Juu u , kyllä meillä on sitten ihanat erakkosiilit

Kirjoittaja **Sirpa** » 02 Helmi 2006, 21:37

Viime yönä kuuntelimme pitkin yötä korvia vihlovaa laulua,siilin serenadeja, kun poika yritti hurmata isänsä... Tuffe-parka on ihan ihmeissään, kun Max kiertää häntä kuin kissa kuumaa puuroa ja yrittää kaikin tavoin osoittaa olevansa hellä poika. 14-vuotias Juha-poikamme kysyi tänään suorasukaisesti ruokapöydässä: "Onkohan Max homo?" Ensi yön nukumme rauhassa ja pidämme pojat erossa toisistaan. Saa Tuffekin sitten hetken rauhan. Voi hyvänen aika, mihin kaikkeen sitä näiden otusten kanssa joutuukaan! :-)

Kirjoittaja **merjah** » 02 Helmi 2006, 23:41

Meidän Osku on laulellut tällä viikolla Roopelle ja yrittänyt lähennellä. Roope ei moisista lähentely-yrityksistä ole kiinnostunut. Se tuhisee ja pörhistelee piikkejä ja yrittää hätistellä toisen kauemmaksi.

Kirjoittaja **Tarja T ja Siiri** » 03 Helmi 2006, 00:45

Meillä laulelevat tytötkin toisillensa silloin, kun oikein hormonit hyrräävät ja miestä mieli tekee

Kirjoittaja **Sirpa** » 03 Helmi 2006, 13:16

Olisikohan jo kevättä rinnassa!

Kirjoittaja **Knightrider** » 03 Helmi 2006, 15:52

Kröhöm..Ehkä se laulelu isäpapalle on vain jäänne tästä erakko-ajattelumallista, jossa siilit näkivät toisiaan vain "tositarkoituksella"?

Kirjoittaja **Sirpa** » 04 Helmi 2006, 11:45

Mielenkiintoinen näkökulma. Vaan silloinhan Tuffenkin pitäisi laulella Maxille. Luulisi kuitenkin, että uroksessa olisi sellaiset maksuliiniset "odöörit", että sen tunnistaisi heti urokseksi, eikä tällaista virhetulkintaa pääsisi syntymään. Joka tapauksessa pojat ovat viettäneet yöt yhdessä sopuisasti. Vain sen yhden kerran, kun Tuffella oli ne tikit jalassa, oli Max sille selkästi vihainen. Koska pojilla on tällä oleskelujärjestelyllä huomattavan paljon suuremmat tilat liikkumiseen, en aio eristää niitä toisistaan. Viime yönä laulua kuului jo vähemmän. Tai sitten olimme sikeämpiunisia!

Kirjoittaja **Taina** » 04 Helmi 2006, 14:12

Juu , kaikkeen tottuu, kuten siihen , että 4 puikulaa mesoaa, rapistelee , juoksee, kapsuttaa ja kolaa naapurihuoneessa kaiket yöt

Kunhan säät lämpenee , tuot Maxin meille ehtaa tyttökatrasta haistelemaan, jokohan sitten tajuaisi , miltä nainen tuoksuu! Ehkäpä nolona tajuaa sitten laulaneensa miehelle. Tai sitten oodit vaan kovenee ...

Kirjoittaja **Sirpa** » 04 Helmi 2006, 18:06

Niinpä! Ans ny kattoo, kui äijän käy! Vaan noloahan se sitten on, jos poika mammaansa sillai tykästyykin...

Suomen Siiliyhdistys

Max Tuffenpoika saapui!